Luku 13—Ilo Herrassa

Jumalan lapset ovat kutsutut olemaan Kristuksen edustajia, julistamaan Herran hyvyyttä ja laupeutta. Samoin kuin Jeesus on ilmaissut meille Isän oikean luonteen, samoin on meidän ilmaistava Kristusta maailmalle, joka ei tunne hänen hellää, säälivää rakkauttaan. “Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan”, sanoi Jeesus. “Minä heissä ja sinä minussa ... niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt” (Joh. 17: 18, 23). Apostoli Paavali sanoo Jeesuksen opetuslapsille: “Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje”, “jonka ihmiset tuntevat ja lukevat” (2 Kor. 3: 3, 2). Jokaisessa opetuslapsessaan Jeesus lähettää maailmalle kirjeen. Jos olet Kristuksen seuraaja, hän lähettää sinussa kirjeen perheelle, kylälle, kadulle, missä asut. Jeesus, joka asuu sinussa, tahtoo puhua niiden sydämelle, jotka eivät tunne häntä. He eivät ehkä lue Raamattua eivätkä kuule ääntä, joka puhuu heille sen sivuilta, he eivät näe Jumalan rakkautta hänen teoissaan. Mutta jos sinä olet Jeesuksen oikea edustaja, voi olla mahdollista, että he sinun kauttasi oppivat ymmärtämään hänen hyvyyttään ja alkavat rakastaa ja palvella häntä.TK 101.1

Kristityt on asetettu valosoihduiksi taivaan tielle. Heidän tulee heijastaa maailmalle valoa, joka loistaa heihin Kristuksesta. Heidän elämänsä ja luonteensa tulee antaa toisille oikea käsitys Kristuksesta ja hänen palveluksestaan.TK 101.2

Jos me edustamme Kristusta, tulee meidän tehdä hänen palveluksensa miellyttäväksi, niin kuin se todella onkin. Kristityt, joiden sydän on aina synkkä ja surullinen, jotka aina nurisevat ja valittavat, antavat toisille väärän kuvan Jumalasta ja kristillisestä elämästä. Heistä saa sen käsityksen, että Jumala ei mielellään halua lastensa olevan onnellisia, ja siten he antavat väärän todistuksen taivaallisesta Isästään.TK 102.1

Saatana riemuitsee voidessaan johtaa Jumalan lapsia epäuskoon ja epätoivoon. Hän iloitsee nähdessään meidän epäilevän Jumalaa, hänen tahtoaan ja voimaansa pelastaa meidät. Hän on mielissään, kun saa meidät luulemaan, että Herra kaitselmuksellaan tahtoo vahingoittaa meitä. Saatanan tehtävänä on esittää Herra armottomana ja säälimättömänä. Hän väärentää itseään koskevat totuudet. Hän täyttää mielikuvituksen väärillä ajatuksilla Jumalasta; ja sen sijaan että pysyisimme taivaallista Isäämme koskevassa totuudessa, me liian usein kiinnitämme huomiota saatanan vääriin esityksiin ja häpäisemme Jumalaa epäilemällä häntä ja napisemalla häntä vastaan. Saatana koettaa aina tehdä uskonelämän synkäksi. Hän tahtoo, että se näyttäisi vaivalloiselta ja vaikealta, ja kun kristitty ilmaisee omassa elämässään tällaisen uskonnollisen näkökannan, kannattaa hän epäuskollaan saatanan valheita.TK 102.2

