Luku 2—Syntinen tarvitsee Kristusta

Ihmisellä oli alkuaan jaloja kykyjä ja hyvin kehittynyt ymmärrys. Hän oli täydellinen olento ja sopusoinnussa Jumalan kanssa. Hänen ajatuksensa olivat puhtaat, hänen tarkoituksensa pyhät. Mutta tottelemattomuuden kautta hänen kykynsä turmeltuivat, ja rakkaus väistyi itsekkyyden tieltä. Lainrikkomisen kautta hänen luonteensa tuli niin heikoksi, että hänen oli mahdoton omin voimin vastustaa pahan valtaa. Hän tuli saatanan vangiksi ja olisi iäti pysynyt siinä vankeudessa, jollei Jumala itse olisi tullut välittäjäksi. Kiusaajan tarkoitus eli tuhota Jumalan suunnitelma ihmisen luomisessa ja täyttää maa kurjuudella ja hävityksellä, sekä sitten selittää kaiken olevan seurauksena siitä, että Jumala loi ihmisen.TK 15.1

Synnittömässä tilassaan ihminen oli autuaallisessa yhteydessä hänen kanssaan, “jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä” (Kol. 2:3). Mutta tehtyään syntiä hän ei enää iloinnut pyhyydestä, vaan koetti piiloutua Herran kasvojen edestä. Sellainen on vieläkin uudistamattoman sydämen tila. Se ei ole sopusoinnussa Jumalan kanssa eikä iloitse hänen yhteydestään. Syntinen ei voisi olla onnellinen Jumalan läheisyydessä; hän karttaisi pyhien olentojen seuraa. Jos hän voisi päästä taivaaseen, ei se tuottaisi hänelle mitään iloa. Epäitsekkään rakkauden henki, mikä hallitsee siellä — joka sydän kun sykkii sopusoinnussa rajattoman rakkauden hengen kanssa — ei löytäisi vastakaikua hänen sielussaan. Hänen ajatuksensa, harrastuksensa ja vaikuttimensa olisivat vieraita taivaan synnittömille asukkaille. Hän olisi soraääni taivaallisessa sopusoinnussa. Taivas olisi hänelle kidutushuone; hän tahtoisi piiloutua Hänen kasvojensa edestä, joka on taivaan valo ja riemun keskus. Ei Jumalan mielivaltainen päätös sulje jumalattomia taivaasta, vaan heidän oma sopimattomuutensa sen seurapiiriin on sulkenut heidät sieltä. Jumalan kirkkaus olisi heille kuluttava tuli. Heille olisi hävitys tervetullut kätkemään heitä Hänen kasvojensa edestä, joka kuoli pelastaakseen heidät.TK 15.2

Meidän on mahdoton pelastaa itseämme synnin kuilusta, johon olemme vajonneet. Sydämemme on paha, emmekä me voi muuttaa sitä. “Kuka löytää puhtaan niiden seassa, joissa ei puhdasta ole?” Ei kukaan. “Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan” (Job 14: 4; Room. 8:7). Sivistyksellä, kasvatuksella, tahdon voimalla ja inhimillisillä pyrinnöillä on kullakin vaikutusalansa, mutta tässä ne ovat voimattomat. Ne voivat saada aikaan ulkonaisen käytöksen mallikelpoisuuden, mutta ne eivät voi muuttaa sydäntä; ne eivät voi puhdistaa elämän lähdettä. Sisäistä voimaa ja korkeudesta lähtenyttä uutta elämää tarvitaan, ennen kuin ihmisen elämä voi muuttua syntisestä pyhäksi. Tämä voima on Kristus. Ainoastaan hänen armonsa voi elvyttää kuolleet sielunkyvyt ja vetää sielun Jumalan luo, pyhyyteen. Vapahtaja sanoi: “Joka ei synny uudesti”, joka ei saa uutta sydäntä, uusia toiveita, pyrintöjä ja vaikuttimia, jotka johtavat uuteen elämään, “se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” (Joh. 3: 3). Olettamus, että ihmisen tarvitsee ainoastaan kehittää sitä hyvää, mikä hänessä on luonnostaan, on turmiollista petosta. “Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti” (1 Kor. 2: 14). “Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti” (Joh. 3:7). Kristuksesta sanotaan: “Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus”; “ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Joh. 1: 4; Apt. 4: 12).TK 16.1

Jumalan rakastavan lempeyden käsittäminen, hänen luonteensa hyvyyden ja isällisen hellyyden näkeminen ei ole kylliksi. Ei ole kylliksi havaita hänen lakinsa viisaus ja oikeus, tai huomata, että se perustuu rakkauden iankaikkisille periaatteille. Apostoli Paavali näki tämän kaiken huudahtaessaan: “Minä myönnän, että laki on hyvä.” “Laki on kuitenkin pyhä, ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.” Mutta katkeralla sieluntuskalla ja epätoivolla hän lisäsi: “minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen” (Room. 7: 16, 12, 14). Hän kaipasi puhtautta, vanhurskautta, jota hän ei itse voinut saavuttaa, ja huudahti: “Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7: 24). Sama huuto on kaikunut rasitetuista sydämistä kaikissa maissa kaikkina aikoina. Heille kaikille voidaan antaa ainoastaan yksi vastaus: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1: 29).TK 17.1

Jumalan Henki on käyttänyt monenlaisia kuvauksia koettaessaan valaista tätä totuutta ja selvittääkseen sitä sieluille, jotka ovat halunneet vapautua syntitaakastaan. Kun Jaakob petettyään Eesaun pakeni isänsä huoneesta, painoi häntä syyllisyyden tunne. Ollessaan yksin ja hylättynä kaukana kaikesta, mikä oli tehnyt hänelle elämän kalliiksi, häntä painosti kuitenkin eniten se ajatus ja pelko, että synti oli erottanut hänet Jumalasta ja että taivas oli hänet hyljännyt. Murheellisena hän laskeutui lepäämään paljaalle maalle; hänen ympärillään kohosi yksinäisiä kukkuloita, ja hänen yläpuolellaan oli kirkas tähtitaivas. Nu- kahdettuaan hän näki omituisen valon; ja katso, tasangolla, jolla hän makasi, näyttivät, suuret, varjomaiset portaat johtavan ylös aivan taivaan portille saakka ja Jumalan enkelit käyvän niitä myöten ylös ja alas, samalla kun ylhäällä olevasta kirkkaudesta jumalallinen ääni lausui lohdutuksen ja toivon sanoja. Siten Jaakobille ilmoitettiin hänestä, jota hänen sielunsa kaipasi ja tarvitsi — Vapahtajasta. Ilolla ja kiitollisuudella hän näki jälleen tien, jota myöten hän, syntinen, voi jälleen päästä Jumalan yhteyteen. Hänen unessa näkemänsä salaperäiset portaat kuvasivat Kristusta, joka on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä.TK 17.2

Tähän kuvaukseen Kristus viittasi sanoessaan Natanaelille: “Te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas ihmisen Pojan päälle” (Joh. 1: 51). Luopumuksessa ihminen vieraantui Jumalasta, maa erotettiin taivaasta. Välille syntyneen kuilun yli ei voitu käydä. Mutta Kristuksen kautta maa on jälleen päässyt taivaan yhteyteen. Oman ansionsa perusteella Kristus on rakentanut sillan tämän synnin tekemän kuilun yli, niin että palvelevaiset enkelit voivat päästä ihmisen yhteyteen. Kristus yhdistää langenneen ihmisen, joka itsessään on heikko ja avuton, äärettömän voiman alkulähteeseen.TK 18.1

Mutta turhia ovat ihmisten unelmat menestyksestä, turhia heidän yrityksensä kohottaa ihmiskuntaa, jos he laiminlyövät langenneen sukukunnan ainoan toivon ja avun lähteen. “Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä” (Jaak. 1: 17). Ilman häntä ei ole ainoatakaan todella jaloa luonnetta, ja Kristus on ainoa tie Jumalan luo. Hän sanoo: “Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14: 6).TK 18.2

Jumalan sydän hellii maallista lastaan rakkaudella, joka on kuolemaakin väkevämpi. Antaessaan Poikansa hän on tässä ainoassa lahjassa tyhjentänyt meille koko taivaan. Vapahtajan elämä, kuolema ja esirukoukset, enkelien palvelus, Hengen varoitukset, Isän vaikutus kaikkialla ja kaikkien kautta, taivaallisten olentojen lakkaamaton osanotto — kaikki vaikuttaa ihmisen pelastukseksi.TK 18.3

Oi, ajatelkaamme tätä kallista uhria, joka on annettu meidän edestämme! Koettakaamme antaa arvoa sille työlle ja niille ponnistuksille, mitä taivas tekee kadotettujen pelastamiseksi ja Isän huoneeseen palauttamiseksi. Voimakkaampia vaikuttimia ja vaikuttavampia välikappaleita ei ole koskaan voitu panna liikkeelle. Vanhurskaiden ääretön palkinto, taivaan ilo, enkelien seura, Jumalan ja hänen Poikansa rakkaus ja yhteys, kaikkien kykyjemme jalostaminen ja kehittäminen iankaikkisina aikoina — eikö siinä ole kylliksi voimakkaita vaikutteita ja rohkaisuja kehottamaan meitä antamaan Luojallemme ja Lunastajallemme sydämemme rakkaudenpalveluksen.TK 19.1

Emmekö pitäisi arvossa Jumalan armoa? Olisiko hän voinut tehdä enemmän? Asettukaamme oikeaan suhteeseen häneen, joka on rakastanut meitä niin ihmeellisellä rakkaudella. Käyttäkäämme hyväksemme hänen lahjoittamiaan välikappaleita voidaksemme muuttua hänen kaltaisikseen ja päästäksemme jälleen palvelevaisten enkelien seuraan, sopusointuun ja yhteyteen Isän ja Pojan kanssa.TK 19.2