Profeetan velvollisuus oli selvä: hänen tuli korottaa äänensä vastustamaan vallitsevaa pahuutta. Mutta hän pelkäsi ryhtyä työhön saamatta jotakin vakuutusta toivosta. »Kuinka kauaksi aikaa, Herra», hän kysyi (jae 11). Eikö valitussa kansassasi ole ketään,joka ymmärtäisi, katuisi ja parantuisi? AO3 150.3
Hänen sielunhätänsä harhaantuneen Juudan puolesta ei ollut turha. Hänen tehtävänsä ei jäisi kokonaan tuloksettomaksi. Monien sukupolvien kuluessa lisääntyneitä vääryyksiä ei kuitenkaan voitu poistaa hänen aikanaan. Koko elinikänsä hänen oli toimittava kärsivällisenä, rohkeana opettajana - niin toivon kuin tuomionkin profeettana. Jumalallisen tarkoituksen vihdoin täyttyessä saataisiin nähdä lopulliset tulokset hänen vaivannäöstään ja kaikkien Jumalan uskollisten sanansaattajien ponnistuksista. Jäännös olisi pelastettava. Jotta tämä saataisiin aikaan, oli varoittavia ja vetoavia sanomia julistettava kapinoivalle kansakunnalle, Herra selitti: AO3 150.4
»Siihen asti, kunnes
kaupungit tulevat autioiksi,
asumattomiksi, ja talot tyhjiksi
ihmisistä ja pellot on
hävitetty erämaaksi;
kunnes Herra on karkoittanut
ihmiset kauas ja suuri autius
tullut keskelle maata.» Jakeet 11,12. AO3 151.1
Ankarat rangaistukset, jotka kohtasivat katumattomia - sota, maanpakolaisuus, sorto sekä vallan ja maineen menetys kansakuntien joukossa - kaikki nämä tapahtuisivat vain siksi että ne, jotka tajuaisivat niissä loukatun Jumalan käden, voitaisiin johtaa parannukseen. Pohjoisen valtakunnan kymmenen heimoa hajotettaisiin pian kansojen sekaan ja heidän kaupunkinsa jäisivät autioiksi. Hävittävät vihollisjoukot levittäytyisivät kerran toisensa Jälkeen koko heidän maahansa. Jerusalemkin kukistuisi lopulta,ja Juuda kuljetettaisiin pakkosiirtolaisuuteen. Mutta Luvattu maa ei jäisi ikiajoiksi täysin hylätyksi. Taivaallinen vieras vakuutti Jesajalle: AO3 151.2
»Ja jos siellä on jäljellä
kymmenes osa,
niin hävitetään vielä sekin.
Mutta niinkuin tammesta ja
rautatammesta jää
kaadettaessa kanto,
niin siitäkin:
se kanto on pyhä siemen.» Jae 13. AO3 151.3
Tämä vakuutus Jumalan tarkoituksen lopullisesta toteutumisesta rohkaisi Jesajaa. Mitä siitä, vaikka Herran sanansaattaja kohtaisikin vastuksia ja vastarintaa? Jesaja oli nähnyt Kuninkaan, sotajoukkojen Herran; hän oli kuullut serafien laulavan: »Kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa» (jae 3); hänelle luvattiin, että luopumukseen luisuvalle Juudalle julistettaviin Herran sanomiin liittyisi Pyhän Hengen vakuuttavaa voimaa, ja profeettaa rohkaistiin ryhtymään tehtäväänsä. Koko pitkän ja vaivalloisen palveluksensa ajan hän muisti tämän näyn. Kuusikymmentä vuotta tai kauemminkin hän vaikutti Juudan lasten keskuudessa toivon profeettana ja ennusti jatkuvasti yhä rohkeammin seurakunnan lopullista riemuvoittoa. AO3 151.4