Monet ajattelevat vaeltaessaan elämän polkua erehdyksiään ja pettymyksiään ja antavat surun ja alakuloisuuden vallata sydämensä. Ollessani Euroopassa sain kirjeen eräältä sisarelta, joka oli juuri tällaisen mielentilan vallassa, syvässä tuskassa. Hän pyysi minulta joitakin lohduttavia sanoja. Luettuani hänen kirjeensä näin Seuraavana yönä unta, että olin puutarhassa, ja eräs henkilö, joka näytti olevan puutarhan omistaja, opasti minua sen käytävillä. Poimin juuri kukkia ja nautin niiden tuoksusta, kun mainittu sisar, joka oli kulkenut vieressäni, kiinnitti huomiota muutamiin rumiin ohdakkeisiin, joita oli hänen tiellään. Siinä hän nyt seisoi surren ja valitellen. Hän ei kulkenut käytävällä eikä seurannut opasta, vaan käyskenteli ohdakkeiden ja orjantappuroiden keskellä. “Oi”, hän valitti, “eikö ole surkeata, että orjantappurat pilaavat tämän ihanan puutarhan?” Silloin oppaamme sanoi: “Anna orjantappurain olla, sillä ne vain haavoittavat sinua. Poimi sinä ruusuja, liljoja ja nelikoita.”TK 102.3

Eikö kokemuksissasi ole joitakin valoisia kohtia? Eikö sinulla ole ollut suloisia hetkiä, jolloin sydämesi on sykähdellyt ilosta vastaukseksi Jumalan Hengelle? Etkö löydä, katsellessasi elämäsi kokemuksia, valoisiakin kohtia? Eivätkö Jumalan lupaukset kasva tuoksuvien kukkien tavoin tiesi joka puolella? Etkö anna niiden ihanuuden ja sulouden täyttää sydäntäsi ilolla?TK 103.1

Orjantappurat ja ohdakkeet vain haavoittavat ja murehduttavat sinua; ja jos sinä kokoat vain sellaisia ja näytät niitä toisille, niin etkö silloin, paitsi että itse halveksit Jumalan hyvyyttä, estä toisiakin kulkemasta elämän polulla ?TK 103.2

Ei ole viisasta koota entisen elämän epämiellyttäviä muistoja — sen erehdyksiä ja pettymyksiä -— puhua niistä ja surra niitä, niin että alakuloisuus valtaa mielemme. Alakuloinen sielu on täynnä pimeyttä; se sulkee Jumalan valon itseltään ja heittää varjojaan toistenkin tielle.TK 103.3

Kiittäkäämme Jumalaa niistä valoisista kuvista, joita hän on meille näyttänyt. Kootkaamme yhteen hänen rakkautensa ihanat lupaukset voidaksemme alinomaa katsella niitä. Jumalan Poika, joka jättää Isänsä istuimen ja pukee jumaluutensa ihmisyyteen voidakseen pelastaa ihmisen saatanan vallasta; hänen voittonsa meidän puolestamme, joka avaa taivaan ihmisille ja pelastaa ihmiskatseelle sen salit, joissa jumaluus ilmaisee kunniansa; langennut ihmissuku, joka on nostettu turmeluksen kuilusta, johon synti oli sen syössyt, ja saatettu jälleen äärettömän Jumalan yhteyteen, ja joka, kestettyään jumalallisen kokeen uskon kautta Lunastajaamme, on puettu Kristuksen vanhurskauteen ja korotettu hänen istuimelleen, ovat kuvia, joita jumala tahtoo meidän katselevan.TK 103.4

Kun epäilemme Jumalan rakkautta ja hänen lupauksiaan, häpäisemme häntä ja murehdutamme hänen Pyhää Henkeään. Miltä äidistä tuntuisi, jos hänen lapsensa alinomaa moittisivat häntä, ikäänkuin hän ei tarkoittaisi heidän parastaan, vaikka hän on koko elämänsä ajan ponnistellut edistääkseen heidän pyrintöjään ja tehdäkseen heidän elämänsä onnelliseksi? Olettakaamme, että he epäilisivät hänen rakkauttaan; se musertaisi hänen sydämensä. Miltähän vanhemmista tuntuisi, jos lapset kohtelisivat heitä sillä tavalla? Ja mitä voi taivaallinen Isämme ajatella meistä, kun me emme luota hänen rakkauteensa, joka on saanut hänet uhraamaan ainosyntyisen Poikansa, jotta meillä olisi elämä? Apostoli kirjoittaa: “Joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?” (Room. 8: 32). Ja kuinka monet kuitenkin sanovatkaan teoillaan, vaikkeivät juuri sanoillaan: “Herra ei tarkoita tässä minua. Ehkä hän rakastaa muita, mutta ei hän minua rakasta.”TK 104.1

