Ihmiselle alussa määrättyyn ruokaan ei sisältynyt eläinkunnan tuotteita. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen, kun vihreä kasvillisuus oli tuhoutunut, ihminen sai luvan syödä lihaa. SLS 251.1
Valitessaan ihmiselle ravinnon Eedenissä Herra osoitti, mikä on parasta ruokaa. Israelille tekemässään valinnassa hän antoi saman opetuksen. Hän johti israelilaiset pois Egyptistä ja ryhtyi kasvattamaan heitä omaisuuskansakseen. Heidän kauttaan hän halusi siunata ja opettaa koko maailmaa. Hän antoi heille parasta mahdollista ruokaa, ei lihaa vaan mannaa, “taivaan leipää”. Vasta heidän tyytymättömyytensä ja kaipauksensa Egyptin lihapatojen luo johti siihen, että heille annettiin liharuokaa, ja silloinkin vain vähäksi aikaa. Lihan käyttö toi sairautta ja kuoleman tuhansille. Lihatonta ruokavaliota ei kuitenkaan koskaan hyväksytty innokkaasti. Se aiheutti jatkuvaa tyytymättömyyttä sekä avointa ja salaista nurinaa, eikä se jäänyt pysyväksi. SLS 251.2
Asettuessaan Kanaaniin israelilaiset saivat luvan käyttää lihaa, mutta määrätyin rajoituksin, mikä oli omiaan vähentämään haittavaikutuksia. Sianlihan käyttö kiellettiin samoin kuin muiden saastaisiksi julistettujen eläinten, lintujen ja kalojen. Rasvan ja veren syöminen oli kuitenkin aina ankarasti kielletty. SLS 251.3
Vain hyvässä kunnossa olevia eläimiä saatiin käyttää ruoaksi. Eläintä, joka oli raadeltu, kuollut itsestään tai jonka verta ei ollut kunnolla laskettu, ei saanut käyttää ruoaksi. SLS 251.4
Kun israelilaiset poikkesivat Jumalan suunnitelmasta ruokavaliossaan, he kokivat suuren menetyksen. He halusivat liharuokaa ja saivat kärsiä seurauksista. He eivät saavuttaneet Jumalan luonteelle asettamaa ihannetta eivätkä toteuttaneet hänen tarkoitustaan. Herra “antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin”. Ps. 106:15. He arvostivat maallisia asioita enemmän kuin hengellisiä eivätkä saavuttaneet sitä pyhää ja tärkeää asemaa, jonka Jumala oli heille tarkoittanut. SLS 251.5