»Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.» Joh. 12:48. PP 390.1
Jumalattomat saavat rangaistuksensa maan päällä. Jotkut tuhoutuvat silmänräpäyksessä, kun taas toiset kärsivät monta päivää. Kaikki saavat rangaistuksen “tekojensa mukaan”. Kun vanhurskaiden synnit on siirretty saatanalle, niin hänen täytyy kärsiä, ei ainoastaaan oman kapinansa tähden, vaan myös kaikkien niiden syntien tähden, joita hän on saanut Jumalan kansan tekemään. Hänen rangaistuksensa tulee olemaan paljon suurempi kuin niiden, jotka hän on pettänyt. Kun kaikki hänen eksyttämänsä ovat hukkuneet, hänen täytyy vielä elää ja kärsiä. 37ST 650 PP 390.2
Lopultakin jumalattomat tuhoutuvat kuluttavassa tulessa, sekä juuri että oksat saatana on juuri ja hänen seuraajansa oksat. Jumalan oikeudenmukaisuus on tullut tyydytetyksi, ja pyhät yhdessä enkelijoukon kanssa sanovat ääneen: “Aamen.”38LH 340 PP 390.3
Maanpiirin peittyessä Jumalan koston tuleen vanhurskaat ovat pyhässä kaupungissa hyvässä turvassa. Joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa (Ilm. 20: 6). Samalla kun Jumala on kuluttavainen tuli jumalattomille, hän on aurinko ja kilpi kansalleen (Ps. 84:12). 39LH 340 PP 390.4
Riemullinen voitonhuuto kohoaa kaikkialta uskollisesta maailmankaikkeudesta. “Ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän” kuullaan sanovan: “Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.” Ilm. 19. 6. - PP 390.5
Se tuli, joka kuluttaa jumalattomat, puhdistaa maan. Kaikki kirouksen jäljet katoavat. Ei tule olemaan mitään ikuisesti palavaa helvettiä muistuttamassa lunastetuille synnin kauheista seurauksista. PP 390.6
Kaikki, mikä menetettiin synnin kautta, on hankittu takaisin. Jumalan alkuperäinen tarkoitus maan luomisessa täyttyy, kun siitä tulee pelastettujen ikuinen asuinpaikka. “Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” Ps. 37: 29. 40ST 651, 652 PP 390.7