“AMEN, TULE, HERRA JEESUS!”, 8. joulukuuta

»Odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä.» Tiit. 2: 13.PP 380.1

Raamatussa ilmoitetuista totuuksista on vakavimpia ja samalla ihanimpia se sanoma, että Kristus tulee toisen kerran, täyt-tääkseen suuren lunastustyön. Kristuksen toisen tulemisen oppi on Pyhän Raamatun perussävel. -PP 380.2

Herran tuleminen on kaikkina aikoina ollut hänen todellisten seuraajiensa autuaallinen toivo. ^{17ST 289, 291}PP 380.3

Patriarkka Job huudahti kärsimystensä yönä horjumattomalla luottamuksella: “Minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet eikä vie-raana.” Job 19: 25-27. -PP 380.4

Kun Vapahtaja erosi opetuslapsistaan Öljymäellä, hänen takaisintulolupauksensa valaisi heille tulevaisuuden, täyttäen heidän sydämensä ilolla ja toivolla, joita suru ei voinut tukah-duttaa eivätkä koettelemukset himmentää. Kärsimysten ja vainojen keskellä “suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestyminen” oli heille “autuaallinen toivo”. -PP 380.5

Kallioisella Patmossaarella rakastettu opetuslapsi kuuli lupauksen: “Totisesti, minä tulen pian”, ja hänen kaipaava vastauksensa: “Amen, tule, Herra Jeesus”, esittää seurakunnan rukouksen koko sen maallisen vaelluksen aikana. Ilm. 22: 20.-PP 380.6

“Tämä vanha maailma on lähellä loppuaan”, sanoi Melanchthon. Calvin neuvoo kristittyjä, “etteivät epäröisi, hartaasti odottaessaan Kristuksen tulemisen päivää toivottavimpana kaikista asioista”. “Ajatus Herran tulemisesta”, Baxter sanoo, “on minusta hyvin suloinen ja ilahduttava. Usko tekee hänen pyhilleen luonteenomaiseksi, että he rakastavat hänen ilmestymistään ja odottavat tämän autuaallisen toivon toteu-tumista.” -PP 380.7

“Sitä päivää tulisi kaikkien uskovaisten ikävöidä ja toivossa odottaa lunastustyön sekä heidän toiveidensa ja pyrkimystensä täyttymisen päivänä.” “Jouduta, oi Herra, tätä autuasta päivää!”^{18ST 289, 291-293}PP 380.8