Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 5—Jumalalle antautuminen

    Jumalan lupaus kuuluu: “Ja te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne” (Jer. 29: 13).TK 39.1

    Meidän tulee jättää koko sydämemme Jumalalle, muutoin ei meissä voi koskaan tapahtua muutosta, joka tekee meidät hänen kuvansa kaltaisiksi. Luonnostamme me olemme vieraat Jumalalle. Pyhä Henki kuvaa meidän tilaamme seuraavin sanoin: “Kuolleet rikoksiinne ja synteihinne”, “koko pää on kipeä ja koko sydän sairas”, “ei ole tervettä paikkaa”. Me olemme sidotut saatanan pauloilla, joilla hän on meidät vanginnut (Ef. 2: 1; Jes. 1: 5, 6; 2 Tim. 2: 26). Jumala tahtoo parantaa meidät, vapauttaa meidät. Mutta koska se vaatii täydellisen luonteenmuutoksen, täytyy meidän jättää itsemme kokonaan hänelle.TK 39.2

    Taistelu omaa minää vastaan on suurin sota, mitä koskaan on käyty. Itsensä luovuttaminen, kaiken alistaminen Jumalan tahdon alaiseksi synnyttää taistelun, mutta sielun täytyy tulla Jumalalle kuuliaiseksi, ennen kuin se voi tulla uudestaan pyhäksi.TK 39.3

    Jumalan hallitus ei perustu, niin kuin saatana tahtoo väittää, sokeaan kuuliaisuuteen eikä kohtuuttomiin vaatimuksiin. Se vetoaa ymmärrykseen ja omaantuntoon. “Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme” (Jes. 1: 18), kuuluu Luojan kehotus luomilleen olennoille. Jumala ei pakota ketään luomaansa. Hän ei voi hyväksyä kunnioitusta, joka ei ole vapaaehtoinen ja ymmärryksellä annettu. Pelkkä pakotettu alamaisuus ehkäisisi kaikkea mielen ja luonteen todellista kehitystä; se tekisi ihmisistä pelkkiä tahdottomia koneita. Se ei ole Luojan tarkoitus. Hän tahtoo, että ihminen, hänen luovan voimansa kruunu, saavuttaisi korkeimman mahdollisen kehityksen. Hän esittää meille korkeimmat siunauksensa, jotka hän tahtoo meille armosta antaa. Hän kehottaa meitä antamaan itsemme hänelle, jotta hän saisi tehdä meissä tahtonsa. Meidän tehtäväksemme jää valita, tahdommeko päästä vapaiksi synnin kahleista ja tulla osallisiksi Jumalan lasten ihanasta vapaudesta.TK 39.4

    Antaessamme itsemme Jumalalle meidän täytyy ehdottomasti jättää kaikki, mikä erottaa meidät hänestä. Sen tähden Vapahtaja sanookin: “Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni” (Luuk. 14: 33). Kaikki, mikä vetää sydäntä pois Jumalasta, tulee jättää. Mammona on monien epäjumala. Rahanrakkaus ja rikkaudenhimo ovat kultaisia kahleita, jotka sitovat heidät saatanaan. Toiset taas palvelevat arvoa ja maallista kunniaa, toisten epäjumala on itsekäs mukavuus ja kaikesta vastuunalaisuudesta vapaa elämä. Mutta nämä orjuudenkahleet tulee katkoa. Me emme ole Jumalan lapsia, jollemme ole kokonaan hänen. On sellaisia, jotka sanovat palvelevansa Jumalaa, vaikka he luottavat omiin töihinsä koettaessaan olla kuuliaisia hänen lailleen, yrittäessään muodostaa oikeaa luonnetta ja hankkia itselleen varmuuden pelastuksesta. Heidän sydämessään ei Kristuksen rakkaus herätä mitään syvempää tunnetta, vaan he koettavat täyttää kristillisen elämän velvollisuuksia Jumalan vaatimuksina ansaitakseen taivaan. Sellainen uskonto ei ole minkään arvoista. Kun Kristus asuu sydämessä, on sielu niin täynnä hänen rakkauttaan ja hänen yhteytensä iloa, että se tahtoo pysyä kiinni hänessä ja häntä katsellessaan unohtaa itsensä. Rakkaus Kristukseen tulee hänen tekojensa vaikuttimiksi. Ne, jotka tuntevat Jumalan pakottavaa rakkautta, eivät kysy, kuinka vähällä he voisivat täyttää Jumalan vaatimukset; he eivät etsi alhaisinta määrää, vaan pyrkivät täydelliseen sopusointuun Lunastajansa tahdon kanssa. He haluavat vakavasti jättää hänelle kaikki ja osoittavat tavoittelemansa päämäärän arvoista innostusta. Kristuksen tunnustaminen ilman tällaista syvää rakkautta on pelkkää puhetta, kuivaa muodollisuutta ja raskasta orjuutta.TK 40.1

    Tuntuuko sinusta liian suurelta uhraukselta jättää kaikki Kristukselle? Kysy itseltäsi: “Mitä Kristus on antanut minulle?” Jumalan Poika antoi kaikki — elämänsä, rakkautensa ja kärsimyksensä — meidän lunastukseksemme. Voimmeko silloin me, jotka olemme niin suuren rakkauden arvottomia kohteita, pidättää häneltä sydäntämme ? Me olemme elämässämme saaneet joka hetki kokea hänen armonsa siunauksia, ja juuri siitä syystä emme voikaan täydellisesti käsittää sen tietämättömyyden ja kurjuuden syvyyttä, mistä meidät on pelastettu. Voimmeko katsoa häneen, jota syntimme ovat haavoittaneet, ja sittenkin uhmata hänen rakkauttaan ja uhriaan? Kun ajattelemme kirkkauden Herran ääretöntä nöyryyttä, niin voimmeko silloin valittaa sitä, ettemme pääse elämään sisälle muutoin kuin taistellen ja nöyrtyen?TK 41.1

