Go to full page →

KASTE JA KRISTUKSEN KÄRSIMYKSET, 24. lokakuuta PP 330

»Ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.» Kol. 2: 12. PP 330.1

Kristus lepäsi haudassa sapatin päivän, ja kun sekä taivaan että maan pyhät olennot olivat jalkeilla viikon ensimmäisen päivän aamuna, hän nousi haudasta jatkamaan opetuslastensa opettamista. Mutta tämä seikka ei pyhitä viikon ensimmäistä päivää eikä tee siitä sapattia. Ennen kuolemaansa Jeesus sääti Herran ehtoollisen asetuksen sen muistoksi, että hänen ruumiinsa murtui ja verensä vuoti maailman syntien vuoksi, ja tällöin hän sanoi: “Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee” (1 Kor. 11: 26). Ja katuva uskovainen, joka käy lävitse kääntymyksen edellyttämät eri vaiheet, kunnioittaa kasteessaan Kristuksen kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksen muistoa. Hän painuu alas veteen Kristuksen kuoleman ja hautaamisen kaltaisuudessa ja hänet kohotetaan vedestä hänen ylösnousemuksensa kaltaisuudessa vaeltamaan uudessa elämässä Kristuksessa Jeesuksessa. 905BC 638, 639 PP 330.2

Hämmästyksissään katseli enkelten joukko kunnian Kuninkaan kärsimyksiä ja kuolemaa. Mutta he eivät lainkaan kummastelleet sitä, että elämän ja kirkkauden Herra katkaisi kuoleman siteet ja astui ulos vankilastaan riemuit-sevana voittajana. Sentähden, jos näistä tapahtumista olisi jommankumman muistoksi vietettävä lepopäivää, se olisi ris-tiinnaulitsemisen päivä. Mutta näin, ettei kumpaakaan näistä tapahtumista tarkoitettu kumoamaan Jumalan lakia; päinvas-toin ne ovat vahvana todisteena sen muuttumattomuudesta. - PP 330.3

Sapatti säädettiin Eedenissä ennen syntiinlankeemusta, ja sitä viettivät Aadam ja Eeva sekä kaikki taivaan joukot. Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä sekä siunasi ja pyhitti sen. Minä näin, ettei sapattia tulla koskaan poistamaan, vaan että lunastetut pyhät ja kaikki enkelten joukot tulevat viettämään sitä suuren Luojan kunniaksi ikuisesti. 91EW 216, 217 PP 330.4