PYHÄ JA PELJÄTTÄVÄ ON HÄNEN NIMENSÄ, 4. helmikuuta

»Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi; pyhä ja peljättävä on hänen nimensä.» Ps. 111: 9.PP 48.1

Meidän ei ole koskaan mainittava mitään jumaluudesta käytettyä nimitystä tai sanontaa vähänkään kevyessä sävyssä. Enkelit peittävät kasvonsa hänen läheisyydessään. Kerubit ja loistavat, pyhät serafit lähestyvät hänen valtaistuintaan mitä arvokkaimmin ja kunnioittavimmin. Miten paljon suuremmalla syyllä onkaan meidän, kuolevaisten, synnillisten olentojen, esiinnyttävä kunnioittavasti Herran, meidän tekijämme, edessä! ^{14Vs 156}PP 48.2

Näin että Jumalan pyhää nimeä tulisi käyttää pelonsekaisen kunnioittavasti. ^{15EW 122}PP 48.3

Muutamat pitävät Jumalan rukoilemista arkipäiväisellä tavalla nöyryyden merkkinä. He häpäisevät hänen nimensä käyttämällä rukouksissaan tarpeettomasti ja epäkunnioittavasti sanoja “kaikkivaltias Jumala” noita pelättäviä pyhiä sanoja, joita ei pitäisi koskaan lausua muutoin kuin hillitysti ja syvän kunnioittavasti. ^{16GW 176}PP 48.4

Ne, jotka tajuavat Jumalan suuruuden ja ylevyyden, lausuvat hänen nimensä pyhällä pelolla. Hän asuu valossa, jota ei voida lähestyä; kukaan ihminen ei voi nähdä häntä ja jäädä eloon. ^{17EW 122}PP 48.5

Jos Kristus nyt olisi maan päällä ja näkisi ympärillään niitä, jotka käyttävät arvonimeä “kunnianarvoinen”, eikö hän jälleen sanoisi: “Älkää antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.” Raamattu sanoo Jumalasta: “Pyhä ja peljättävä on hänen nimensä.” Ps. 111: 9. Kenelle ihmisolennolle sopii tällainen arvonimi? Miten vähän onkaan ihmisellä sellaista viisautta ja vanhurskautta, jota se ilmaisee! Kuinka monet niistä, jotka sen ottavat itselleen, tulkitsevatkaan väärin Jumalan nimeä ja luonnetta. Voi, miten usein kätkeytyykään maallista kunnianhimoa, itsevaltiutta ja mitä kauheimpia syntejä korkean ja pyhän viran kirjaillun kaavun alle! ^{18AT 587}PP 48.6

Herran nimenä on “laupias ja armahtavainen pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit”. 2 Moos. 34: 5-7. Kristuksen seurakunnasta on kirjoitettu: “Tämä on se nimi, jolla sitä kutsutaan: ‘Herra, meidän vanhurskautemme’.” Jer. 33: 16. Tämä nimi annetaan jokaiselle Kristuksen seuraajalle. ^{19Vs 157}PP 48.7