»Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.» Jes. 49: 15, 16. PP 307.1
Kristus pitää seurakuntaansa hyvin kallisarvoisena. Se on lipas jossa ovat hänen korunsa, tarha joka sulkee sisäänsä hänen laumansa. 16BC 1118 PP 307.2
Kristus “rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.” Ef. 5: 25. Hän on sen verellään ostanut. Jumalan Poika, joka on Isän Jumalan vertainen, nähdään seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. Jeesus huolehtii itse näiden palavien lamppujen öljystä. Hän sytyttää ne palamaan. “Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.” Joh. 1: 4. Mikään lampunjalka eli mikään seurakunta ei loista itsestään. Se saa kaiken valonsa Kristukselta. Sen valona on Herra Jumala Kaikkivaltias ja Karitsa. 26BC 1118 PP 307.3
Aika ajoin voi näyttää siltä kuin Herra olisi unohtanut seurakuntansa vaarat ja sen vihollisten aiheuttamat vahingot. Mutta Jumala ei ole unohtanut niitä. Tässä maailmassa ei mikään ole hänen sydämelleen niin rakas kuin hänen seura-kuntansa. Hänen tahtonsa mukaista ei ole, että sen mainetta saataisiin pilata millään maailmallisella taktiikalla. Hän ei jätä kansaansa saatanan kiusausten voitettavaksi. 3PK 407 PP 307.4
Jumala vakuuttaa, että vaikka äitikin unohtaisi lapsensa, “minä en sinua unhota”. Hellästi huolehtien Jumala ajattelee lapsiaan ja pitää muistokirjaa edessään, jottei koskaan unohtaisi hoivassaan olevia lapsiaan. PP 307.5
“Katketa voi ihmissiteet, taikka ystävä voi uskottomaks tulla; äiti lapsensa jos hylkäis vaikka, tahi siirtyis maan ja taivaan paikka, Herran rakkaus on silti aina muuttumaton mulla.”44T 329, 330 PP 307.6