Kaikki tällainen vahingoittaa omaa sieluasi, sillä jokainen epäilevä sana, jonka lausut, edistää saatanan kiusauksia; se vahvistaa taipumustasi epäilyyn ja murehduttaa palvelevaisia enkeleitä, jotka poistuvat luotasi. Kun saatana kiusaa sinua, niin älä päästä huuliltasi ainoatakaan epäilyksen sanaa. Jos avaat sydämesi hänen luulotteluilleen, täyttävät epätoivo ja kapinalliset ajatukset mielesi. Jos puhut tunteistasi, vaikuttaa jokainen epäilyksen sana itseesi ja on samalla siemen, joka itää ja hedelmöi toisen elämässä, ja sanojesi vaikutusta voi sitten olla mahdoton vastustaa. Sinä ehkä itse voit vapautua kiusauksen hetkistä ja saatanan pauloista, mutta toiset, jotka ovat joutuneet vaikutuksesi alaisiksi, eivät ehkä voi välttää epäuskoa, jonka sinä olet herättänyt. Kuinka tärkeätä onkaan, että puhumme ainoastaan sellaista, mikä voi antaa hengellistä voimaa ja elämää! Enkelit kuuntelevat mitä kerrot maailmalle taivaallisesta Mestaristasi. Puhu hänestä, joka elää rukoillakseen sinun puolestasi Isän edessä. Kun tervehdit ystävääsi, anna Jumalan ylistyksen olla huulillasi ja sydämelläsi. Se kääntää hänen ajatuksensa Jeesukseen.TK 104.2

Kaikilla on koettelemuksia, raskaita suruja kannettavana, kiusauksia kestettävänä. Älä kerro vaikeuksistasi kuolevaisille lähimmäisillesi, vaan esitä kaikki rukouksesi Jumalalle. Päätä, ettet koskaan lausu ainoatakaan epäilevää tai masentavaa sanaa. Sinä voit ilahduttaa paljon toisten elämää ja tukea heidän pyrintöjään toivoa ja pyhää iloa ilmaisevilla sanoilla.TK 105.1

On monta sielua, joita kiusaukset ahdistavat niin ankarasti, että he ovat melkein sortumaisillaan taistelussa itseään ja pahuuden valtoja vastaan. Älä masenna sellaisen mieltä hänen kovassa taistelussaan. Lohduta häntä toivon sanoilla, jotka rohkaisevat häntä hänen matkallaan. Siten Kristuksen valo voi loistaa sinusta. “Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä” (Room. 14: 7). Tiedoton vaikutuksemme voi rohkaista ja vahvistaa toisia, mutta se voi myös masentaa heitä ja erottaa heidät Kristuksesta ja totuudesta.TK 105.2

Monella on väärä käsitys Kristuksen elämästä ja luonteesta. He luulevat, ettei hänen elämässään ollut lainkaan lämpöä ja päivänpaistetta, että hän oli ankara, tuima ja iloton. Monesti nämä synkät käsitykset painavat leimansa koko uskonnolliseen elämään.TK 105.3

Usein sanotaan, että Jeesus itki, mutta ettei hänen tiedetä koskaan hymyilleen. Vapahtajamme oli todella surujen mies, joka tunsi kärsimykset, sillä hän avasi sydämensä kaikkien ihmisten tuskille. Mutta vaikka hänen elämänsä oli itsensä kieltävää, kipujen ja huolten synkistämää, ei hänen henkensä ollut kuitenkaan muserrettu. Hänen kasvoillaan ei näkynyt tuskan eikä nureksinnan ilmettä, vaan niissä ilmeni aina rauhallinen tyyneys. Hänen sydämensä oli elämän lähde; missä tahansa hän kulkikin, hän toi mukanaan rauhaa ja lepoa, iloa ja onnea.TK 105.4

