Uskonpuhdistukselle oli koittanut pimeä ja uhkaavalta näyttävä päivä. Huolimatta Wormsin julistuksesta, joka riisti Lutherilta lain suojan ja kielsi opettamasta tai vastaanottamasta hänen oppejaan, Saksassa oli näihin asti vallinnut uskonnollinen suvaitsevaisuus. Jumalan kaitselmus oli pidättänyt totuutta vastustavia voimia. Kaarle V oli aikonut tukahduttaa uskonpuhdistuksen, mutta aina kun hän oli kohottanut kätensä iskun antamista varten, hänen oli ollut pakko käyttää sitä iskun torjumiseen. Useita kertoja välitön tuho näytti olevan niiden osana, jotka uskalsivat ruveta vastustamaan Roomaa, mutta ratkaisevana hetkenä ilmaantuivat Turkin armeijat itärajalle tai Ranskan kuningas aloitti sodan tai paavi itse alkoi ahdistaa keisaria, jonka kasvava valta herätti hänessä levottomuutta. Täten uskonpuhdistus pääsi vahvistumaan ja laajenemaan kansakuntien taistelujen ja melskeiden keskellä. AO7 168.2
Viimein kuitenkin paavia kannattavat hallitsijat tukahduttivat keskinäiset riitansa voidakseen yhdessä toimia uskonpuhdistajia vastaan. Speierin valtiopäivät olivat vuonna 1526 myöntäneet kaikille Saksan valtioille täyden vapauden uskontoa koskevissa asioissa yleiseen kirkolliskokoukseen asti. Mutta tuskin myönnytyksen perusteina olleet vaarat olivat väistyneet, kun keisari kutsui koolle toiset valtiopäivät Speieriin vuonna 1529 kerettiläisyyden murskaamista varten. Oli koetettava mikäli mahdollista rauhallisin keinoin saada ruhtinaat yhteisesti vastustamaan uskonpuhdistusta; mutta jos se ei onnistuisi, Kaarle oli valmis tarttumaan miekkaan. AO7 169.1