“Kun rukoilette, sanokaa: Isä” — Luuk 11: 2

Jeesus opettaa meitä kutsumaan hänen Isäänsä omaksi Isäksemme. Hän ei häpeä kutsua meitä veljikseen (Hebr. 2: 11). Vapahtajan sydän on innokas ja halukas toivottamaan meidät tervetulleiksi Jumalan perheen jäseniksi. Jo ensimmäiset sanat hänen opettamassaan rukouksessa vakuuttavat meidät jumalallisesta sukulaisuudestamme, ja näitä sanoja meidän tulee käyttää lähestyessämme Jumalaa: “Isä meidän.”Vu 112.3

Tässä julistetaan tuo ihmeellinen, rohkaiseva ja lohdullinen totuus: Jumala rakastaa meitä niin kuin hän rakastaa Poikaansa. Jeesus sanoi saman asian rukoillessaan viimeisen kerran opetuslastensa puolesta: Sinä olet “rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut” (Joh. 17: 23).Vu 113.1

Maailman, jota saatana väittää omakseen ja jota hän on hallinnut tyrannimaisen julmasti, on Jumalan Poika yhdellä valtavalla teolla ympäröinyt rakkaudellaan ja liittänyt jälleen Jehovan valtaistuimeen. Kerubit ja serafit ja lankeamattomien maailmojen lukemattomat asukkaat lauloivat ylistyslauluja Jumalalle ja Karitsalle, kun tämä voitto oli varmistettu. He iloitsivat siitä, että langenneelle ihmissuvulle oli avattu tie pelastukseen ja että maailma tultaisiin vapauttamaan synnin kirouksesta. Kuinka paljon enemmän tulisikaan niiden iloita, jotka ovat tämän hämmästyttävän rakkauden kohteina!Vu 113.2

Kuinka voimme milloinkaan pelätä ja olla epävarmoja, kuinka voimme tuntea itsemme orvoiksi? Jeesus otti itselleen ihmisluonnon niiden vuoksi, jotka ovat rikkoneet lakia. Hän tuli meidän kaltaiseksemme, jotta meillä olisi ikuinen rauha ja varmuus. Meillä on puoltaja taivaassa, eikä ketään joka ottaa hänet vastaan Vapahtajana, jätetä orpona kantamaan omien syntiensä taakkaa.Vu 113.3

“Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia.” “Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssa- perillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” “Eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on” (1 Joh. 3: 2; Room. 8: 17).Vu 113.4

Ensimmäinen askel Jumalaa lähestyttäessä on tuntea hänen rakkautensa meitä kohtaan ja uskoa siihen (1 Joh. 4: 16), sillä juuri hänen rakkautensa vetää meitä hänen luoksensa. Jumalan rakkauden oivaltaminen saa meidät luopumaan itsekkyydestä. Kun kutsumme Jumalaa Isäksi, myönnämme, että kaikki hänen lapsensa ovat veljiämme. Olemme kaikki osa ihmiskunnan suurta kudelmaa, kaikki saman perheen jäseniä. Rukouksissamme meidän tulee muistaa yhtä hyvin lähimmäisiämme kuin itseämme. Jos pyydät siunausta vain itsellesi, et rukoile oikeassa hengessä.Vu 114.1

Iankaikkinen Jumala, Jeesus sanoi, antaa sinulle etuoikeuden kutsua itseään Isäksi. Ymmärrä mitä kaikkea tämä merkitsee. Kukaan maallinen vanhempi ei ole koskaan vedonnut yhtä hartaasti erehtyneeseen lapseen kuin hän, joka on luonut sinut, vetoaa syntiseen. Lämpiminkään inhimillinen myötätunto ei ole koskaan kutsunut katumatonta yhtä hellästi. Jumala on kaikkialla. Hän kuulee jokaisen sanan, jokaisen rukouksen, tuntee jokaisen sielun surut ja pettymykset, näkee kuinka kohtelemme isää, äitiä, sisarta, ystävää ja lähimmäistä. Hän huolehtii tarpeistamme, hänen rakkautensa ja armonsa pitävät jatkuvasti huolta meistä.Vu 114.2

Mutta jos te kutsutte Jumalaa Isäksenne, niin te myönnätte olevanne hänen lapsiaan ja alistutte hänen viisaaseen johtoonsa ja olette kuuliaisia joka asiassa, koska te tiedätte, että hänen rakkautensa on muuttumaton. Hyväksytte hänen suunnitelmansa elämäänne varten. Jumalan lapsina pidätte hänen kunniaansa, hänen luonnettaan, hänen perhettään ja hänen työtään kaikkea muuta tärkeämpänä. Tunnustatte iloisesti olevanne Isänne lapsia ja kunnioitatte suhdettanne häneen ja jokaiseen hänen perheensä jäseneen. Riemuitsette kaikkein vaatimattomimmastakin teosta, joka edistää hänen kunniaansa tai lähimmäistenne hyvinvointia.Vu 114.3

“Joka olet taivaissa!” Hän, jota Kristus käskee meidän pitää Isänämme, “on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee” (Ps. 115: 3). Voimme levätä turvallisesti hänen huomassaan ja sanoa: “Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun” (Ps. 56: 4).Vu 115.1