»Niin minä sanoin: ‘Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.’» Jes. 6: 5. PP 209.1
Nähdessään Herran kirkkauden profeetta Jesaja hämmästyi. Hänet valtasi oman heikkouden ja arvottomuuden tunne, ja hän huudahti: “Voi minua! ” PP 209.2
Jesaja oli arvostellut ankarasti toisten syntiä, mutta nyt hän toteaa olevansa saman tuomion alainen, jonka hän oli julistanut muille. Palvoessaan Jumalaa hän oli tyytynyt kyl-miin, elottomiin muotomenoihin. Hän ei ollut tiennyt tätä, ennen kuin hänelle annettiin näky Herrasta. Miten vähäisiltä näyttivätkään nyt hänen viisautensa ja kykynsä, kun hän kat-seli pyhäkön pyhyyttä ja majesteettiutta. Hänen näkemys-tään omasta itsestään soveltuvat hyvin kuvaamaan apostoli Paavalin sanat: “Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7: 24). - PP 209.3
“Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ‘Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu’” (Jes. 6: 6, 7). PP 209.4
Jesajalle annettu näky kuvaa Jumalan kansan tilaa viimeisinä päivinä. He saavat etuoikeuden katsella uskossa sitä työtä, jota suoritetaan taivaallisessa pyhäkössä. Kun he katsovat uskossa kaikkein pyhimpään ja näkevät Kristuksen toiminnan taivaallisessa pyhäkössä, he käsittävät olevansa kansa, jolla on saastaiset huulet ja joka ei ole pyhittänyt kykyjään ja käyttänyt niitä Jumalan kunniaksi. He saattavat hyvinkin joutua epätoivoon nähdessään oman heikkoutensa ja arvottomuutensa vastakohtana Kristuksen ihanan luonteen puhtaudelle ja rakastettavuudelle. Mutta heillä on toivoa, jos he Jesajan tavoin saavat Herran tarkoituksen mukaisen vai-kutelman sydämeensä ja nöyrryttävät sydämensä Jumalan edessä. Lupauksen kaari ympäröi valtaistuinta, ja Jesajan hyväksi tehty työ tulee suoritetuksi myös heissä. 74BC 1138, 1139 PP 209.5