Erehtyneiden hoivaaminen

Vapahtajan sanat saivat opetuslasten itseluottamuksen horjumaan. Hän ei ollut vastauksessaan viitannut kehenkään erityisesti, mutta Johanneksen mieleen tuli kysymys, oliko hän eräässä tapauksessa menetellyt oikein. Lapsen tavoin hän esitti asian Jeesukselle. »Mestari», hän sanoi, »me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme.»AO4 379.1

Jaakob ja Johannes olivat luulleet kieltäessään tätä miestä pitäneensä silmällä Jumalan kunniaa, mutta nyt he alkoivat käsittää olleensa arkoja omasta kunniastaan. He tunnustivat erehdyksensä ja ottivat vastaan Jeesuksen nuhtelun: »Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa. »Ei saanut kieltää ketään, joka jollakin tavoin suhtautui ystävällisesti Kristukseen. Oli monia, joihin Kristuksen luonne ja teot olivat tehneet syvän vaikutuksen ja joiden sydän oli uskossa avautumaisillaan hänelle, ja opetuslasten, jotka eivät nähneet heidän vaikuttimiaan, oli varottava masentamasta näitä sieluja. Kun Jeesus ei enää henkilökohtaisesti ollut heidän keskuudessaan ja työ jäi heidän hoitoonsa, he eivät saaneet suhtautua ahdasmielisesti tai luotaantyöntävästi kehenkään, vaan heidän tuli osoittaa samanlaista avarasydämistä myötätuntoa kuin he olivat nähneet Mestarissaan.AO4 379.2

Se seikka, ettei joku kaikessa mukaudu meidän henkilökohtaisiin käsityksiimme tai mielipiteisiimme, ei oikeuta meitä estämään häntä Jumalan työstä. Kristus on suuri opettajamme, eikä meidän tule tuomita tai käskeä, vaan jokaisen on nöyrästi istuttava Jeesuksen jalkain juuresssa ja opittava hänestä. Jokainen sielu, jonka Jumala on tehnyt alttiiksi palvelemaan, on kanava, jonka välityksellä Kristus ilmaisee anteeksiantavan rakkautensa. Miten varovaisia meidän onkaan oltava, ettemme masenna ketään Jumalan valonkantajaa ja täten pidätä niitä valonsäteitä, joiden hän haluaisi loistavan maailmalle.AO4 379.3

Kun opetuslapsi osoittaa kovuutta ja tylyyttä sellaista kohtaan, jota Kristus vetää puoleensa, kuten esimerkiksi Johannes teki kieltäessään miestä suorittamasta ihmeitä Kristuksen nimessä, se voi johtaa siihen, että tämä ihminen astuu jalkansa vihollisen tielle ja joutuu kadotukseen. Jeesus sanoi siitä, joka näin tekee: »sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen. »Ja hän lisäsi: »Jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen. Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin » (Mark. 8: 43, 45).AO4 379.4

Miksi näin Vakavat sanat, joita voimakkaampia tuskin on olemassa? Koska »Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä kadonnut on». Pitäisikö hänen opetuslastensa kiinnittää vähemmän huomiota lähimmäistensä sieluun, kuin taivaan Majesteetti teki? Jokaisesta sielusta on maksettu äärettömän kallis hinta, ja miten kauhea synti onkaan kääntää yksikin sielu pois Kristuksesta, niin että Vapahtajan rakkaus, nöyryytys ja kärsimys hänen tähtensä menee hukkaan.AO4 380.1

»Voi maailmaa viettelysten tähden. Viettelysten täytyy kyllä tulla » (Matt. 18: 7). Saatanan yllyttämänä maailma tulee varmasti vastustamaan Kristuksen seuraajia ja koettamaan hävittää heidän uskonsa, mutta voi sitä, joka kantaa Kristuksen nimeä ja kuitenkin osallistuu tähän työhön! Ihmiset, jotka väittävät palvelevansa Jumalaa mutta jotka esittävät hänen luonteensa väärässä valossa, tuottavat hänelle häpeää, ja näin suuret joukot tulevat petetyiksi ja johdetuiksi väärälle tielle.AO4 380.2

Jokainen tapa tai tottumus, joka voi johtaa syntiin ja tuottaa häpeää Kristukselle, olisi parasta panna pois, maksoi mitä maksoi. Sielua ei voi hyödyttää mikään sellainen, mikä häpäisee Jumalaa. Taivaan siunaus ei voi levätä kenenkään ihmisen yllä, joka loukkaa oikeuden ikuisia periaatteita.Yksi ainoa hellitty synti riittää turmelemaan luonteen ja johtamaan toisia harhaan. Jos jalka tai käsi on hakattava pois, vieläpä silmäkin revittävä päästä, jotta ruumis pelastuisi kuolemasta, kuinka paljon vakavammin meidän onkaan pyrittävä luopumaan synnistä, joka tuottaa kuoleman sielulle!AO4 380.3

