Väärän lepopäivän korottaminen

Jos lukija haluaisi tietää, mitä keinoja pian alkavassa taistelussa tullaan käyttämään, hänen tarvitsee vain lukea historiasta, mitä keinoja Rooma muinoin käytti pyrkiessään samaan päämäärään. Jos hän haluaisi tietää, miten yhdistyneet katolilaiset ja protestantit tulevat kohtelemaan niitä, jotka hylkäävät heidän uskonkappa-leensa, niin hänen tulee ottaa huo-mioon, mitä henkeä Rooma ilmaisi taistellessaan sapattia ja sen puo-lustajia vastaan.AO8 82.3

Kuninkaalliset määräykset, yleiset kirkolliskokoukset ja maallisen vallan tukemat kirkon säädökset olivat ne portaat, joita myöten pakanallinen juhlapäivä nousi kunniapaikalleen kristillisessä maailmassa. Ensimmäinen julkinen toimenpide sunnuntain vieton vahvistamiseksi oli Konstantinuksen säätämä laki (v. 321 jKr). Tämä laki vaati kaupunkilaisväestöä lepäämään »auringon kunnioitettavana päivänä», mutta antoi maalla asuville oikeuden suorittaa maanviljelystöitään. Vaikka tämä laki todellisuudessa oli pakanallinen, keisari saattoi sen voimaan nimellisen kristinuskoon kääntymisensä jälkeen.AO8 83.1

Kun keisarin arvovalta ei osoit-tautunut riittäväksi korvaamaan Jumalan arvovaltaa, niin Eusebius, piispa, joka tavoitteli ruhtinaiden suosiota ja oli Konstantinuksen läheinen ystävä ja imartelija, väitti, että Kristus oli siirtänyt sapatin sunnuntaille. Tämän uuden opin tueksi ei esitetty ainoatakaan Raamatun todistusta. Eusebius huomaamattaan tunnustaa väitteensä vääräksi viittaamalla muutoksen todellisiin aiheuttajiin. »Kaiken», hän sanoo, »mitä oli velvollisuus tehdä sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle.»385 Mutta väite sunnuntain pyhyydestä, niin perusteeton kuin se olikin, oli omiaan rohkaisemaan ihmisiä tallaamaan jalkoihinsa Herran sapatin. Kaikki, jot-ka halusivat saada maailman kunniaa, hyväksyivät suositun juhlapäivän.AO8 83.2

Paavinvallan lujittuessa jatkettiin työtä sunnuntain korottamiseksi. Jonkin aikaa kansa oli vielä sunnuntaina maanviljelystyössä silloin kun ei ollut kirkossa, ja seitsemättä päivää pidettiin edelleen lepopäivänä. Mutta muutos edistyi jatkuvasti. Hengellisessä virassa olevia kiellettiin langettamasta tuomiota missään yhteiskunnallisessa riitakysymyksessä sunnuntaina. Pian sen jälkeen käskettiin kaikissa eri asemissa olevien henkilöiden pidättyä sunnuntaina tavallisesta työstä. Käskyn rikkomisesta tuli vapaille kansalaisille sakkorangaistus ja palvelijoille raipparangaistus. Myöhemmin säädettiin, että rikkaat menettäisivät rangaistuksena puolet maaomaisuudestaan, ja jos he pysyivät uppiniskaisina, heidät oli lopulta tehtävä orjiksi. Alempien luokkien rangaistukseksi tuli elinikäinen maastakarkotus.AO8 83.3

Ihmeitäkin sepitettiin asian edistämiseksi. Muiden kummallisten asiain joukossa kerrottiin, että kun eräs talonpoika kynti peltoaan sunnuntaina ja puhdisti auraansa raudankappaleella, tämä tarttui hänen käteensä, ja kaksi vuotta hän kuljetti sitä mukanaan »kärsien mitä suurinta tuskaa ja häpeää».386AO8 83.4

Myöhemmin paavi neuvoi seura-kuntien pappeja nuhtelemaan sunnuntain rikkojia sekä kehotta-maan heitä käymään kirkossa ja lukemaan ääneen rukouksia, jotta he eivät aiheuttaisi jotakin suurta onnettomuutta itselleen ja naapureilleen. Eräässä kirkollis-kokouksessa esitettiin väite, jota protestantitkin ovat myöhemmin paljon käyttäneet, että koska salama oli iskenyt sunnuntaina työskennelleisiin, niin sen täytyy olla lepopäivä. »On ilmeistä», sanoivat prelaatit, »että heidän laiminlyöntinsä tämän päivän pyhittämisessä oli Jumalalle hyvin vastenmielistä.» Sitten esitettiin vetoomus, että papit, kuninkaat ja ruhtinaat sekä kaikki vilpittömät ihmiset »tekisivät kaiken voitavansa ja huolehtisivat, että tämä päivä saatettaisiin sille kuuluvaan kunniaan ja kristikunnan kunniaksi sitä tulevaisuudessa vietettäisiin jumalisemmin».387AO8 84.1

