»Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?» Job 4: 17. PP 191.1
Ihminen on vain kuolevainen, ja niin kauan kuin hän pitää itseään liian viisaana vastaanottamaan Jeesusta, hän pysyykin vain kuolevaisena. 37Signs 13.2.1912 PP 191.2
Fyysinen elämä ei ole iankaikkista eikä kuolematonta, sillä Jumala, elämän Antaja, ottaa sen jälleen pois. Ihmisen elämä ei ole hänen vallassaan. 385BC 1130 PP 191.3
Jumalan sana ei missään opeta, että ihmisen sielu on kuolematon. Kuolemattomuus on ainoastaan Jumalan ominaisuus. 391Ta 109 PP 191.4
Myös oppi tietoisuudesta kuolemassa nojautuu siihen peruserheeseen, että ihminen on luonnostaan kuolematon. Niin kuin iankaikkisen piinan oppi, on tämäkin oppi ristiriidassa Raamatun opetusten, järjen ja inhimillisten tunteittemme kanssa. Mitä Raamattu sanoo näistä asioista? Daavid vakuuttaa, että kuollut ihminen on tiedoton. “Kun hänen hen-kensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päi-vänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin” [engl. käänn. muk.: “hänen ajatuksensa häviävät”]. Ps. 146: 4.- PP 191.5
Kun Hiskian elämää, vastaukseksi hänen rukoukseensa, pidennettiin viidellätoista vuodella, tämä kiitollinen kuningas kirjoitti ylistyslaulun Jumalan suuresta laupeudesta. Tässä laulussa hän esittää ilonsa syyn seuraavasti: “Ei tuonela sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa. Elävät, elävät sinua kiittävät, niinkuin minä tänä päivänä.” Jes. 38: 18, 19. Kansanomainen teologia esittää vanhurskaiden kuolleiden olevan taivaan autuudessa ja ylistävän Jumalaa kuolemattomin kielin; mutta Hiskia ei voinut nähdä kuolemassa sellaista ihanuutta. - PP 191.6
Pietari sanoi helluntaipäivänä patriarkka Daavidista: “Hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.” “Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin.” Ap.t. 2: 29, 34. Se tosiasia, että Daavid on haudassa ylösnousemukseen saakka, osoittaa, että vanhurskaat eivät kuollessaan mene taivaaseen. Vain ylösnousemuksen kautta ja vain Kristuksen ylösnousemuksen nojalla Daavid lopulta pääsee istumaan Jumalan oikealle puolelle. 40ST 533, 534 PP 191.7