Jumalanpalvelusmenoissa pantiin jokaiseen uhriin suolaa. Tämä, samoin kuin suitsutuksen uhraaminen, kuvasi sitä, että vain Kristuksen vanhurskaus saattoi tehdä palveluksen Jumalalle otolliseksi. Viitaten tähän tapaan Jeesus sanoi: »Jokainen uhri on suolalla suolattava. » »Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha. »Kaikkien, jotka haluavat antautua »eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi » (Room. 12: 1), täytyy saada pelastavaa suolaa, joka on Kristuksen vanhurskaus. Silloin heistä tulee »maan suola», joka vastustaa pahaa ihmisten keskuudessa, kuten suola estää pilaantumasta (Matt. 5: 13). Mutta jos suola on menettänyt makunsa, jos on olemassa vain jumalisuuden muoto ilman Kristuksen rakkautta, ei se hyödytä mitään. Sellaisella elämällä ei ole pelastavaa vaikutusta maailmaan. Jeesus sanoo: Teidän tarmonne ja kykynne minun valtakuntani rakentamisessa riippuu siitä, oletteko saaneet minun Henkeäni. Teidän täytyy osallistua minun armostani, ollaksenne elämän tuoksu elämäksi. Silloin ei ole mitään kilpailua, ei itsekkyyttä eikä korkeimpien paikkojen tavoittelua. Teillä on sitä rakkautta, joka ei etsi omaansa vaan toisen parasta.AO4 380.4

Kun katuva syntinen kiinnittää katseensa »Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnin » (Joh. 1: 29), niin katselemalla hän muuttuu. Hänen pelkonsa muuttuu iloksi, hänen epäilyksensä toivoksi. Mielessä herää kiitollisuus. Kivinen sydän murtuu. Sielu tulee tulvilleen rakkautta. Kristus on hänessä elävän veden lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. Kun näemme Jeesuksen, surujen miehen ja tuskien tuttavan, työskentelevän pelastaakseen kadotettuja, halveksittuja, pilkattuja ja ylenkatsottuja, kulkevan kaupungista toiseen, kunnes hänen tehtävänsä oli täytetty; kun katselemme häntä Getsemanessa hikoilemassa suuria veripisaroita tai ristillä riippumassa kuolemantuskissaan - kun tämän näemme, emme enää halua kunniaa omalle itsellemme. Kun katsomme Jeesukseen, häpeämme omaa kylmyyttämme, laimeuttamme ja itsekkyyttämme. Tulemme halukkaiksi olemaan mitä tahansa tai vaikkapa ei mitään voidaksemme sydämestämme palvella Mestariamme. Iloitsemme saadessamme kantaa ristiämme Jeesuksen jäljissä, kestää koetuksia, häpeää ja vainoa hänen kalliin asiansa tähden.AO4 381.1

»Meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi » (Room. 15: 1). Emme saa väheksyä ainoatakaan Kristukseen uskovaa sielua, vaikka hänen uskonsa olisikin heikko ja hänen askelensa horjuvat kuin pienen lapsen. Kaikesta siitä, missä olemme toisia edellä - olkoonpa kysymyksessä kasvatus tai sivistys, luonteen jalous, kristillinen kasvu tai hengelliset kokemukset - olemme velassa vähempiosaisille, ja meidän on voimiemme mukaan palveltava heitä. Jos olemme vahvoja, meidän on tuettava heikkojen käsiä. Loistavat enkelit, jotka aina näkevät Isän kasvot taivaassa, iloitsevat palvellessaan hänen heikoimpia lapsiaan. Vapisevat sielut, joilla on monia vastenmielisiä luonteenpiirteitä, ovat heidän erityisen huolenpitonsa kohteita. Enkelit ovat aina saapuvilla siellä, missä heitä eniten tarvitaan, niiden luona, jotka saavat käydä ankarinta taistelua omaa itseään vastaan ja joiden ympäristö on vaikein. Tässä työssä Kristuksen todelliset seuraajat ovat mukana.AO4 381.2

Jos joku näistä pienimmistä lankeaa ja tekee väärin sinua kohtaan, sinun velvollisuutesi on koettaa oikaista häntä. Älä odota, että hän astuisi ensimmäisen askelen sovinnon tiellä. »Mitä arvelette? » Jeesus sanoi, »jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä? Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet. Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.»AO4 381.3

Mene erehtyneen luo ja »nuhtele häntä kahdenkesken » sävyisyyden hengessä ja »ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen » (Gal. 6: 1). Älä saata häntä häpeään paljastamalla hänen virheensä toisille, äläkä tuota häpeää Kristukselle tekemällä julkiseksi syntiä tai erehdystä, jonka on tehnyt joku hänen nimeään kantava. Usein erehtyneelle on sanottava totuus suoraan ja hänet on saatava näkemään erehdyksensä, jotta hän tekisi parannuksen. Mutta sinun tehtäväsi ei ole arvostella tai tuomita. Älä yritä esittää itseäsi moitteettomana. Ponnistele vain kaikin voimin hänen auttamisekseen. Sielunhaavoja käsiteltäessä tarvitaan mitä hellintä kättä ja varovaisinta kosketusta. Tässä voi auttaa vain rakkaus, joka virtaa Golgatan Kärsijästä. Kohtele veljeäsi hellästi ja säälivästi tietäen, että jos onnistut, pelastat »hänen sielunsa kuolemasta » ja peität »syntien paljouden » (Jaak. 5: 20).AO4 381.4

