Jos Jumalan kansalla ahdistuksen aikana olisi tunnustamattomia syntejä, jotka pelon ja ahdistuksen hetkellä tulisivat heidän eteensä, he lannistuisivat. Epätoivo murskaisi heidän uskonsa eivätkä he pystyisi rukoilemaan Jumalalta vapautusta. Mutta vaikka he tuntevat syvästi arvottomuutensa, heillä ei ole salaisia syntejä tunnustettavana. Heidän syntinsä ovat menneet etukäteen tuomiolle, ne on pyyhitty pois, eivätkä he pysty palauttamaan niitä mieleensä. - GC 620 (1911). TKK 177.1
Jumalan omat - tuntevat syvästi puutteensa ja ajatellessaan elämäänsä heidän toivonsa horjuu. Mutta muistaessaan Jumalan armon suuruuden ja oman vilpittömän katumuksensa he vetoavat lupauksiin, jotka hän antoi Kristuksen kautta avuttomille, katuville syntisille. He eivät menetä uskoaan, vaikka heidän rukouksiinsa ei heti vastata. He tarrautuvat Jumalan voimaan, kuten Jaakob tarrautui enkeliin, ja he sanovat sydämessään: “En päästä sinua, ellet siunaa minua.” - PP 202 (1890). TKK 177.2