Go to full page →

Ensimmäinen ja toinen vitsaus TKK 164

Kun Kristus lopettaa välitystyönsä pyhäkössä, laimentamaton viha vuodatetaan niiden päälle, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa ja ottavat sen merkin (Ilm. 14:9,10). Egyptin vitsaukset israelilaisten vapautuksen edellä olivat samantapaisia kuin ne kauhistuttavammat ja laajakantoisemmat rangaistukset, jotka kohtaavat maailmaa juuri ennen Jumalan kansan lopullista vapautusta. Ilmestyskirjan kirjoittaja sanoo kuvaillessaan näitä hirvittäviä vitsauksia: ‘’Silloin tuli pahoja märkiviä haavoja niihin ihmisiin, joilla oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.” ‘’Meri muuttui kuin kuolleen vereksi, ja kaikki meressä elävä kuoli.” [Ilm. 16:2, 3.] - GC 627, 628 (1911). TKK 164.6

Vitsaukset kohtasivat maan asukkaita. Jotkut arvostelivat Jumalaa ja kirosivat hänet. Toiset kiiruhtivat Jumalan kansan luo ja pyysivät kertomaan, miten hänen tuomioiltaan voisi välttyä. Pyhillä ei ollut kuitenkaan mitään annettavaa heille. Viimeinen kyynel syntisten vuoksi oli vuodatettu, viimeinen ahdistunut rukous esitetty, viimeinen taakka kannettu, viimeinen varoitus annettu. - EW 281 (1858). TKK 165.1