Vapahtajan katse näyttää kantavan taivaaseen hänen vuodattaessaan sielunsa rukouksessa Herran eteen. Hän tietää hyvin, kuinka synti on paaduttanut ihmissydämet ja kuinka vaikea heidän on käsittää hänen tehtäväänsä ja ottaa pelastuksen lahja vastaan. Hän pyytää Isältä voimaa kukistaakseen heidän epäuskonsa, murtaakseen kahleet, joilla saatana on heidät kietonut, ja voittaakseen tuhoojan heidän puolestaan. Hän pyytää todistusta siitä, että Jumala ottaa vastaan ihmiskunnan Poikansa persoonassa. AO4 84.4
Koskaan ennen enkelit eivät ole kuulleet sellaista rukousta. He ovat innokkaita viemään rakastetulle johtajalleen rohkaisun ja lohdun sanoman. Mutta ei, Isä itse tahtoo vastata Poikansa pyyntöön. Suoraan valtaistuimelta loistavat hänen kirkkautensa säteet. Taivaat aukeavat, ja Vapahtajan pään päälle laskeutuu kyyhkysen muotoinen kirkas valoilmiö - sopiva kuva hänestä, joka oli sävyisä ja nöyrä. AO4 84.5
Suuresta Jordanilla olevasta joukosta vain harvat Johanneksen lisäksi näkivät taivaallisen näyn. Kuitenkin Jumalan läsnäolon juhlallisuus lepäsi kokoontuneen joukon yllä. Kansa seisoi vaiti katsellen Kristusta. Hänen olemuksensa kylpi valovirrassa, joka aina ympäröi Jumalan valtaistuinta. Hänen kohotetut kasvonsa loistivat, niin kuin he eivät olleet koskaan nähneet ihmisen kasvojen loistavan. Avoimesta taivaasta kuului ääni, joka sanoi: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.» AO4 85.1
Nämä vakuuttavat sanat lausuttiin herättämään uskoa niissä, jotka olivat tämän kohtauksen todistajina, ja lujittamaan Vapahtajaa hänen tehtävässään. Siitä huolimatta, että syyllisen maailman synnit pantiin Kristuksen päälle ja että hän nöyrtyi ottamaan meidän langenneen luontomme, ääni taivaasta julisti hänet Iankaikkisen Pojaksi. AO4 85.2
Johannes oli ollut syvästi liikuttunut nähdessään Jeesuksen kumartuneena rukoukseen anomassa kyynelin Isänsä hyväksymistä. Kun Jumalan kirkkaus ympäröi hänet ja ääni kuului taivaasta, Johannes käsitti merkin, jonka Jumala oli luvannut. Hän ymmärsi kastaneensa maailman Lunastajan. Pyhä Henki lepäsi hänen yllään, ja hän huudahti osoittaen kädellään Jeesusta: »Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!» AO4 85.3
Ei kukaan kuulijoista eikä puhuja itsekään käsittänyt näiden sanojen tärkeyttä: »Jumalan Karitsa». Moorian vuorella Aabraham oli kuullut poikansa kysyvän: »Isäni, — missä on lammas polttouhriksi? » Isä vastasi: »Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani » (1 Moos. 22: 7, 8). Ja oinaassa, jonka Jumala hankki Iisakin tilalle, Aabraham näki vertauskuvan hänestä, joka kuolisi ihmisten syntien tähden. Pyhä Henki oli Jesajan välityksellä samaa kuvausta käyttäen ennustanut Vapahtajasta: »Hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään. Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme » (Jes. 53: 7, 6). Mutta Israelin kansa ei ollut ymmärtänyt tätä opetusta. Monet pitivät uhritoimituksia samanlaisina kuin pakanat uhrejaan: lahjoina, joilla he saattoivat lepyttää Jumalan. Jumala tahtoi opettaa heille, että hän itse rakkaudessaan antoi lahjan, joka sovittaa heidät hänen kanssaan. AO4 85.4
Jeesukselle Jordanilla lausutut sanat: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt», kuuluvat koko ihmiskunnalle. Jumala puhui Jeesukselle, joka on meidän edustajamme. Meitä ei kaikkine synteinemme ja heikkouksinemme heitetä arvottomina syrjään. Jumala ottaa meidät lapsikseen »siinä rakastetussa » (Ef. 1:6). Kristuksen yllä levännyt kirkkaus on pantti Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Se kertoo meille rukouksen voimasta, kuinka ihmisääni voi kuulua Jumalan korviin ja meidän pyyntöm- me otetaan vastaan taivaan saleissa. Synti oli erottanut maan ja taivaan toisistaan ja katkaissut niiden välisen yhteyden, mutta Jeesus on jälleen yhdistänyt maan kirkkauden valtakuntaan. Hänen rakkautensa sulki piiriinsä ihmisen ja ulottui ylös taivaaseen asti. Valo, joka taivaan avoimesta ovesta lankesi Vapahtajamme päälle, on loistava meillekin, kun rukoilemme apua vastustaaksemme kiusauksia. Ääni, joka puhui Jeesukselle, sanoo jokaiselle uskovalle sielulle: »Tämä on minun rakas lapseni, johon olen mielistynyt.» AO4 85.5
»Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on » (1 Joh. 3: 2). Lunastajamme on avannut tien, niin että syntisin, puutteellisin, ahdistetuin ja halveksituinkin voi löytää pääsyn Isän luo. Kaikki voivat saada kodin niissä asunnoissa, joita Jeesus on mennyt valmistamaan. »Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: - Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea » (Ilm. 3: 7, 8). AO4 86.1