Pakottava kutsu

Velvollisuus ilmoittaa muille, mitä itse uskoi Raamatun selvästi opettavan, tuntui hänestä nyt entistä vaativammalta. Hän sanoo: “Työskennellessäni tehtävissäni soi alituisesti korvissani: Mene kertomaan maailmalle sen vaarasta! Mieleeni tuli yhä uudelleen tämä teksti: ‘Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestään, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.’ Hes. 33: 8, 9. Minä tunsin, että jos jumalattomia tehokkaalla tavalla varoitettaisiin, monet heistä tekisivät parannuksen, mutta jos minä en heitä varoittaisi, heidän verensä vaadittaisiin minun kädestäni.” ^{321Emt. s. 92.}ST 315.1

Miller alkoi esittää käsityksiään yksityisille henkilöille, sen mukaan kuin siihen oli tilaisuutta, ja rukoili, että joku pappi tajuaisi niiden tärkeyden ja rupeaisi niitä julistamaan. Mutta hän ei voinut karkoittaa sitä ajatusta, että varoituksen antaminen oli hänen henkilökohtainen velvollisuutensa. Hänen mieleensä tulivat yhä uudelleen sanat: “Mene kertomaan se maailmalle; heidän verensä minä vaadin sinun kädestäsi.” Hän odotti yhdeksän vuotta, ja taakka oli raskaana hänen sydämellään, kunnes hän vuonna 1831 ensimmäisen kerran esitti julkisesti uskonsa perusteet.ST 315.2

Niinkuin Elisa kutsuttiin pellolta härkien perästä ottamaan haltuunsa profeetan toimeen vihkiytyneelle kuuluvan vaipan, samoin William Miller kutsuttiin auran kurjesta julistamaan kansalle Jumalan valtakunnan salaisuuksia. Vavisten hän ryhtyi tähän työhön, johdattaen kuulijansa askel askeleelta profeetallisten ajanjaksojen halki Kristuksen toiseen tulemiseen. Jokaisella yrityksellä hän sai uutta voimaa ja rohkeutta, nähdessään sanojensa herättämän laajan innostuksen.ST 315.3

Vain veljiensä pyynnöstä Miller, joka piti pyyntöä Jumalan kutsuna, suostui esittämään käsityksiään julkisesti. Hän oli tällöin viisikymmentä vuotta vanha, ja kun oli tottumaton pitämään puheita yleisölle, häntä vaivasi tunne, että hän oli kykenemätön edessään olevaan työhön. Mutta alusta pitäen hänen työllään oh erikoinen siunaus sielujen pelastukseksi. Hänen ensimmäinen luentonsa sai aikaan uskonnollisen herätyksen, jossa kääntyi kolmetoista perhettä, lukuunottamatta kahta henkilöä. Häntä pyydettiin välittömästi puhumaan muilla paikkakunnilla, ja miltei joka paikassa hänen työnsä seurauksena oli Jumalan työn elpyminen. Syntisiä kääntyi, kristityt heräsivät pyhempään elämään ja deistit ja uskottomat tunnustivat Raamatun totuuden ja kristinuskon luotettavuuden. Ne, joiden keskuudessa hän työskenteli, todistivat, että “hän vaikutti sellaisiin ihmisluokkiin, joita muut eivät voineet saavuttaa.” ^{322Emt. s. 138.}Hänen saarnansa olivat omiaan herättämään kansan harrastusta uskonnon suuriin kysymyksiin sekä hillitsemään ajan lisääntyvää maailmallisuutta ja aistillisuutta.ST 316.1

Melkein joka kaupungissa oli kymmeniä, muutamissa satoja ihmisiä, jotka olivat kääntyneet hänen saarnojensa kautta. Useissa paikoissa melkein kaikki protestanttiset seurakunnat avasivat hänelle kirkkonsa; ja yleensä eri yhdyskuntien papit pyysivät häntä saarnaamaan. Hänen muuttumattomana ohjeenaan oli saarnata ainoastaan siellä, mihin hänet kutsuttiin, ja kuitenkin hän huomasi mahdottomaksi täyttää puoliakaan saamistaan pyynnöistä.ST 316.2

Monet, jotka eivät hyväksyneet hänen käsitystään Kristuksen toisen tulemisen tarkasta ajasta, tulivat vakuuttuneiksi Kristuksen tulemuksen varmuudesta ja läheisyydestä sekä välttämättömyydestä valmistua sitä varten. Muutamissa suurissa kaupungeissa hänen toimintansa teki huomattavan vaikutuksen. Väkijuomakauppiaat lopettivat liikkeensä ja muuttivat myymälänsä kokoushuoneiksi. Pelipaikat suljettiin. Uskottomat, deistit, universalistit ja vieläpä toivottomilta näyttävät paheiden orjat tekivät parannuksen. Jotkut näistä eivät olleet vuosikausiin käyneet jumalanpalveluspaikassa. Eri uskonsuunnat järjestivät rukous- kokouksia eri paikkoihin melkein joka tunniksi. Liikemiehet kokoontuivat keskipäivällä rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa. Ei ollut liioitte- levaa kiihtymystä, mutta melkein kaikkialla kansan keskuudessa valhtsi juhlallinen vakavuus. Millerin toiminta oli, samoin kuin aikaisempienkin uskonpuhdistajain, enemmän ymmärrykseen ja omaantuntoon vetoamista kuin pyrkimystä pelkän tunneliikutuksen aikaansaamiseen.ST 316.3

Vuonna 1833 Miller sai saarnaluvan baptistiseurakunnaita, jonka jäsen hän oli. Useat tämän uskontokunnan saarnaajatkin hyväksyivät hänen toimintansa, ja heidän muodollisella suostumuksellaan hän jatkoi työtään. Hän matkusti ja saamasi alinomaan, vaikka hänen henkilökohtainen työnsä rajoittuikin pääasiallisesti Uuteen Englantiin ja keski- valtioihin. Useina vuosina hän maksoi kaikki matkakustannukset omilla varoillaan, eikä hän myöhemminkään koskaan ottanut vastaan täyttä korvausta, matkustaessaan niihin paikkoihin, mihin häntä kutsuttiin. Näin hänen julkinen toimintansa, sen sijaan että olisi tuottanut hänelle taloudellista hyötyä, rasitti tuntuvasti hänen varallisuuttaan, joka vähitellen pieneni tänä hänen elämänsä kautena. Hän oli suuren perheen isä, mutta kun perheen jäsenet olivat säästäväisiä ja ahkeria, niin hänen maatilansa tulot riittivät sekä hänen että hänen perheensä ylläpitoon.ST 317.1