Kun kirkolliskokouksien päätökset osoittautuivat riittämättömiksi, pyydettiin maallista valtaa antamaan määräys, joka herättäisi kansassa pelkoa ja pakottaisi sen pidättymään työstä sunnuntaina. Eräässä kirkolliskokouksessa, joka pidettiin Roomassa, vahvistettiin kaikki aikaisemmat päätökset entistä painokkaammin ja juhlallisemmin. Ne liitettiin myös kirkkolakiin, ja maalliset viranomaiset vaativat niiden noudattamista melkein kaikkialla kristikunnassa.388AO8 84.2

Tuli kuitenkin paljon hämmennystä sen tähden, että sunnuntain vietolla ei ollut Raamatun tukea. Kansa asetti kyseenalaiseksi opettajiensa menettelyn, kun nämä pyrkiessään kunnioittamaan auringon päivää syrjäyttivät Herran selvän ilmoituksen: »Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti.» Raamatun todistusten puute täytyi korvata muilla keinoilla. Eräs sunnuntain innokas puoltaja, joka kahdennentoista vuosisadan lopussa kävi Englannin seurakunnissa, kohtasi vastustusta uskollisten totuudentodistajien puolelta. Hänen yrityksensä jäivät niin hedelmättömiksi, että hän poistui maasta joksikin aikaa miettimään keinoja oppiensa saattamiseksi väkisin voimaan. Kun hän palasi, ei enää puuttunut keinoa, ja myöhemmässä työskentelyssään hän menestyi paremmin. Hänellä oli mukanaan asiakirja, jota hän väitti Jumalan itsensä antamaksi. Siinä oli kaivattu määräys sunnuntain viettä-misestä sekä kauheita uhkauksia pelon herättämiseksi tottelemat-tomissa. Tämän arvokkaan asiakirjan, joka oli yhtä halpamainen väärennös kuin sekin säädös, jota se tuki, sanottiin pudonneen taivaasta ja löytyneen Jerusalemista pyhän Simonin Golgatalla sijaitsevalta alttarilta. Mutta paavin palatsi Roomassa oli todellisuudessa sen alkulähde. Paavillinen pappisvalta on kaikkina aikoina pitänyt kirkon vallan ja menestyksen lisäämiseksi tehtyjä petoksia ja väärennöksiä luvallisina.AO8 84.3

Tämä asiakirja kielsi työnteon yhdeksännestä hetkestä eli klo 15:stä lauantaina auringon nousuun maanantaina. Monien ihmeiden selitettiin vahvistavan sen arvovallan. Niinpä kerrottiin, että yli määrähetken työssä olleita henkilöitä oli kohdannut halvaus. Eräs mylläri, joka koetti jauhaa viljaansa, näki jauhojen sijasta verivirran tulevan esiin, ja myllyn ratas pysyi liikkumattomana, vaikka siihen virtasi paljon vettä. Eräs nainen, joka pani taikinaa uuniin, huomasi ottaessaan sitä pois uunista sen jääneen raa’aksi, vaikka uuni oli hyvin kuuma. Toinen nainen, joka oli valmistanut taikinan leivottavaksi lauantaina yhdeksännellä hetkellä mutta päätti lykätä leipomisen maanantaihin, huomasi seuraavana päivänä, että jumalallinen voima oli muuttanut sen kypsiksi leiviksi. Muuan mies, joka leipoi leipää lauantaina yhdeksännen hetken jälkeen, huomasi taittaessaan sitä seuraavana aamuna, että siitä alkoi vuotaa verta. Sellaisilla luonnottomilla, taikauskon kyllästämillä valheilla sunnuntain puoltajat yrittivät vahvistaa sen pyhyyttä.389AO8 84.4

Englannissa ja Skotlannissa saatiin ihmiset paremmin kunnioittamaan sunnuntaita, kun siihen liitettiin osa vanhasta sapatista. Mutta pyhänä pidettäväksi vaadittu aika vaihteli. Skotlannin kuninkaan käsky määräsi, että lauantaita oli pidettävä pyhänä klo 12:sta alkaen päivällä, eikä kukaan siitä hetkestä maanantaiaamuun saanut suorittaa maallisia tehtäviä.390AO8 85.1

Mutta huolimatta kaikista sun-nuntain pyhyyden vakiinnuttaniisyrityksistä paavin kannattajat itsekin julkisesti tunnustivat, että sapatin perustana oli Jumalan arvovalta ja että sen tilalle asetettu pyhäpäivä oli inhimillistä alkuperää. Kuudennellatoista vuosisadalla katolinen kirkolliskokous julisti selvästi: »Muistakoot kaikki kristityt, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän, eivätkä sitä ole hyväksyneet ja pitäneet pyhänä ainoastaan juutalaiset vaan kaikki muutkin, jotka ovat palvelevinaan Jumalaa, vaikka me kristityt olemme vaihtaneet heidän sapattinsa Herran päivälle.»391 Ne, jotka peukaloivat Jumalan lakia, eivät olleet tietämättömiä työnsä laadusta. Ehdoin tahdoin he asettivat itsensä Jumalan yläpuolelle.AO8 85.2