Merkkejä taivaalla

Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin näkyi seuraava ennustuksen mainitsema merkki — auringon ja kuun pimeneminen. Tämän merkin teki erikoisen huomattavaksi se seikka, että sen täyttymisen aika oli tarkoin rajoitettu. Kun Vapahtaja keskustellessaan opetuslastensa kanssa öljymäellä oli kuvaillut seurakunnan pitkää koettelemusten aikaa — 1260 paavillisen vainon vuotta, josta ajasta hän oli sanonut, että se lyhennettäisiin — hän mainitsi joitakin tulemisensa merkkejä sekä ilmoitti ajan, jolloin ensimmäinen näistä merkeistä nähtäisiin. Hän sanoi: “Niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa.” Mark. 13: 24. Nuo 1260 päivää eli vuotta loppuivat 1798. Vainoaminen oli melkein kokonaan tauonnut neljännesvuosi- sataa aikaisemmin. Tämän vainon jälkeen olisi aurinko, Kristuksen sanojen mukaan, pimenevä. Toukokuun 19. päivänä 1780 tämä ennustus toteutui.ST 294.2

“Melkein ellei täysin ainoa, mitä salaperäisin ja toistaiseksi selittämätön, tämänlaatuinen ilmiö on pimeä päivä 19. 5. 1780, jolloin Uuden Englannin valtiossa koko näkyvä taivas ja ilmakehä pimenivät selittämättömällä tavalla.”^{307R. M. Devens, Our First Century, s. 89.}ST 295.1

Eräs silminnäkijä Massachusettsissa antaa tapahtumasta seuraavan kuvauksen:ST 295.2

“Aamulla aurinko nousi kirkkaana, mutta pian pilvi peitti sen. Pilvet laskeutuivat alemmaksi, muuttuen mustiksi ja uhkaavan näköisiksi. Salamat leimahtelivat, ukkonen jyrisi ja vähän satoi. Kello yhdeksän tienoilla pilvet harvenivat ja muuttuivat kuparin värisiksi. Tämä outo valo teki maan, kalliot, puut, rakennukset, veden ja ihmiset luonnottoman näköisiksi. Muutamia minuutteja myöhemmin raskas musta pilvi levisi yli koko taivaan, lukuunottamatta kapeaa reunaa taivaanrannassa, ja oli niin pimeää kuin tavallisesti on kesäiltana klo 9...ST 295.3

Kansan valtasi vähitellen pelko, tuska ja kauhu. Avoimilla ovilla seisoi naisia katsellen pimeää maisemaa. Miehet palasivat kotiin työstään pelloilta, puusepät jättivät työkalunsa, sepät pajansa ja kauppiaat myymälänsä. Lapset päästettiin pois kouluista ja he juoksivat pelästyneinä kotiin. Matkalla olevat pysähtyivät lähimpiin taloihin. Kaikki kysyivät: ‘Mitä on tulossa?’ Näytti siltä kuin hirmumyrsky olisi ollut puhkeamassa maan ylle, tai kaiken loppu olisi tullut.ST 295.4

Kynttilöitä sytytettiin, ja takkavalkeat loistivat yhtä kirkkaasti kuin kuuttomana syysiltana... Kanat lensivät orrelleen nukkumaan, karja kokoontui ammuen laidunsuojiin, sammakot kurnuttivat, linnut lauloivat iltalaulujaan ja yölepakot lentelivät. Mutta ihmiset tiesivät, että yö ei ollut vielä tullut...ST 295.5

Tri Nathanael Whittaker, Salemissa olevan tabernaakkelikirkon pastori, piti rukoushuoneessa jumalanpalveluksen ja sanoi saamassaan, että pimeys oli yliluonnollinen. Kokouksia pidettiin monissa muissakin paikoissa. Kaikissa niissä valittiin saarnojen teksteihin sellaisia raamatunkohtia, jotka osoittivat, että pimeys oli Raamatun ennustusten täyttymystä... Pimeys oli synkimmillään kellon näyttäessä vähän yli yhdentoista.”^{308The Essex Antiquarian, April, 1899, vol. 3, No. 4, ss. 53, 54.}“Useimmissa osissa maata oli päivällä niin pimeää, ettei voinut nähdä aikaa tasku- eikä seinäkellosta; ei myöskään voinut syödä päivällistä eikä suorittaa taloustehtäviä ilman kynttilänvaloa...ST 295.6

Tämän pimeyden laajuus oli tavaton. Se huomattiin niin kaukana idässä kuin Falmouthissa. Lännessä se ulottui niin pitkälle kuin Connecticutin kaukaisimpaan osaan ja Albaniin. Etelässä se havaittiin kaikkialla meren rannoilla ja pohjoisessa niin kaukana kuin oli olemassa amerikkalaisia siirtokuntia.”^{309William Gordon, History of the Rise, Progress and Establishment of the Independence of the U. S. A., III, s. 57.}ST 296.1