“Jos silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu” — Matt 6: 22

Vapahtajan sanat viittaavat vilpittömiin tarkoitusperiin ja kokosydämiseen Jumalalle jättäytymiseen. Tähtää vilpittömästi ja horjumatta totuuden löytämiseen ja sen noudattamiseen hinnalla millä hyvänsä, niin tulet saamaan jumalallista valoa. Todellinen hurskaus alkaa, kun synnin kanssa ei enää tehdä mitään sovitteluratkaisuja. Silloin sydän puhuu samaa kieltä kuin apostoli Paavali: “- - mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voitto palkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 3: 13, 14). “Niin minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen” (jae 8).Vu 99.3

Mutta kun itserakkaus sokaisee silmät, mielen täyttää pimeys. “Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä.” Juuri tämä hirvittävä pimeys peitti juutalaiset itsepäisellä epäuskolla, niin etteivät he kyenneet arvostamaan hänen luonnettaan ja tehtäväänsä, jonka tarkoituksena oli pelastaa heidät heidän synneistään.Vu 100.1

Kiusaukseen myöntyminen alkaa siitä, että annamme mielen horjua, olemme epävakaita luottamuksessamme Jumalaan. Jos emme valitse antaa itseämme kokonaan Jumalalle, olemme pimeydessä. Jos asetamme ehtoja, jätämme auki oven, josta saatana voi tulla sisään johtaakseen meidät harhaan kiusauksillaan. Hän tietää, että jos hän kykenee hämärtämään näkömme niin, ettemme uskon silmällä näe Jumalaa, syntiä vastaan ei ole mitään sulkua.Vu 100.2

Hallitseva synnillinen halu osoittaa sielun olevan itsepetoksen vallassa. Aina kun tuota halua tyydytetään, sielu vieraantuu kauemmaksi Jumalasta. Kulkiessamme saatanan valitsemaa tietä pahan varjot ympäröivät meidät, ja jokainen askel johtaa syvemmälle pimeyteen sekä lisää sydämen sokeutta.Vu 100.3

Sama laki pätee niin hengellisessä kuin luonnol-lisessakin maailmassa. Se joka pysyy pimeydessä, menettää lopulta näkönsä. Keskiyötä synkempi pimeys ympäröi hänet, kirkkainkaan keskipäivä ei voi tuoda hänelle valoa. Hän “vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä” (1 Joh. 2: 11). Hellimällä jatkuvasti pahaa sekä olemalla tietoisesti välittämättä jumalallisen rakkauden kutsuista syntinen menettää kykynsä rakastaa hyvää ja kaivata Jumalaa, eikä hän enää kykene ottamaan vastaan valoa taivaasta. Armon kutsu on yhä täynnä rakkautta, valo loistaa yhtä kirkkaasti kuin silloin, kun se ensi kerran valaisi hänen sielunsa; mutta ääni kaikuu kuuroille korville, valo loistaa sokeille silmille.Vu 101.1

Jumala ei hylkää ketään omaan eksymykseensä niin kauan kuin on vähänkin toivoa hänen pelastu- misestaan. “Ihminen kääntyy pois Jumalasta, ei Jumala ihmisestä.” Taivaallinen Isämme seuraa meitä kutsuen, varoittaen ja myötätuntoaan vakuuttaen, kunnes uudet mahdollisuudet ja etuoikeudet ovat täysin turhia. Vastuu lepää syntisen harteilla. Vastustamalla Jumalan Henkeä tänään hän luo pohjan uudelle vastarinnalle valon tullessa suuremmalla voimalla. Täten hän siirtyy yhdestä vastarinnan vaiheesta toiseen kunnes valo ei lopulta vaikuta häneen lainkaan eikä hän vastaa lainkaan Jumalan kutsuun. Silloin on sekin “valo, joka sinussa on”, muuttunut pimeydeksi. Tuntemamme totuus on niin vääristynyt, että sekin lisää sielun pimeyttä.Vu 101.2