Ruokkimisihmeestä saatavia opetuksia

Ravitessaan nuo viisituhatta Jeesus kohottaa luonnon maailmaa peittävän verhon ja paljastaa voiman, joka aina toimii meidän hyväksemme. Kypsyttäessään maan sadon Jumala tekee joka päivä ihmetyön. Luonnon toiminnan kautta hän suorittaa saman työn, joka tehtiin, kun kansanjoukko ruokittiin. Ihmiset muokkaavat maan ja kylvävät siemenen, mutta Jumalalta tuleva elämä saa siemenen itämään. Jumalan antama sade, ilma ja auringonpaiste saavat sen kasvamaan, »ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään » (Mark. 4: 28). Jumala ruokkii joka päivä miljoonia ihmisiä maailman elovainioiden välityksellä. Ihmisiä kutsutaan Jumalan työtovereina huolehtimaan viljasta ja valmistamaan leipää, eivätkä he tämän vuoksi huomaa jumalallisen voiman vaikutusta. He eivät anna Jumalalle sitä kunniaa, joka kuuluu hänen pyhälle nimelleen. Hänen voimansa vaikutus selitetään luonnollisista syistä johtuvaksi tai ihmisten aikaansaamaksi. Jumalalle kuuluva kunnia annetaan ihmisille, ja hänen armolahjojaan käytetään itsekkäisiin tarkoituksiin, ja niin ne tulevat kiroukseksi siunauksen asemesta. Jumala koettaa muuttaa kaiken tämän. Hän toivoo, että meidän hidas mielemme heräisi näkemään hänen armonsa ja laupeutensa ja antamaan hänelle kunnian hänen voimansa vaikutuksesta. Hän toivoo meidän käsittävän hänet kaikkien lahjojen antajaksi, jotta ne olisivat, niin kuin hän on tarkoittanutkin, meille siunaukseksi. Tätä tarkoitusta varten Kristus suoritti ihmetyönsä.AO4 316.3

Kun kansanjoukko oli syönyt, jäi ruokaa runsaasti jäljelle. Mutta hän, jolla oli rajattomat voimavarat käytettävissään, sanoi: »Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan. Nämä sanat sisälsivät enemmän kuin leivän keräämisen koreihin. Saamme niistä kaksi opetusta. Mitään ei saa tuhlata. Emme saa päästää mitään ajallisia etuja käsistämme. Emme saa pitää vähäarvoisena mitään, mistä voisi olla jollekulle ihmiselle hyötyä. Kaikki sellainen, mikä voi lievittää nälkäisten ihmisten puutetta, on kerättävä talteen. Yhtä huolellinen on oltava hengellisten asioiden suhteen. Kun tähteitä kerättiin koreihin, kansa ajatteli kotona olevia omaisiaan. He toivoivat heidänkin saavan osansa Kristuksen siunaamasta leivästä. Korien sisältö tasattiin halukkaan joukon kesken, ja sitä vietiin kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. Näin niiden, jotka ovat olleet juhlassa, on annettava toisillekin taivaasta tullutta leipää tyydyttämään sielun nälkää. Heidän on yhä uudelleen kerrottava se, mitä he ovat saaneet oppia Jumalan ihmeellisistä teoista. Mitään ei saa panna hukkaan. Ei yksikään ihmisten ikuista pelastusta koskeva sana saa hyödyttömänä varista maahan.AO4 317.1

Leipien ihme opettaa luottamaan Jumalaan. Kun Kristus ruokki viisituhatta, ei ruokaa ollut lähettyvillä. Näytti siltä, ettei hänellä ollut mitään ruokavaroja käytettävissään. Siellä hän oli erämaassa viidentuhannen miehen kanssa. Ja lisäksi oli naisia ja lapsia. Hän ei ollut pyytänyt tätä suurta joukkoa seuraamaan itseään, vaan se tuli kutsumatta ja käskemättä, mutta hän tiesi, että kuunneltuaan niin kauan hänen opetustaan ihmiset alkaisivat tuntea itsensä nälkäisiksi ja väsyneiksi kuten hän itsekin. He olivat kaukana kodistaan, ja yö oli tulossa. Monella heistä ei ollut mukanaan rahaakaan, jolla olisi voinut ostaa ruokaa. Hän, joka heidän tähtensä oli paastonnut neljäkymmentä päivää erämaassa, ei antanut heidän palata nälkäisinä kotiinsa. Jumala oli kaitselmuksessaan asettanut Jeesuksen sille paikalle, jolla hän oli, ja hän luotti siihen, että hänen taivaallinen Isänsä antaisi hänelle keinot puutteen poistamiseksi.AO4 317.2