Vapahtajamme oli syvästi vakava ja harras, mutta ei milloinkaan synkkä eikä ärtyisä. Hänen seuraajillaan on samat hartaat tarkoitusperät, he tuntevat syvästi henkilökohtaisen vastuunalaisuutensa. He tukahduttavat kevytmielisyyden eivätkä ota osaa meluaviin huvituksiin tai karkeaan pilaan, vaan Jeesuksen uskonto täyttää heidät rauhalla niin kuin virta syvänteessä. Se ei sammuta ilonsäteitä, ei estä hilpeyttä eikä synkistä säteileviä, hymyileviä kasvoja. Kristus ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, ja kun hänen rakkautensa vallitsee sydämissämme, seuraamme hänen esimerkkiään.TK 106.1

Jos alati ajattelemme toisen epäystävällisiä ja vääriä tekoja, on meidän mahdoton rakastaa heitä, niin kuin Kristus on rakastanut meitä, mutta jos mietiskelemme Kristuksen ihmeellistä rakkautta ja armoa meitä kohtaan, virtaa meistä sama rakkaus toisiin. Meidän tulisi rakastaa ja kunnioittaa toinen toisiamme huolimatta virheistä ja puutteista, joita emme voi olla näkemättä. Meidän tulisi harjoittaa nöyryyttä ja itsekieltäymystä sekä kärsivällistä hellyyttä toisten virheitä kohtaan. Se kuolettaa kaiken ahtaan itsekkyyden ja tekee meidät avarasydämisiksi ja jalomielisiksi.TK 106.2

Psalmista sanoo: “Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on; asu maassa ja noudata totuutta” (Ps. 37: 3). Luota Herraan. Joka päivällä on huolensa, murheensa ja vaikeutensa, ja kuinka valmiita olemmekaan puhumaan vaikeuksistamme ja koettelemuksistamme tavatessamme toisiamme. Meillä on niin paljon tarpeettomia huolia ja ahdistavaa pelkoa, me puhumme niin paljon tuskien taakasta, että voisi luulla, ettei meillä olekaan sääliväistä, lempeätä Vapahtajaa, joka on valmis kuulemaan rukouksemme ja auttamaan meitä silloin, kun tarvitsemme apua.TK 106.3

Jotkut pelkäävät ja huolehtivat alinomaa. He näkevät joka päivä ympärillään Jumalan rakkauden todisteita ja nauttivat hänen kaitselmuksensa runsaita siunauksia, mutta he eivät huomaa niitä. He ajattelevat aina jotakin ikävää, jonka he pelkäävät tulevan, tai heillä on jokin vaikeus, joka vaikka onkin vähäinen, sokaisee heidän silmänsä, niin etteivät he näe sellaista, mistä heidän tulisi olla kiitollisia. Kohdanneet vaikeudet, joiden tulisi viedä heidät lähemmäksi Jumalaa, ainoaa avun lähdettä, erottavat heidät sen sijaan hänestä herättäessään kärsimättömyyttä ja nurinaa.TK 107.1

Teemmekö oikein ollessamme siten uskottomia? Minkä tähden olemme niin kiittämättömiä ja epäuskoisia? Jeesus on ystävämme; koko taivas harrastaa menestystämme. Meidän ei tulisi antaa jokapäiväisen elämän vaikeuksien ja surujen kalvaa mieltämme ja synkistää katsettamme, sillä muutoin meillä on aina jotakin, joka närkästyttää ja vaivaa meitä. Meidän ei tulisi antautua huolien valtaan, jotka vain kalvavat ja väsyttävät meitä, eivätkä suinkaan auta meitä kestämään koettelemuksia. Sinä voit ehkä joutua vaikeuksiin liikeasioissasi, toiveesi tulevat yhä synkemmiksi ja sinua uhkaa tappio; mutta älä anna mielesi masentua; jätä huolesi Jumalalle ja pysy levollisena ja iloisena. Rukoile viisautta voidaksesi hoitaa liikeasioitasi varovaisesti ja siten estää tappion ja onnettomuuden. Tee kaikki, mitä itse voit päästäksesi suotuisiin tuloksiin. Jeesus on luvannut auttaa meitä, mutta ei ilman että itsekin yritämme. Kun sinä Auttajaasi luottaen olet tehnyt voitavasi, saat iloiten odottaa tuloksia.TK 107.2

