SYNNIN VIHAAMINEN, 21. huhtikuuta

»Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi.» Hebr. 1: 9.PP 129.1

Kun syntinen kääntyy ja saa rauhan Jumalan kanssa sovintoveren kautta, on kristillinen elämä vasta alkanut. ^{80ST 464}PP 129.2

Armo, jonka Kristus juurruttaa sieluun, herättää ihmisessä vihollisuuden paholaista vastaan. Ilman tätä käännyttävää armoa ja uudistavaa voimaa ihminen pysyisi edelleen sie-lunvihollisen vankina ja palvelijana, joka on aina valmis täyttämään hänen käskyjään. Mutta tuo sielun vallannut uusi periaate synnyttää taistelun siellä, missä siihen asti oli vallin-nut rauha. Kristuksen antamalla voimalla ihminen voi vastus-taa tyranniaa ja vallananastajaa. Kenen tahansa vain nähdäänkin inhoavan syntiä sen sijaan että rakastaisi sitä, ja kuka tahansa vastustaa sisällään riehuvia intohimoja ja pääsee niistä voitolle, hän osoittaa kokonaan ylhäältä peräisin olevan periaatteen vaikuttavan hänessä. ^{81Signs 2.12.1913}PP 129.3

Maailmanmielisinä ei voida olla sopusoinnussa Kristuksen kanssa. Maailmalliset elintavat ja harrastukset tukahduttavat hengellisyyden sydämestä ja elämästä. Maailmanmielisyys merkitsee mukautumista maailman käyttäytymisnormeihin. Ei kukaan voi palvella yhtaikaa maailmaa ja Jeesusta Kristusta. Kristus ja maailma ovat sovittamattomasti vastak-kaisia. ^{82RH 22.1.1895}PP 129.4

Kuinka harvat voivatkaan sanoa: “Olen kuollut maailmalle; elämä, jota elän, on uskosta Jumalan Poikaan!” Kun ympärillämme olevat ihmiset saattavat olla turhamaisia ja kiinnostuneita vain nautintojen tavoittelemiseen ja mielettömyyksiin, meidän seurustelumme on taivaallisissa, mistä me odotamme Vapahtajaa. Sielu kurottautuu Jumalaa kohti saadakseen armon ja rauhan, vanhurskauden ja tosi pyhyyden. Seurustelu Jumalan kanssa ja ylhäältä olevien asioiden mietiskely muuttavat sielun Kristuksen kaltaiseksi. ^{832T 145}PP 129.5

Saakoon Jumalan Hengen taivaallinen vaikutus pehmentää ja sulattaa sydämesi. Sinun ei pitäisi puhua niin paljon itsestäsi, sillä tämä ei vahvista ketään. Puhu Jeesuksesta ja unohda itsesi; anna sen uppoutua Kristukseen. ^{842T 320, 321}PP 129.6