Kuninkaan suojakirja

Eräässä kirjeessään Prahassa oleville ystävilleen hän sanoo: “Veljeni... Minä lähden kuninkaan suojakirja mukanani tapaamaan lukuisia ja kuolevaisia vihollisiani. Minä luotan täydellisesti kaikkivaltiaaseen Jumalaani ja Vapahtajaani. Uskon, että hän kuulee teidän hartaat rukouksenne, teidän pyytäessänne häntä täyttämään minun suuni omalla ymmärryksellään ja viisaudellaan, niin että voin vastustaa heitä, ja anoessanne minulle hänen Pyhää Henkeään vahvistamaan minua hänen totuudessaan, nin että voisin rohkeasti katsoa kiusauksia, vankeutta ja, jos se on välttämätöntä, hirveää kuolemaakin. Jeesus Kristus kärsi niiden edestä, joita hän rakasti. Pitäisikö meidän silloin hämmästyä siitä, että hän on jättänyt meille esimerkkinsä, niin että me itsekin voisimme kärsivällisesti kestää kaiken pelastuksemme tähden? Hän on Jumala, ja me olemme hänen luomiaan olentoja; hän on Herra, ja me olemme hänen palvelijoitaan; hän on maailman Mestari, ja me olemme halpoja kuolevaisia — kuitenkin hän kärsi! Miksi sitten emme mekin kärsisi, varsinkin kun kärsiminen on puhdistukseksemme? Sentähden rakkaani: jos minun kuolemani tulee edistää hänen kirkastamistaan, niin rukoilkaa, että se tulisi pian ja että hän antaisi minulle voimaa pysymään kärsimyksissäni järkkymättömänä. Mutta jos on parempi, että minä palaan teidän luoksenne, niin rukoilkaamme Jumalaa, että minä tulisin tahrattomana — se on, etten syrjäyttäisi piirtoakaan evankeliumin totuudesta ja näin jättäisin veljilleni hyvän esimerkin seurattavaksi. Todennäköisesti ette enää koskaan saa nähdä minun kasvojani Prahassa; mutta jos kaikkivaltias Jumala näkisi hyväksi antaa minut teille takaisin, niin pyrkikäämme entistä päättäväisemmin edistymään hänen lakinsa tuntemisessa ja rakastamisessa.”^{40Bonnechose, mt. I, ss. 147, 148.}ST 107.3

Kirjeessä eräälle papille, joka oli tullut evankeliumin oppilaaksi, Hus puhui syvällä nöyryydellä omista virheistään, syyttäen itseään siitä, että “oli mieltynyt pukeutumaan hienosti ja kuluttanut useita tunteja tyhjänpäiväisiin asioihin”. Sitten hän antoi seuraavat syvästi vaikuttavat kehotukset: “Vallatkoot Jumalan kunnia ja sielujen pelastus sinun mielesi, älköön papinvirkain ja rikkauksien omistaminen. Varo koristamasta taloasi enemmän kuin sieluasi; ja ennen kaikkea pidä huolta hengellisestä rakennuksestasi. Ole hurskas ja nöyrä köyhien seurassa, äläkä tuhlaa varojasi ylelliseen elämään. Jos sinä et tee muutosta elämässäsi ja vältä kaikkea tarpeetonta, niin pelkään, että sinua ankarasti kuritetaan, niinkuin minuakin... Sinä tunnet minun oppini, sillä sinä olet saanut minulta ohjeita lapsuudestasi saakka; sentähden minun on tarpeetonta kirjoittaa sinulle enempää. Mutta minä vannotan sinua Herramme armon kautta, ettet seuraa minun esimerkkiäni missään turhuuksissa, joihin olet nähnyt minun lankeavan.” Kirjekuoreen hän lisäsi: “Minä vannotan sinua, ystäväni, ettet riko tätä sinettiä, ennenkuin olet saanut varman tiedon kuolemastani.” ^{41Emt. I, ss. 148, 149.}ST 108.1