Kun me elämässämme joudumme tiukalle, meidän tulee luottaa Jumalaan. Meidän on kaikissa toimissamme noudatettava viisautta ja arvostelukykyä, jotta emme huolimattomuutemme tähden joutuisi ahdinkoon. Meidän ei tule syöksyä vaikeuksiin välittämättä Jumalan varaamista apukeinoista tai käyttää väärin hänen meille antamiaan kykyjä. Kristuksen työntekijäin on ehdottomasti noudatettava hänen ohjeitaan. Työ on Jumalan, ja jos tahdomme olla toisille siunaukseksi, meidän on seurattava hänen suunnitelmiaan. Omaa minää ei saa tehdä keskipisteeksi, sille ei saa antaa mitään kunniaa. Jos toimimme omien käsitystemme mukaan, Herra jättää meidät omien erehdystemme valtaan. Mutta kun seurattuamme hänen ohjeitaan joudumme ahtaalle, hän pelastaa meidät. Emme saa masentuneina jättää työtä kesken, vaan jokaisessa pulmassa meidän on etsittävä apua häneltä, jolla on rajattomat voimavarat käytettävissään. Usein joudumme vaikeisiin olosuhteisiin, ja silloin meidän on täydellisesti luottaen Jumalaan riiputtava hänessä kiinni. Hän on auttava jokaista sielua, joka joutuu vaikeuksiin koettaessaan kulkea Herran tietä.AO4 317.3

Kristus on profeetan välityksellä neuvonut meitä: »että taitat leipäsi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun», »kun näet alastoman, vaatetat hänet » ja »viet kurjat kulkijat huoneeseesi » (Jes. 58: 7-10). Hän on kehottanut meitä: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille » (Matt. 16: 15). Mutta miten usein rohkeutemme vaipuukaan ja uskomme pettää nähdessämme, miten suuri on tarve ja miten pienet varat meillä on käsissämme. Me huudahdamme Andreaan tavoin, kun hän katsoi viittä ohraleipää ja kahta pientä kalaa: »Mitä ne ovat näin monelle? » Usein epäröimme ja olemme haluttomia antamaan kaiken, mitä meillä on, ja pelkäämme käyttää sitä toisten hyväksi. Mutta Jeesus käski nimenomaan: »Antakaa te heille syödä. »Hänen käskynsä on samalla lupaus. Sen takana on sama voima, joka ruokki kansanjoukon meren rannalla.AO4 318.1

Kristuksen tekoon hänen täyttäessään nälkäisen kansanjoukon ajalliset tarpeet sisältyy syvä hengellinen opetus kaikille hänen työntekijöilleen. Kristus vastaanotti Isältä ja antoi opetuslapsilleen; nämä antoivat kansanjoukolle ja ihmiset toinen toiselleen. Niin kaikki, jotka ovat yhteydessä Kristuksen kanssa, saavat häneltä elämän leipää, taivaallista ravintoa, ja antavat sitä toisille.AO4 318.2

Täysin luottaen Jumalaan Jeesus otti nuo muutamat leivät, ja vaikka se oli pieni määrä hänen omalle opetuslapsijoukolleenkin, hän ei kehottanut heitä syömään, vaan antoi leivän heille ja pyysi heitä jakamaan sen kansalle. Leipä lisääntyi hänen käsissään, eivätkä opetuslasten kädet, jotka ojentuivat Kristuksen, Elämän leivän puoleen, olleet koskaan tyhjät. Pienestä varastosta riitti kaikille. Kun kansan tarve oli tyydytetty, kerättiin tähteet, ja Kristus opetuslapsineen söi tuota kallista, taivaan hankkimaa ravintoa.AO4 318.3

Opetuslapset olivat yhteyden välittäjiä Kristuksen ja kansan välillä. Tämän tulisi suuresti rohkaista hänen opetuslapsiaan nykyään. Kristus on suuri keskipiste, kaiken voiman lähde. Hänen opetuslastensa on vastaanotettava häneltä kaikki, mitä he tarvitsevat. Lahjakkaimmat ja hengellisimmätkin heistä voivat antaa vain sitä mukaa kuin he vastaanottavat. Itsestään he eivät voi täyttää ainoankaan sielun tarvetta. Voimme antaa vain sitä, mitä saamme Kristukselta; ja voimme saada vain antaessamme toisille. Kun jatkuvasti annamme, saamme jatkuvasti, ja mitä enemmän annamme, sitä enemmän saamme. Näin me lakkaamatta uskomme ja luotamme, vastaanotamme ja annamme.AO4 318.4