Jumala ei tahdo, että huolet rasittaisivat hänen lapsiaan. Mutta Herra ei petä meitä. Hän ei sano meille: “Älä pelkää; tielläsi ei ole mitään vaaroja.” Hän tietää, että koettelemukset ja vaarat kohtaavat meitä, eikä salaa sitä. Hän ei ota kansaansa pois syntisestä ja pahasta maailmasta, vaan osoittaa heille varman turvapaikan. Hän rukoili opetuslastensa puolesta: “En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta.” “Maailmassa”, hän sanoo, “teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman” (Joh. 17: 15; 16: 33).TK 108.1

Vuorisaarnassaan Kristus antoi opetuslapsilleen kalliita opetuksia Jumalaan luottamisen välttämättömyydestä. Näiden opetuksien tarkoituksena oli rohkaista Jumalan lapsia kaikkina aikoina, ja ne ovat antaneet opetusta ja valoa meidän aikaamme saakka. Vapahtaja osoitti seuraajilleen lintuja, jotka huolettomina visertelivät kiitoslaulu- jaan, sillä “eivät ne kylvä eivätkä leikkaa”. Taivaallinen Isämme antaa niille kuitenkin kaikki, mitä ne tarvitsevat. Vapahtaja kysyy: “Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?” (Matt. 6: 26). Ihmisten ja eläinten suuri Luoja avaa kätensä ja täyttää luotujensa tarpeet. Hän ei jätä taivaan lintujakaan huomioonottamatta. Hän ei laske ruokaa niiden nokalle, mutta hän huolehtii niiden tarpeista. Niiden täytyy koota jyvät, jotka hän on sirotellut niille. Niiden täytyy rakentaa pieni pesänsä ja ruokkia poikasensa. Ne menevät laulaen työhönsä, sillä “taivaallinen Isämme ruokkii ne”. Ja “ettekö te ole paljon suurempiarvoiset kuin ne?” Ettekö te, järkevät, hengelliset jumalanpalvelijat, ole paljon arvokkaammat kuin taivaan linnut? Eikö Luojamme ja elämämme Ylläpitäjä, hän joka teki meidät omaksi kuvakseen, pidä huolta tarpeistamme, jos vain luotamme häneen?TK 108.2

Kristus näytti opetuslapsilleen kedon kukkia, jotka kas- vavat moninaisina, loistaen taivaallisen Isän antamassa yksinkertaisessa ihanuudessa. Nekin ovat Isän rakkauden ilmauksia. Hän sanoi: “Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat.” Näiden kukkien kauneus ja yksinkertaisuus on paljon suurempi Salomon loistoa. Taiteellisen neron valmistamaa komeintakaan pukua ei voi verrata Jumalan luomien kukkien luonnolliseen suloon ja säteilevään kauneuteen. Jeesus kysyy: “Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?” (Matt. 6: 28, 30). Jos Herra, jumalallinen taiteilija, antaa yksinkertaisille, yhdessä päivässä katoaville kukille niiden ihanat, vaihtelevat värit, niin kuinka paljon suurempaa huolta hän pitääkään niistä, jotka ovat luodut hänen kuvakseen? Tämä Kristuksen opetus on nuhde epäuskoisen sydämen tuskalle, hädälle ja epäilyksille.TK 108.3

Herra tahtoisi, että kaikki hänen poikansa ja tyttärensä olisivat onnellisia, levollisia ja kuuliaisia. Jeesus sanoo: “Minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö.” “Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 14: 27; 15: 11).TK 109.1

Onni, jota etsitään itsekkäistä vaikuttimista, velvollisuuden tien ulkopuolelta, on epävakainen ja lyhytaikainen; se katoaa ja täyttää sielun yksinäisyydellä ja surulla. Mutta Jumalan palvelemisessa on iloa ja tyydytystä; kirstityn ei tarvitse vaeltaa epävarmaa tietä; häntä ei ole jätetty toivottoman kaipauksen ja pettymyksen valtaan. Jos ei meillä ole iloa tässä maailmassa, voimme kuitenkin iloita katsellessamme tulevaista elämää.TK 109.2