    Moni ylpeä sydän kysyy: “Minkä tähden minun täytyy katua ja nöyrtyä, ennen kuin voin olla varma siitä, että Jumala on ottanut minut vastaan?” Katso Kristusta! Hän oli syytön, ja vielä enemmän, hän oli taivaan Ruhtinas, mutta tuli ihmisten tähden synniksi. Hänet “luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta” (Jes. 53: 12).TK 41.2

    Mutta mitä me annamme antaessamme kaikki? — Syn- nin saastuttaman sydämen, jotta Jeesus sen puhdistaisi omalla verellään ja pelastaisi sanomattomalla rakkaudellaan. Ja sittenkin ihmisistä tuntuu raskaalta luopua kaikesta! Häpeän kuulla siitä puhuttavan ja häpeän kirjoittaa siitä.TK 41.3

    Jumala ei vaadi meitä luopumaan mistään sellaisesta, mikä on meille hyödyksi. Kaikessa, mitä hän tekee, hän pitää silmällä lastensa etua. Jospa kaikki, jotka eivät ole valinneet Kristusta, voisivat nähdä, että hän tarjoaa heille jotakin paljon parempaa kuin he itselleen etsivätkään. Ihminen tekee omalle sielulleen mitä suurimman vahingon ja vääryyden ajatellessaan ja toimiessaan Jumalan tahtoa vastaan. Todellista iloa ei voida löytää tieltä, jonka hän on kieltänyt, hän, joka tietää, mikä on parasta, ja joka suunnittelee kaiken luotujensa parhaaksi. Lainrikkomuksen tie on kurjuuden ja turmeluksen tie.TK 42.1

    On väärin luulotella, että Jumalalle on mieluista nähdä lastensa kärsivän. Koko taivas on kiinnostunut ihmisen onnesta. Taivaallinen Isämme ei sulje ilon teitä keltään luodultaan. Jumala vaatii meitä välttämään sellaisia nautintoja, jotka tuottaisivat meille kärsimyksiä ja pettymyksiä ja sulkisivat meiltä onnen ja taivaan oven. Maailman Lunastaja ottaa ihmiset vastaan juuri sellaisina kuin he ovat, kaikkine tarpeineen, puutteineen ja heikkouksineen; eikä hän tahdo ainoastaan verellään puhdistaa synnistä ja antaa lunastusta, vaan hän tahtoo tyydyttää kaikkien niiden hartaimmat toivomukset, jotka suostuvat ottamaan hänen ikeensä ja kantamaan hänen kuormaansa. Hän tahtoo antaa rauhan ja levon kaikille niille, jotka tulevat hänen tykönsä saamaan elämän leipää. Hän vaatii meitä täyttämään ainoastaan sellaisia velvollisuuksia, jotka johtavat askeleemme autuuden kukkuloille, joille tottelematon ei voi milloinkaan päästä. Sielun todellinen, riemuisa elämä on omistaa Kristus, kirkkauden toivo. Moni kysyy: “Mitä minun on tehtävä antaakseni itseni Jumalalle?” Sinä tahdot antaa itsesi hänelle, mutta siveellinen voimasi on heikko, sinä olet epäilyksen orja ja syntisen elämän tavat hallitsevat sinua. Lupauksesi ja päätöksesi ovat hiekkaköyden kaltaisia. Sinä et voi hillitä ajatuksiasi, vaikuttimiasi etkä tunteitasi. Tietoisuus, että olet rikkonut lupauksesi ja pettänyt päätöksesi, heikontaa luottamustasi omaan rehellisyyteesi ja saattaa sinut luulemaan, ettei Jumala voi ottaa sinua vastaan; mutta sinun ei tarvitse epäillä. Sinun täytyy vain ymmärtää tahdon todellinen voima. Se on ihmisen luonteen hallitseva voima, voima ratkaista ja valita. Kaikki riippuu tahdon oikeasta toiminnasta. Jumala on antanut ihmiselle valitsemisvallan; heidän tulee käyttää sitä. Sinä et voi muuttaa sydäntäsi, sinä et voi itsestäsi rakastaa Jumalaa, mutta sinä voit valita palvella häntä. Sinä voit antaa hänelle tahtosi; hän vaikuttaa sitten sinussa tahdon ja tekemisen oman hyvän mielisuosionsa mukaan. Siten tulee koko luonteesi Kristuksen Hengen vaikutuksen alaiseksi; taipumuksesi keskittyvät häneen, ajatuksesi tulevat sopusointuun hänen kanssaan.TK 42.2

    Hyvyyden ja pyhyyden ikävöiminen, kuinka pitkälle tahansa, on oikein, mutta jos pysähdymme siihen, ei se hyödytä mitään. Monet tulevat kadotetuiksi, vaikka toivovat ja haluavat tulla kristityiksi. He eivät koskaan pääse niin pitkälle, että jättäisivät tahtonsa Jumalalle. He eivät valitse nyt tulla kristityiksi.TK 43.1

    Tahdon oikea käyttäminen voi saada aikaan täydellisen muutoksen elämässämme. Jättämällä tahtosi Kristukselle saat voiman, joka voittaa kaikki vallat ja voimat. Sinä saat voimaa ylhäältä pysyäksesi lujana, ja antautumalla siten jatkuvasti Jumalalle sinä tulet kykeneväksi elämään uutta elämää, nimittäin uskon elämää.TK 43.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents