»Joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.» Kristus on sekä ovi että paimen. Hän menee sisään itsensä kautta. Oman uhrinsa kautta hänestä tulee lammasten paimen. »Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.» AO5 41.1
Kaikista eläimistä lammas on arin ja avuttomin, ja itämailla paimen huolehtii laumastaan väsymättä ja lakkaamatta. Ei ennen kuten ei nytkään ollut paljon turvaa kaupungin muurien ulkopuolella. Rosvoileviin rajaheimoihin kuuluvat ryövärit tai louhikkoon kätkeytyneet petoeläimet vaanivat ryöstääkseen laumat. Paimen kaitsi laumaansa tietoisena siitä, että se tapahtui hänen oman henkensä uhalla. Jaakob, joka kaitsi Laabanin laumoja Harranin laitumilla, kertoo väsymättömästä työstään seuraavasti: »Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni» (1 Moos. 31: 40). Ja paimentaessaan isänsä lampaita poikanen Daavid voitti paljain käsin leijonan ja karhun ja pelasti niiden hampaista niiden ryöstämän karitsan. AO5 41.2
Kun paimen johdattaa laumaansa yli louhikkoisten vuorien, läpi metsien ja jylhien rotkojen ruohoisille joenäyräille, kun hän paimentaa niitä vuorilla yksinäisinä öinä, suojelee niitä rosvoilta ja hoitaa hellästi sairaita ja heikkoja, hänen elämänsä tulee kuin yhdeksi niiden elämän kanssa. Voimakas ja hellä kiintymys liittää hänet hänen huolenpitonsa kohteisiin. Olipa lauma miten suuri tahansa, paimen tuntee jokaisen lampaansa. Jokaisella on nimensä, ja jokainen vastaa paimenen kutsuessa sitä nimeltä. AO5 41.3