Salatakseen hämmennyksensä papit ja hallitusmiehet käskivät viedä apostolit pois, jotta he voisivat neuvotella keskenään. He olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että miehen paranemista oli turha kieltää. He olisivat kernaasti peittäneet tunnusteon valheisiin, mutta tämä oli mahdotonta. Tunnusteko oli tapahtunut keskellä kirkasta päivää kansanjoukon nähden, ja se oli jo tullut tuhansien tietoon. He tunsivat, että opetuslasten toiminta oli pysäytettävä, sillä muuten Jeesus saisi paljon seuraajia. He joutuisivat täl- löin itse häpeään, sillä heitä pidettäisiin syyllisinä Jumalan Pojan surmaamiseen. AO6 49.3
Mutta huolimatta halustaan tuhota opetuslapset papit eivät us-kaltaneet muuta kuin uhata heitä ankarimmalla rangaistuksella, jos he edelleenkin puhuisivat tai toimisivat Jeesuksen nimessä. Kutsuttuaan heidät uudelleen sanhedrinin eteen he kielsivät heitä puhumasta tai opettamasta Jeesuksen nimessä. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat: »Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.» AO6 50.1
Kernaasti papit olisivat rangaisseet näitä miehiä heidän horju-mattomasta uskollisuudestaan pyhälle kutsumukselleen, mutta he pelkäsivät kansaa, »sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä ta-pahtunut oli”. Näin toistettujen uhkausten ja määräysten säestyksellä apostolit päästettiin vapaiksi. AO6 50.2