MERKKEJÄ MAALLA JA MERELLÄ, 3. joulukuuta

»Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen kiiruusti. Kuule, Herra päivä! Silloin sankarit haikeasti huuta-vat.» Sef. 1: 14.PP 375.1

Olemme lähellä ajan loppua. Minulle on näytetty, että Jumalan koston rangaistustuomiot jo ovat kohdanneet maata. Herra on varoittanut meitä edessämme olevista tapahtumista. --Ne, jotka juovat samasta autuuden lähteestä, tulevat vetäytymään lähemmäksi toisiaan. Uskovaisen sydämessä asuva totuus on johtava siunattuun ja onnelliseen yhteensulautumiseen. Siten tulee vastatuksi se Kristuksen rukous, jossa hän anoi, että hänen opetuslapsensa olisivat yhtä samalla tavalla kuin hän on yhtä Isänsä kanssa. Tämän yksimielisyyden saavuttamiseen täysin kääntynyt sydän pyrkii.PP 375.2

Jumalattomien kesken tulee vallitsemaan petollinen yksimielisyys, joka vain osittain kätkee alituisen erimielisyyden. Jumalan tahdon ja totuuden vastustamisessa he ovat yhtä, mutta kaikessa muussa he ovat vihan, kilpailun, kateuden ja kuolettavien ristiriitojen raastamia. ^{42Ta 7-9}PP 375.3

Herra poistaa parhaillaan hillitsevää voimaansa maasta, ja pian tullaan näkemään kuolemaa ja hävitystä, rikollisuuden lisääntymistä ja väkivaltaa rikkaita kohtaan, jotka ovat ylentäneet itsensä köyhien yli. Jumalan varjelusta vailla olevat eivät löydä mitään turvaa mistään paikasta tai asemasta. Koulute-taan erikoismiehiä, jotka käyttävät keskittymiskykyään kehit-tääkseen mahdollisimman tehokkaan koneiston, jolla voitaisiin haavoittaa ja tappaa. ^{58T 50}PP 375.4

Herra nousee maata peljättämään hirvittävästi. Me tulemme näkemään vaikeuksia kaikkialla. Tuhannet laivat syöksyvät meren syvyyteen. Laivastoja tuhoutuu, ja ihmishenkiä uhrataan miljoonittain. Tulipaloja syttyy odottamatta, eikä mikään inhimillinen ponnistus saa niitä sammumaan. Maan palatsit häviävät lieskan kuumuudessa olemattomiin. Rautatieonnettomuudet tulevat yhä tavallisemmiksi; sekasortoa, yhteentörmäyksiä ja kuolemaa saadaan kokea ilman hetken-kään varoitusta liikenteen valtaväylillä. Loppu on lähellä, armonaika loppuu. Oi, etsikäämme häntä, kun hän läsnä on! ^{6SN 82}PP 375.5