»Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.» 1 Piet. 5: 8. PP 236.1
On epävarmaa turvautua tunteisiin tai vaikutelmiin; nämä ovat epäluotettavia oppaita. Jumalan laki on ainoa oikea pyhyyden mittapuu. Luonnetta tullaan arvostelemaan tämän lain perusteella. Jos pelastukseen pyrkivä tiedustelisi: “Mira minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” vastaisivat nykyaikaiset pyhityksen opettajat: “Usko ainoastaan että Jeesus pelastaa sinut.” Mutta kun tätä kysyttiin Kristukselta, hän sanoi: “Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Ja kun kysyjä vastasi: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi,--ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”, niin Jeesus lausui: “Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää” (Luuk. 10: 26-28). 85RH 5.10.1886 PP 236.2
Pelkälle tunnustukselle uskosta Kristukseen ei anneta mitään arvoa. Vain teoissa ilmenevää rakkautta pidetään todellisena. Rakkaus yksin antaa teoille arvoa Jumalan edessä. PP 236.3
Ihmisten salattu itsekkyys on paljastettuna taivaan kirjoissa. Surullisia ovat ne tiedot, joita enkelit vievät taivaaseen. Järjelliset olennot, jotka väittävät seuraavansa Kristusta, ovat antautuneet ajallisten rikkauksien kokoamiseen tai maallisten nautintojen valtaan. Rahat, aika ja voimat uhrataan ulkonaiseen komeuteen ja itsensähemmotteluun; mutta vain harvoja hetkiä omistetaan rukoukseen, Raamatun tutkimiseen, sielun nöyryyttämiseen ja synnin tunnustamiseen. PP 236.4
Saatana keksii lukemattomia keinoja ajatustemme valtaamiseksi, niin että ne eivät viipyisi siinä asiassa, mihin meidän pitäisi olla parhaiten tutustuneita. Pääpettäjä vihaa niitä tär-keitä totuuksia, jotka kiinnittävät huomion sovitusuhriin ja kaikkivoipaan Välittäjään. Hän tietää oman asiansa menesty-misen riippuvan siitä, missä määrin hän saa ihmisten ajatukset käännetyksi pois Jeesuksesta ja hänen totuudestaan. PP 236.5
Niiden, jotka tahtovat saada hyötyä Vapahtajan välitystyöstä, ei tule antaa minkään estää heitä täyttämästä velvollisuuttaan saattaa pyhityksensä täydelliseksi Jumalan pelossa. 86ST 480 PP 236.6