»Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on.» 5 Moos. 32: 29. PP 188.1
Ei Herra “sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia”. Välit. 3: 33. “Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi” (Ps.. 103: 13, 14). Hän tuntee sydämemme, sillä hän lukee sielun jokaisen salaisuuden. Hän tietää lopun alusta. Monet las-ketaan lepoon, ennen kuin ahdingon ajan tulikoe kohtaa maailmaamme, - PP 188.2
Jos Jeesus, maailman Lunastaja, rukoili: “Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja”, ja lisäsi, “ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä” (Matt. 26: 39), niin miten aiheellista onkaan rajallisten kuolevaisten samoin alistua Jumalan viisauteen ja tahtoon. 33CH 375, 376 PP 188.3
Pisimmilläänkin meidän elinaikamme on lyhyt, emmekä tiedä miten pian kuoleman nuoli osuu sydämeemme. Me emme tiedä, miten pian meidät kutsutaan jättämään maailma ja kaikki sen riennot. Ikuisuus on edessämme. Esirippu on nousemaisillaan. Vain muutama lyhyt vuosi, ja pian kaikuu tämä käsky kaikille nykyään elossa oleville: “Vääryydentekijä tehköön edelleen vääryyttä, ... ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” PP 188.4
Olemmeko me valmiit? Olemmeko oppineet tuntemaan Jumalan, taivaan Hallitsijan ja Lainantajan sekä Jeesuksen Kristuksen, jonka hän lähetti maailmaan edustajakseen? Voimmeko me elämäntyömme päätyttyä sanoa Kristuksen, esikuvamme, tavoin: “Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille.” PP 188.5
Jumalan enkelit koettavat johtaa huomiomme pois omasta itsestämme ja maallisista asioista. Älkäämme antako heidän nähdä vaivaa turhaan! 352SM 258, 259 PP 188.6