Mutta jo tässäkin elämässä kristityt voivat iloita Kristuksen yhteydestä; he voivat tuntea hänen rakkautensa ja hänen läsnäolonsa ainaisen lohdutuksen. Jokainen elämän askel voi tuoda meidät lähemmä Jeesusta, antaa meille syvemmän kokemuksen hänen rakkaudestaan sekä viedä meidät askeleen lähemmäksi rauhan ihanaa kotia. Älkäämme sen tähden luopuko luottamuksestamme, vaan olkaamme lujia, lujempia kuin koskaan ennen. “Tähän asti on Herra meitä auttanut” (1 Sam. 7: 12), ja hän auttaa meitä loppuun saakka. Katselkaamme muistopylväitä, kokemuksiamme, jotka kertovat siitä, mitä Herra on tehnyt meitä lohduttaakseen ja pelastaakseen meidät turmeluksesta. Pitäkäämme tuoreessa muistissa kaikki Jumalan hellät armonosoitukset meitä kohtaan — kyyneleet, jotka hän on pyyhkinyt pois, kivut, jotka hän on lieventänyt, epäilykset, jotka hän on karkoittanut, pelon, jonka hän on poistanut, tarpeet, jotka hän on täyttänyt, siunaukset, jotka hän on suonut — vahvistaen siten itseämme kohtaamaan kaikkea, mikä on edessämme jäljelläolevalla matkallamme.TK 109.3

Me emme voi katsella ainoastaan eteenpäin, tulevaisen taistelun vaikeuksiin, vaan me voimme katsella menneisyyttä yhtä hyvin kuin tulevaisuuttakin ja sanoa: “Tähän asti on Herra meitä auttanut.” “Niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin” (5 Moos. 33: 25). Koettelemukset eivät ole suurempia kuin voima, minkä hän antaa niitä kestämään. Ryhtykäämme siis tehtäväämme missä hyvänsä olemmekin uskoen, että mikä hyvänsä meitä kohdanneekin, annetaan meille koettelemustamme vastaava voima.TK 110.1

Pian avataan taivaan portit Jumalan lapsille, ja Kunnian Kuninkaan lausuma siunaus kaikuu heidän korvissaan suloisimpana soittona: “Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt. 25: 34).TK 110.2

Silloin lunastetut lausutaan tervetulleiksi kotiin, jonka Jeesus valmistaa heille. Siellä heidän ei tarvitse olla maan turmeluksen, valehtelijain, epäjumalanpalvelijoiden, saastaisten ja uskottomien seurassa, vaan he saavat seurustella niiden kanssa, jotka ovat voittaneet saatanan ja Jumalan armon avulla saaneet täydellisen luonteen. Kaikki syntiset taipumukset ja puutteellisuudet, jotka ovat vaivanneet heitä täällä, ovat poistetut Kristuksen verellä, ja he ovat tulleet osallisiksi hänen kunniansa jaloudesta ja kirkkaudesta, joka voittaa auringonkin loiston. Siveellinen kauneus, hänen luonteensa täydellisyys, loistaa heistä ulkonaista loistoa paljon arvokkaampana. He ovat virheettömiä suuren valkean istuimen edessä nauttien enkelien arvoa ja etuja.TK 110.3

“Mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi” (Matt. 16: 26) nähdessään tämän ihanan perinnön, joka voi olla hänen? Hän voi olla köyhä, mutta omistaa silti rikkauden ja arvon, jota maailma ei voi koskaan antaa. Lunastettu ja synnistä puhdistettu sielu, jonka kaikki jalot kyvyt ovat pyhitetyt Jumalan palvelukseen, on äärettömän suuriarvoinen; ja taivaassa on Jumalan ja pyhien enkelien keskuudessa ilo yhdestä ainoasta lunastetusta sielusta, ilo, joka ilmenee pyhissä riemulauluissa.TK 111.1