“Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille” — Matt 7: 12

Vakuuttaessaan Jumalan rakastavan meitä Jeesus samalla kehottaa meitä rakastamaan toisiamme. Tämä yksi suuri periaate kattaa kaikki ihmisten väliset suhteet.Vu 143.1

Juutalaiset olivat kiinnostuneita siitä, mitä he itse saisivat. Heidän suurimpana huolenaan oli varmistua siitä, että he saisivat kaiken sen vallan, kunnioituksen ja palvelun minkä he arvelivat kuuluvan itselleen. Mutta Kristus opettaa, ettei meidän tule huolehtia siitä, kuinka paljon tulemme saamaan vaan siitä, kuinka paljon voimme antaa. Velvollisuutemme muita kohtaan määräytyy sen mukaan, mitä pidämme muiden velvollisuutena meitä kohtaan.Vu 143.2

Kun olet tekemisissä muiden kanssa, asetu heidän asemaansa. Paneudu heidän tunteisiinsa, heidän vaikeuksiinsa, heidän pettymyksiinsä, heidän iloihinsa ja heidän suruihinsa. Samasta itsesi heihin, ja kohtele sitten heitä niin kuin toivoisit heidän kohtelevan sinua, jos sinun olisi vaihdettava osia heidän kanssaan. Tämä on rehellisyyden perussääntö. Se on toisinto laista: “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Matt. 22: 39). Siinä kiteytyy myös profeettojen opetus. Se on taivaan periaate, ja se tulee ilmenemään kaikissa, jotka sopivat taivaan pyhään seuraan.Vu 143.3

Kultainen sääntö on tosi kohteliaisuuden perusohje, ja aidoimmin se on ilmennyt Jeesuksen elämässä ja luonteessa. Miten Vapahtajamme päivittäinen elämä huokuikaan lempeyttä ja kauneutta! Mikä suloisuus virtasikaan hänen olemuksestaan! Sama henki tulee ilmenemään hänen lapsissaan. Jumalallinen ilmapiiri ympäröi niitä, joiden luona Kristus asuu. Heidän tahrattoman valkeat vaatteensa tuoksuvat Herran puutarhalle. Heidän kasvonsa heijastavat hänen kirkkauttaan valaisten polun, jota kompastelevat ja väsyneet jalat kulkevat.Vu 144.1

Jokainen jolla on oikea käsitys täydellisestä luonteesta, ilmentää Kristuksen myötätuntoa ja lempeyttä. Armon vaikutus pehmentää sydämen, jalostaa ja puhdistaa tunteet sekä tuo mukanaan taivaasta lähtöisin olevan hienotunteisuuden ja sopivuuden tajun.Vu 144.2

Mutta kultaisella säännöllä on vielä syvällisempi merkitys. Jokainen josta on tehty Jumalan moninaisen armon taloudenhoitaja, on velvollinen jakamaan sitä tietämättömyydessä ja pimeydessä oleville sieluille aivan niin kuin hän haluaisi heidän jakavan sitä hänelle, jos itse olisi heidän asemassaan. Apostoli Paavali sanoi: “Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa” (Room. 1: 14). Jos tunnet Jumalan rakkautta paremmin ja olet saanut hänen armonsa runsaita lahjoja enemmän kuin tietämättömin ja turmeltunein sielu maan päällä, velvollisuutesi on antaa samoja lahjoja hänelle.Vu 144.3

Sama koskee tämän elämän lahjoja ja siunauksia: niin paljon kuin sinulla on jotakin enemmän kuin lähimmäisilläsi, niin paljon olet velkaa kaikille vähempiosaisille. Jos meillä on rikkautta tai vaikkapa vain elämän mukavuuksia, meillä on mitä vakavin vastuu huolehtia kärsivistä sairaista, leskistä ja orvoista aivan niin kuin toivoisimme heidän huolehtivan meistä, jos osamme vaihtuisivat.Vu 145.1

Kultainen sääntö opettaa epäsuorasti samaa totuutta, jota tähdennetään muuallakin vuorisaarnassa: “Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan”. Se mitä teemme muille, hyvää tai pahaa, kohdistuu varmasti takaisin itseemme joko siunauksena tai kirouksena. Kaiken mitä annamme, saamme takaisin. Muille tekemämme ajalliset hyvät työt maksetaan usein takaisin samalla tavalla. Sen minkä annamme, saamme tarpeen vaatiessa usein nelinkertaisesti takaisin selvänä rahana. Mutta tämän lisäksi kaikki lahjat korvataan jo tässä elämässä entistä runsaammalla määrällä Jumalan rakkautta, joka on taivaan loiston ja aarteiden summa. Myös tekemämme paha kohdistuu takaisin itseemme. Jokainen joka on rohjennut tuomita tai masentaa muita, joutuu itse kokemaan samaa mitä nämä ovat kokeneet hänen vuokseen. Hän joutuu kärsimään samalla tavalla kuin he ovat kärsineet hänen myötätunnon ja hellyyden puutteensa vuoksi.Vu 145.2

Jumala on rakkaudessaan meitä kohtaan säätänyt näin. Hän haluaa meidän kauhistuvan sydämemme kovuutta sekä avaavan sen niin että Jeesus voisi asua siinä. Näin paha kääntyy hyväksi, ja mikä ensin näytti kiroukselta, muuttuukin siunaukseksi.Vu 145.3

Kultainen sääntö on kristillisyyden todellinen mittapuu. Karkki vähäisempi on petosta. Uskonto, joka johtaa ihmiset väheksymään ihmisen arvoa, jota Kristus piti niin suurena että antoi itsensä hänen vuokseen, uskonto, joka tekee meidät välinpitämättömiksi ihmisten tarpeista, kärsimyksistä tai oikeuksista, on väärä uskonto. Kun emme välitä köyhien, kärsivien ja syntisten vetoomuksista, osoitamme olevamme Kristuksen pettäjiä. Kristinuskolla on niin vähän vaikutusvaltaa maailmassa siksi, että ihmiset tunnustavat Kristuksen nimeä vaikka he samalla elämällään kieltävät hänen luonteensa. Tämän vuoksi Herran nimi tulee pilkatuksi.Vu 146.1

Apostolisesta seurakunnasta kirjoitettiin sinä onnellisena aikana, jolloin ylösnousseen Kristuksen kirkkaus valaisi sitä, ettei “kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli”. “Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista.” “Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.” “Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Ap.t. 4: 32, 34, 33; 2: 46, 47.Vu 146.2

Laupeuden teot niitä kohtaan, jotka tarvitsevat myötätuntoamme ja apuamme, ovat voimakkain totuuden julistus taivaassa ja maan päällä. Tämä totuus on ilmaistu Kristuksessa. Kun Kristuksen nimeä tunnustavat noudattavat kultaisen säännön periaatetta, sama voima tulee vaikuttamaan evankeliumin puolesta kuin apostolisena aikana.Vu 146.3