Jeesus yksin rukoilemassa

Yksin jäätyään »Jeesus nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan». Tuntikausia hän siellä rukoili Jumalaa. Hän ei rukoillut itsensä vaan ihmisten puolesta. Hän rukoili voimaa ilmaistakseen ihmisille tehtävänsä jumalallisen luonteen, jottei saatana sokaisisi heidän ymmärrystään ja hämmentäisi heidän arvostelukykyään. Vapahtaja tiesi, että hänen henkilökohtainen työnsä maan päällä pian päättyisi ja että harvat vastaanottaisivat hänet Lunasta- jakseen. Sielun tuskassa ja ahdistuksessa hän rukoili opetuslastensa puolesta. He joutuisivat koviin koetuksiin. Heidän kauan hellimänsä toiveet, jotka perustuivat yleiseen harhaluuloon, tulisivat mitä tuskallisimmalla ja nöyryyttävimmällä tavalla murskatuiksi. Sen sijaan että hänet korotettaisiin Daavidin valtaistuimelle, he joutuisivat todistamaan hänen ristiinnaulitsemisensa. Tämän oli todella määrä olla hänen tosi kruunauksensa. Mutta he eivät tajunneet tätä, ja siitä syystä he joutuisivat väkeviin kiusauksiin, joita heidän olisi vaikea huomata kiusauksiksi. Ilman Pyhän Hengen mieltä valaisevaa ja käsitystä laajentavaa vaikutusta opetuslasten usko pettäisi.AO4 322.4

Jeesuksesta tuntui tuskalliselta, että heidän käsityksensä hänen valtakunnastaan niin suuressa määrin rajoittuivat maalliseen loistoon ja kunniaan. Hänellä oli sydämellään raskas taakka heistä, ja hän vuodatti anomuksensa Jumalan eteen katkeran tuskan ja kyynelten vallassa.AO4 323.1