Kristuksen valtakunnan rakentamistyö tulee menemään eteenpäin, vaikka se näyttää tapahtuvan hitaasti ja vaikeudet näyttävät todistavan päinvastaista. Työ on Jumalasta, ja hän on hankkiva varoja ja lähettävä auttajia, todellisia, vilpittömiä opetuslapsia, joiden kädet myös täytetään ravinnolla isoavia kansanjoukkoja varten. Jumala ei ole välinpitämätön niitä kohtaan, jotka rakastaen työskentelevät jakaakseen elämän sanaa hukkuville sieluille, jotka vuorostaan ojentavat kätensä pyytäen ruokaa toisille isoaville sieluille.AO4 319.1

Tehdessämme Jumalan työtä olemme vaarassa luottaa liian paljon siihen, mitä ihminen kykyineen ja lahjoineen voi saada aikaan. Näin me kadotamme näkyvistämme Mestarityöntekijän. Usein ei Kristuksen työntekijä myöskään käsitä henkilökohtaista vastuutaan. Hän on vaarassa siirtää vastuun järjestölle sen sijaan, että luottaisi häneen, joka on kaiken voiman lähde. On suuri erehdys luottaa ihmisviisauteen tai lukumäärään Jumalan työssä. Kristuksen työn menestyminen ei ole niin paljon riippuvainen lukumäärästä tai kyvyistä kuin tarkoituksen vilpittömyydestä ja yksinkertaisesta, lujasta, luottavasta uskosta. On kannettava henkilökohtainen vastuu, suoritettava henkilökohtaiset velvollisuudet ja tehtävä henkilökohtaisia ponnistuksia niiden hyväksi, jotka eivät tunne Kristusta. Sen sijaan, että siirtäisit vastuun jollekulle, jota pidät itseäsi lahjakkaampana, työskentele kykyjesi mukaan.AO4 319.2

Kun sinulle tulee polttavaksi kysymys: »Mistä ostamme leipää näiden syödä? » älköön vastauksesi olko epäuskon sanelema. Kun opetuslapset kuulivat Jeesuksen määräyksen: »Antakaa te heille syödä», nousivat heidän mieleensä kaikki vaikeudet. He kysyivät: »Lähdemmekö me kyliin ostamaan ruokaa? » Samoin nytkin, kun ihmiset ovat elämän leivän puutteessa, Jumalan lapset kysyvät: Lähetämmekö noutamaan jonkun kaukaa, että hän tulisi ruokkimaan heitä? Mutta mitä Jeesus sanoi? »Asettakaa kansa aterioimaan», ja hän ruokki heidät siinä. Kun sinun ympärilläsi on hädässä olevia sieluja, tiedä, että Kristus on lähellä. Asetu yhteyteen hänen kanssaan. Tuo ohraleipäsi Jeesukselle.AO4 320.1

Omistamamme varat voivat näyttää riittämättömiltä työtä varten, mutta jos uskossa kuljemme eteenpäin luottaen Jumalan yltäkylläiseen voimaan, eteemme avautuvat runsaat tulolähteet. Jos työ on Jumalasta, hän itse hankkii sen suorittamiseen tarvittavat varat. Hän on palkitseva vilpittömän, yksinkertaisen luottamuksen häneen. Se vähä, mikä viisaasti ja taloudellisesti käytetään taivaan Herran palvelukseen, tulee juuri sitä jaettaessa lisääntymään. Kristuksen käsissä pieni ruokamäärä pysyi vähentymättömänä, kunnes nälkäinen kansanjoukko oli tyydytetty. Jos menemme kaiken voiman lähteelle uskon kätemme ojennettuina vastaanottamaan, me saamme apua työssämme vaikeimmissakin oloissa ja kykenemme jakamaan toisille elämän leipää.AO4 320.2

Herra sanoo: »Antakaa, niin teille annetaan. » »Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. - Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on:AO4 320.3

»’Hän sirottelee, hän antaa
köyhille,
hänen vanhurskautensa pysyy
’iankaikkisestiAO4 320.4

»Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruoaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle » (Luuk. 6: 38; 2 Kor. 9: 6-11).AO4 320.5