Temppelin puhdistamisen merkitys

Temppelin puhdistamisella Jeesus ilmaisi tehtävänsä Messiaana ja ryhtyi varsinaiseen työhönsä. Tuo temppeli, joka oli pystytetty Jumalan asumukseksi, oli tarkoitettu vertauskuvaksi Israelille ja koko maailmalle. Jumalan tarkoitus iankaikkisista ajoista oli, että jokainen luotu kirkkaasta, pyhästä serafista ihmiseen asti, olisi temppeli, jossa Luoja asuisi. Synnin tähden ihmiskunta lakkasi olemasta Jumalan temppelinä. Synnin pimentämänä ja tahraamana ihmissydän ei enää ilmaissut Jumalan kunniaa. Mutta Jumalan Pojan tullessa lihaksi taivaan tarkoitus täyttyi. Jumala ottaa asuntonsa ihmisessä, ja pelastavan armon kautta ihmissydämestä tulee jälleen hänen temppelinsä. Jumalan tarkoitus oli, että Jerusalemin temppeli alituiseen muistuttaisi siitä korkeasta asemasta, jonka jokainen sielu voi saavuttaa. Mutta juutalaiset eivät ymmärtäneet sen rakennuksen merkitystä, josta he niin suuresti ylpeilivät. He eivät itse antautuneet pyhinä temppeleinä Jumalan Hengen asuttaviksi. Jerusalemin temppelin esikartanot, jotka olivat täynnä melua ja epäpyhää kaupankäyntiä, kuvasivat liiankin hyvin sydämen temppeliä, joka oli aistillisten himojen ja epäpyhien ajatusten tahraama. Puhdistaessaan temppelin maailmallisista ostajista ja myyjistä Jeesus osoitti tehtävänsä olevan puhdistaa sydän synnin saastutuksesta - maallisista haluista, itsekkäistä himoista ja pahoista tavoista, jotka turmelevat sielun. »Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli, ja niinkuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean » (Mal. 3:1-3)AO4 129.2

»Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette » (1 Kor. 3: 16, 17). Ei kukaan ihminen voi omalla voimallaan ajaa pois sitä pahaa joukkoa, joka on vallannut sydämen. Vain Kristus voi puhdistaa sielun temppelin. Mutta hän ei väkisin pyri sisään. Hän ei tule sydämeen kuten muinoin temppeliin, vaan hän sanoo: »Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle » (Ilm. 3: 20). Hän tulee, eikä vain yhdeksi päiväksi, sillä hän sanoo: »Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään — ja he ovat minun kansani. » »Hän polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen » (2 Kor. 6: 16; Miika 7: 19). Hänen läsnäolonsa puhdistaa ja pyhittää sielun, niin että se on pyhä temppeli Herralle ja »Jumalan asumus Hengessä » (Ef. 2: 21, 22).AO4 130.1

Kauhun vallassa papit ja hallitusmiehet olivat paenneet temppelin pihalta ja hänen tutkivan katseensa ulottuvilta, joka näki heidän sydämensä. Paetessaan he tapasivat toisia matkalla temppeliin, ja he pyysivät näitä kääntymään takaisin ja kertoivat, mitä olivat nähneet ja kuulleet. Kristus katseli pakenevia miehiä tuntien hellää sääliä heidän pelkonsa vuoksi ja sen vuoksi, että he eivät tienneet, mitä todellinen jumalanpalvelus oli. Tässä näyssä hän näki vertauskuvan koko Juudan kan- san hajaannuksesta sen pahuuden ja katumattomuuden tähden.AO4 130.2

Miksi papit sitten pakenivat temppelistä? Miksi he eivät pysyneet paikallaan? Hän, joka käski heidän mennä, oli puusepän poika, köyhä galilealainen, vailla maallista arvoa tai valtaa. Miksi he eivät vastustaneet häntä? Miksi he jättivät rumalla tavalla hankkimansa voiton ja pakenivat niin vaatimattoman näköisen miehen käskystä?AO4 131.1

Kristus puhui kuninkaan vallalla, ja hänen olemuksessaan ja äänensävyssään oli jotakin sellaista, mitä heillä ei ollut voimaa vastustaa. Hänen käskevän sanansa kuullessaan he käsittivät paremmin kuin koskaan ennen oikean asemansa teeskentelijöinä ja ryöväreinä. Kun jumaluus loisti läpi ihmisyyden, he eivät ainoastaan nähneet suuttumusta Kristuksen kasvoilla, vaan he myös käsittivät hänen sanojensa tärkeän merkityksen. He tunsivat olevansa ikään kuin iankaikkisen Tuomarin valtaistuimen edessä, missä heille oli langetettu tuomio aikaa ja iäisyyttä varten. Hetken he olivat vakuuttuneita, että Kristus oli profeetta, ja monet uskoivat hänen olevan Messias. Pyhä Henki väläytti heidän mieleensä Kristusta koskevia profeettain lausuntoja. Seuraisivatko he tätä vakaumusta?AO4 131.2

Katua he eivät tahtoneet. He tiesivät, että Kristuksen myötätunto köyhiä kohtaan oli herännyt. He tiesivät olevansa syyllisiä kiskomiseen kaupankäynnissään ihmisten kanssa. Koska Kristus tiesi heidän ajatuksensa, he vihasivat häntä. Hänen julkinen nuhteensa oli nöyryyttävää heidän ylpeydelleen, ja he kadehtivat hänen kasvavaa vaikutusvaltaansa kansaan. He päättivät vaatia hänet tilille siitä, millä vallalla hän oli ajanut heidät pois ja kuka oli antanut hänelle tämän vallan.AO4 131.3