Toinen todistus
Nämä ja muutkin raamatunpaikat osoittivat selvästi Millerille, että ne tapahtumat, joita yleisesti odotettiin ennen Kristuksen toista tulemista, sellaiset kuin yleismaailmallinen rauha ja Jumalan valtakunnan perustaminen maan päälle, tulevat vasta Kristuksen tulemisen jälkeen. Lisäksi kaikki ajan merkit ja maailman tila vastasivat profeettain kuvausta viimeisistä päivistä. Hänen oli pakko, pelkän raamatuntutkis- telun nojalla, tulla siihen johtopäätökseen, että nykyisessä tilassa olevalle maalle määrätty aika oli loppumaisillaan.ST 309.1
“Toisena todistuksena, joka voimakkaasti vaikutti minuun”, hän sanoo, “olivat Raamatun aikailmoitukset... Minä huomasin, että ennustetut tapahtumat olivat usein esiintyneet ennustuksessa ilmoitettuna aikana. Vedenpaisumuksen tulo sadan kahdenkymmenen vuoden kuluttua (1 Moos. 6: 3); ilmoitus seitsemän päivän kuluttua tulevasta neljäkymmentä vuorokautta kestävästä sateesta (1 Moos. 7: 4); Aabrahamin jälkeläisten neljäsataa vuotta kestävä muukalaisuuden aika (1 Moos. 15: 13); juomanlaskijan ja leipurin unien kolme päivää (1 Moos. 40: 12—20); faraon unien seitsemän vuotta (1 Moos. 41: 28—54); neljäkymmentä vuotta erämaassa (4 Moos. 14: 34); kolmen ja puolen vuoden nälänhätä (1 Kun. 17: 1; Luuk. 4: 25);... seitsemänkymmentä vuotta kestävä vankeus (Jer. 25: 11); Nebukadnessarin seitsemän aikaa (Dan. 4: 13—16); seitsemän viikkoa, kuusikymmentäkaksi viikkoa ja yksi viikko, yhteensä seitsemänkymmentä viikkoa, jotka olivat määrätyt juutalaisille (Dan. 9: 24—27) — kaikkien näiden aikojen rajoittamat tapaukset olivat ensin vain ennustusten kohteina ja sitten tulivat tarkalleen ennustusten mukaan.” 314Emt. ss. 74, 75.ST 309.2
Kun hän siten Raamattua tutkiessaan huomasi eri ajanjaksoja, jotka hänen käsityksensä mukaan ulottuivat Kristuksen toiseen tulemiseen asti, hän ei voinut muuta kuin pitää niitä ennen määrättyinä aikoma, jotka Jumala oli ilmoittanut palvelijoilleen. Mooses sanoo: “Se mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti” (5 Moos. 29: 29); ja Herra vakuuttaa profeetta Aamoksen kautta, ettei hän “tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille” (Aam. 3: 7). Jumalan sanan tutkijat voivat sen tähden odottaa löytävänsä totuuden kirjasta selviä viittauksia mitä hämmästyttävimpiin tapahtumiin ihmiskunnan historiassa.ST 310.1
“Kun olin täysin vakuuttunut”, Miller sanoo, “että jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen voiman vaikutuksesta, on hyödyllinen (2 Tim. 3: 16), eikä koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta (2 Piet. 1: 21), sekä tiesin, että kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo (Room. 15: 4), en voinut muuta kuin ottaa sen kannan, että Raamatun aikailmoituksia on pidettävä osana Jumalan sanasta ja tutkittava yhtä huolellisesti kuin muitakin Raamatun osia. Sen tähden tunsin, ettei minulla, yrittäessäni oppia ymmärtämään sitä, minkä Jumala armossaan oli nähnyt hyväksi meille ilmoittaa, ollut oikeutta syrjäyttää profeetallisia ajanjaksoja.”315Emt. s. 75.ST 310.2
Selvimmin näytti Kristuksen toisen tulemisen ajan ilmaisevan Dan. 8: 14: ssa oleva ennustus: “Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa” (engl. kään. muk.: “pyhäkkö puhdistetaan”). Seuraten sääntöä, jonka mukaan Raamattu on oma selittäjänsä, Miller huomasi, että vertauskuvallisessa profetiassa päivä merkitsee vuotta. 4 Moos. 14: 34; Hes. 4: 6. Hän näki, että mainitut 2300 profeetallista päivää, eli kirjaimellista vuotta, ulottuivat paljon pitemmälle kuin juutalaisille määrätty aika, eivätkä siis voineet tarkoittaa vanhan liiton pyhäkköä. Miller omaksui sen yleisesti hyväksytyn käsityksen, että kristillisellä ajalla maa on pyhäkkö, ja sen mukaisesti hän luuli Dan. 8: 14: ssa ennustetun pyhäkön puhdistuksen tarkoittavan maan puhdistamista tulella Kristuksen toisessa tulemuksessa. Tämän nojalla hän päätteli, että jos voitaisiin löytää oikea lähtökohta noille 2300 päivälle, voitaisiin helposti määrätä Kristuksen toisen tulemisen aika. Siten saataisiin tietää suuren loppuselvityksen aika, se aika, jolloin nykyinen tila “kaikkine ylpeyksineen ja mahteineen, komeuksineen ja turhuuksineen, jumalattomuuksineen ja sortoineen päättyy”; jolloin “kirous poistetaan maan päältä, kuolema hävitetään, annetaan palkka Jumalan palvelijoille, profeetoille ja pyhille ja niille, jotka hänen nimeään pelkäävät, ja turmellaan ne, jotka maan turmelevat”. 316Emt. s. 76.ST 310.3
Uudella ja entistä syvemmällä vakavuudella Miller jatkoi ennustusten tutkimista, käyttäen siihen päivien lisäksi öitäkin, sillä hän halusi selvyyttä asiaan, joka tuntui niin kovin tärkeältä ja kaikkea muuta kiinnostavammalta. Danielin kahdeksannesta luvusta hän ei löytänyt mitään johtolankaa noiden 2300 päivän alkukohdan määräämiseen. Enkeli Gabriel, joka oli saanut käskyn selittää Danielille näyn, selitti siitä vain osan. Kun profeetalle ilmoitettiin, mikä kauhea vaino oli kohtaava seurakuntaa, hänen voimansa pettivät. Hän ei kestänyt enempää, ja enkeli jätti hänet joksikin aikaa. Daniel “oli raukea ja sairasti jonkin aikaa”. “Ja minä olin hämmästyksissäni näyn tähden”, hän sanoo, “enkä sitä ymmärtänyt.”ST 311.1