Sillä aikaa Joosef ja Maria olivat suuren tuskan ja ahdingon vallassa. Jerusalemista lähtiessään he olivat kadottaneet Jeesuksen näkyvistään eivätkä tienneet, että hän oli jäänyt jälkeen. Maa oli silloin tiheästi asuttu, ja Galileasta tulevat karavaanit olivat hyvin suuria. Heidän lähtiessään kaupungista oli paljon sekaannusta. Matkalla taas ilo siitä, että he saivat matkustaa ystävien ja tuttavien seurassa, kiinnitti kokonaan heidän ajatuksensa, eivätkä he huomanneet hänen poissaoloaan, ennen kuin ilta saapui. Silloin py- sähtyessään lepäämään he kaipasivat lapsensa auttavaa kättä. Otaksuen hänen olevan seurueessa he eivät olleet huolestuneita. Vaikka hän oli nuori, he olivat ehdottomasti luottaneet häneen ja odottivat, että hän tarvittaessa olisi valmis auttamaan heitä arvaten jo ennakolta heidän toivomuksensa, kuten hän aina oli tehnyt. Mutta nyt heidän pelkonsa heräsi. He etsivät häntä läpi koko seurueen mutta turhaan. Vavisten he muistivat, kuinka Herodes oli koettanut tuhota hänet lapsena. Synkät aavistukset täyttivät heidän sydämensä. He moittivat katkerasti itseään. AO4 58.5
He palasivat Jerusalemiin ja jatkoivat etsintäänsä. Seuraavana päivänä heidän ollessaan palvojien joukossa temppelissä tuttu ääni kiinnitti heidän huomiotaan. He eivät voineet erehtyä, sillä ei kenenkään muun ääni ollut hänen äänensä kaltainen, niin vakava ja innokas ja samalla niin soinnukas. AO4 59.1