Go to full page →

TUOMION YLÖSNOUSEMUS, 27. kesäkuuta PP 201

»Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne peri-vät maan.» Ps. 37: 9. PP 201.1

Tuhannen vuoden päättyessä tapahtuu toinen ylösnousemus. Silloin jumalattomat herätetään kuolon unestaan ja asetetaan Jumalan eteen -. Tämän mukaisesti sanotaan Ilmestyskirjassa vanhurskaiden ylösnousemusta koskevan kuvauksen jälkeen: “Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.”75ST 637, 638 PP 201.2

Ensimmäisessä ylösnousemuksessa kaikki tulivat esiin kuolemattomassa kukoistuksessaan, mutta toisessa näkyvät kaikissa kirouksen merkit. Kuninkaat ja maan ylhäiset, huonot ja alhaiset, oppineet ja oppimattomat tulevat esiin yhdessä. Kaikki katselevat Ihmisen Poikaa, ja samat miehet, jotka ivasivat ja pilkkasivat häntä ja painoivat orjantappurakruunun hänen pyhille kulmilleen ja löivät häntä ruokokepillä, näkevät hänet nyt kaikessa kuninkaallisessa majesteettisuudessaan. Ne, jotka sylkivät häntä hänen koetuksensa hetkenä, kaihtavat nyt hänen läpitunkevaa katsettaan ja hänen kasvojensa kirkkautta. Ne, jotka lävistivät nauloilla hänen kätensä ja jalkansa, katselevat nyt hänen ristiinnaulitsemisensa merkkejä. Ne, jotka tunkivat keihään hänen kylkeensä, näkevät julmuutensa merkit hänen ruumiissaan. Ja he tietävät, että hän on juuri se, jonka he ristiinnaulitsivat ja joka kuolintuskissaan sai kärsiä heidän pilkkaansa. Ja niin he valittaen ja vaikeroiden pyrkivät kätkeytymään kuningasten Kuninkaan ja herrain Herran näkyvistä. PP 201.3

Kaikki koettavat piiloutua kallioiden kätköön ja suojautua kerran halveksimansa Olennon hirvittävältä kirkkaudelta. Tuskissaan ja hänen majesteettiutensa ja valtavan kirkkautensa valtaamina he huutavat yhteen ääneen ja kauhistavan selvästi: “Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen” (Ps. 118: 26). 76EW 292 PP 201.4

Tuli lankeaa taivaasta Jumalan tyköä ja kuluttaa heidät [jumalattomat] polttaen heidät juurineen ja oksineen. Saatana on juuri, ja hänen lapsensa ovat oksat. 77EW 52 PP 201.5

Jumalattomien oma valinta ratkaisee heidän kohtalonsa. Heidän poissulkemisensa taivaasta on heidän vapaan valin-tansa seuraus sekä samalla oikeudenmukainen ja armollinen Jumalan teko. 78ST 531 PP 201.6