Kristus antoi opetuslapsilleen merkin Jerusalemia kohtaavasta hävityksestä ja neuvoi heille pelastautumistavan: »Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on.» Tätä varoitusta oli noudatettava neljäkymmentä vuotta myöhemmin, jolloin Jerusalem hävitettiin. Kristityt tottelivat sitä, eikä ainoakaan kristitty tuhoutunut kaupungin kukistuessa. AO5 184.3
»Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina», Kristus sanoi. Hän, joka antoi sapatin, ei kumonnut sitä eikä naulinnut sitä ristille. Hän ei kuolemallaan tehnyt sapattia tyhjäksi tai mitättömäksi. Neljäkymmentä vuotta hänen ristiin - naulitsemisensa jälkeen sitä oli yhä pidettävä pyhänä. Opetuslasten tuli neljäkymmentä vuotta rukoilla, ettei heidän pakonsa tapahtuisi sapatinpäivänä. AO5 184.4