Mutta nämäkin ponnistukset voivat olla hyödyttömiä. Silloin, Jeesus sanoi, »ota vielä yksi tai kaksi kanssasi». Heidän yhteinen vaikutuksensa saattaa voittaa siinä, missä ensimmäinen yritys epäonnistui. Koska he eivät ole asianosaisia, he voivat toimia puolueettomasti, ja tästä syystä erehtynyt arvostaa erityisesti heidän neuvoansa.AO4 382.1

Ellei hän tahdo kuulla heitäkään, niin silloin, ja vasta silloin, asia on saatettava koko seurakunnan tietoon. Seurakunnan jäsenten on Kristuksen edustajina yhdyttävä rukoilemaan ja hartaasti pyytämään, että rikkonut tekisi parannuksen. Pyhä Henki puhuu palvelijainsa välityksellä pyytäen eksynyttä palaamaan Jumalan luo. Apostoli Paavali sanoo Pyhän Hengen innoittamana: »Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa » (2 Kor. 5: 20). Se, joka hylkää tämän yhteisen ehdotuksen, on katkaissut siteen, joka yhdistää hänet Kristukseen, ja täten erottautunut seurakunnan yhteydestä. Siksi Jeesus sanoi: »Olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani. »Mutta häntä ei saa pitää Jumalan armon ulkopuolella olevana. Hänen entiset veljensä eivät saa halveksia tai ylenkatsoa häntä, vaan häntä tulee kohdella hellästi ja säälivästi ikään kuin eksynyttä lammasta, jota Kristus vielä koettaa saada takaisin lammaslaumaansa.AO4 382.2

Erehtyneen kohtelua koskevat Kristuksen ohjeet toistavat entistä yksityiskohtaisemmin Mooseksen välityksellä Israelille annetut neuvot: »Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi » (3 Moos. 19: 17). Se merkitsee, että jos joku lyö laimin Kristuksen säätämän velvollisuuden koettaa palauttaa takaisin niitä, jotka ovat erehtyneet ja langenneet syntiin, hän itse tulee tähän syntiin osalliseksi. Meillä on aivan yhtä suuri vastuu pahasta, jota emme ole estäneet, kuin jos olisimme syyllistyneet itse tekoon.AO4 382.3

Mutta meidän on selvitettävä synti rikkojalle itselleen. Emme saa keskenämme repostella ja arvostella asiaa, eikä meillä senkään jälkeen, kun se on kerrottu seurakunnalle, ole oikeutta kertoa siitä muille. Tieto kristittyjen erehdyksistä on uskomattomille kompastukseksi, ja puhelemalla tällaisis- ta asioista tuotamme vain vahinkoa, sillä katselemalla me muutumme. Samalla kun koetamme korjata veljemme erehdyksiä, Kristuksen Henki ohjaa meitä suojelemaan häntä, mikäli mahdollista, hänen omien veljiensäkin arvostelulta, puhumattakaan uskomattomien moitteista. Me olemme itsekin erehtyviä ja tarvitsemme Kristuksen sääliä ja anteeksiantoa, ja hän pyytää meitä menettelemään toisten suhteen aivan samalla tavalla, kuin me toivoisimme hänen menettelevän meidän suhteemme.AO4 382.4

»Kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. »Te toimitte taivaan lähettiläinä, ja työnne tulokset vaikuttavat iankaikkisuuteen asti.AO4 383.1

Mutta meidän ei tarvitse yksin kantaa tätä suurta vastuuta. Kristus on läsnä kaikkialla, missä hänen sanojaan noudatetaan vilpittömin mielin. Hän ei ole saapuvilla ainoastaan seurakuntien kokouksissa, vaan missä ikinä hänen opetuslapsensa, olipa heitä miten harvoja tahansa, kokoontuvat hänen nimessään, siellä hänkin on oleva. Ja hän sanoo: »Jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.»AO4 383.2

Jeesus sanoo: »Minun Isältäni, joka on taivaissa», ikään kuin muistuttaakseen opetuslapsiaan siitä, että vaikka hän ihmisenä on liittynyt heihin, on osallinen heidän ahdistuksistaan ja kärsii yhdessä heidän kanssaan, hän Jumalana on yhteydessä Kaikkivaltiaan kanssa. Ihmeellinen vakuutus. Taivaan olennot tuntevat myötätuntoa ihmisiä kohtaan ja työskentelevät pelastaakseen kadotettuja. Koko taivaan voima yhtyy ihmisen kykyihin sielujen vetämiseksi Kristuksen luo.AO4 383.3