Kaikista Palestiinassa olevista roomalaisista virkamiehistä publikaanit olivat vihatuimmat. Se seikka, että vieras valta määräsi verot, oli juutalaisille lakkaamaton ärsytyksen aihe, joka muistutti, että heidän itsenäisyytensä oli mennyt. Eivätkä veronkantajat olleet vain roomalaisen sortovallan välikappaleita, vaan he kiristivät myös omaan laskuunsa rikastuen kansan kustannuksella. Juutalaista, joka vastaanotti tämän tehtävän roomalaisilta, pidettiin kansansa kunnian pettäjänä. Häntä halveksittiin luopiona ja hänet luettiin yhteiskunnan keh- noimpiin kuuluvaksi.AT 249.2

Tähän luokkaan kuului Leevi-Matteus, jonka Kristus nyt kutsui palvelukseensa valittuaan sitä ennen neljä opetuslasta Gennesaretin järven rannalla. Fariseukset olivat arvostelleet Matteusta hänen toimensa mukaan, mutta Jeesus näki tämän miehen sydämen olevan avoimen totuutta vastaanottamaan. Matteus oli kuunnellut Vapahtajan opetuksia. Kun Jumalan Henki, joka vapauttaa synnistä, paljasti hänen syntisyytensä, hän halusi pyytää apua Kristukselta, mutta hän oli tottunut rabbiinien eristäytyneisyyteen eikä ajatellutkaan tämän suuren opettajan huomaavan häntä.AT 249.3

Kun tämä publikaani eräänä päivänä istui tulliasemalla, hän huomasi Jeesuksen lähestyvän. Suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän kuuli itselleen lausuttavan sanat: “Seuraa minua.”AT 250.1

Matteus “jätti kaikki, nousi ja seurasi Häntä”. Hän ei hetkeäkään epäröinyt, ei kysellyt mitään eikä ajatellut tuottavaa tointaan, joka oli vaihdettava köyhyyteen ja vaikeuksiin. Hänelle riitti saada olla Jeesuksen kanssa, kuunnella Hänen sanojaan ja ottaa osaa Hänen työhönsä.AT 250.2

Samoin oli myös aikaisemmin kutsuttujen opetuslasten laita. Kun Jeesus pyysi Pietaria tovereineen seuraamaan itseään, niin he heti jättivät venheensä ja verkkonsa. Joillakin näistä opetuslapsista oli omaisia, joista heidän oli huolehdittava, mutta saatuaan Vapahtajan kutsun he eivät epäröineet eivätkä kyselleet: Kuinka nyt elän tai elätän perheeni? He noudattivat kutsua, ja kun Jeesus jälkeenpäin kysyi heiltä: “Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?” he saattoivat vastata: “Ei mitään.” Luuk. 22: 35.AT 250.3

Rikas Matteus ja köyhä Andreas ja Pietari pantiin samanlaiselle koetukselle, ja jokainen heistä teki samanlaisen valinnan. Menestyksen hetkenä, kun verkot täyttyivät kaloista ja entisen elämän sykintä oli voimakkain, Jeesus pyysi opetuslapsia meren rannalla jättämään kaikki evankeliumityön tähden. Samoin koetellaan jokaista sielua, kumpi halu hänessä on voimakkaampi: halu saada ajallista hyvää vai halu olla Kristuksen seurassa.AT 250.4

Periaatteen noudattaminen vaatii aina paljon. Kukaan ei voi menestyä Jumalan työssä, ellei hänen koko sydämensä ole siinä mukana ja ellei hän pidä kaikkea muuta roskana Kristuksen tuntemisen rinnalla. Ei kukaan, joka pidättää jotakin itsellään, voi olla Kristuksen opetuslapsi, vielä vähemmän Hänen työtoverinsa. Kun ihmiset antavat täyden arvon pelastukselleen, näkyy heidän elämässään samaa itsensäuhraamista kuin Kristuksen elämässä. He seuraavat Häntä iloiten, minne Hän heitä sitten johtaakin.AT 250.5

Matteuksen kutsuminen Kristuksen opetuslapseksi herätti suurta suuttumusta. Se, että hengellinen opettaja valitsi publikaanin välittömäksi seuralaisekseen, oli loukkaus uskonnollisia, yhteiskunnallisia ja kansallisia tapoja vastaan. Vetoamalla kansan ennakkoluuloihin fariseukset toivoivat voivansa kääntää yleisen mielipiteen Jeesusta vastaan.AT 250.6

Publikaanien keskuudessa tämä herätti laajalti mielenkiintoa. Heidän sydämensä kääntyi jumalallisen opettajan puoleen. Iloissaan opetuslapseksi tulemisestaan Matteus halusi tuoda entiset toverinsa Jeesuksen luo. Hän siis pani toimeen pidot omassa talossaan ja kutsui koolle sukulaisensa ja ystävänsä. Eikä sinne tullut vain publikaaneja, vaan myös monia muita, joilla oli epäilyttävä maine ja jotka heidän tunnollisemmat lähimmäisensä tuomitsivat.AT 251.1

Kutsut pidettiin Jeesuksen kunniaksi, eikä Hän epäröinyt noudattaa tätä kohteliasta pyyntöä. Hän tiesi sen kyllä loukkaavan fariseuksia ja myös saattavan Hänet huonoon valoon kansan silmissä. Mutta Hänen toimintaansa eivät voineet vaikuttaa mitkään suuntaukset. Ulkonaiset eroavaisuudet eivät merkinneet Hänelle mitään. Hänen sydämeensä vetosi jokainen elämän vettä janoava sielu.AT 251.2

Jeesus istui kunniavieraana publikaanien pöydässä osoittaen miellyttävällä ja ystävällisellä seurustelullaan tunnustavansa ihmisarvon, ja ihmiset halusivat tulla Hänen luottamuksensa arvoisiksi. Hänen sanansa lankesivat heidän janoisiin sydämiinsä siunausta tuottavina, elämää antavina. Heidän mielessään heräsi uusia ajatuksia, ja näille yhteiskunnan hylkiöille avautui uuden elämän mahdollisuus.AT 251.3

Tämänkaltaisissa tilaisuuksissa Vapahtajan opetukset tekivät vaikutuksensa moniin, jotka eivät tunnustaneet Häntä ennenkuin Hänen noustuaan ylös taivaaseen. Kun Pyhä Henki vuodatettiin ja kolmetuhatta kääntyi yhtenä päivänä, oli siinä joukossa monia, jotka ensi kerran kuulivat totuuden publikaanien pöydässä, ja joistakin heistä tuli evankeliumin julistajia. Matteukselle itselleen oli Kristuksen esimerkki näissä pidoissa alituisena opetuksena. Halveksitusta publikaanista tuli eräs Hänen hurskaimpia evankelistojaan, joka omassa toiminnassaan seurasi tarkoin Mestarinsa askelia.AT 251.4

Kun rabbiinit kuulivat Jeesuksen olleen saapuvilla Matteuksen pidoissa, he tarttuivat heti tilaisuuteen syyttääkseen Häntä. Mutta he päättivät toimia opetuslasten välityksellä. Herättämällä heissä ennakkoluuloja he toivoivat vieraannuttavansa heidät Mestaristaan. Heidän tapanaan oli syyttää Kristusta opetuslapsille ja opetuslapsia Kristukselle ja suunnata nuolensa arimpaan kohtaan. Tällä tavoin Saatana on toiminut siitä asti, kun hänessä taivaassa heräsi tyytymättö- myys, ja kaikki, jotka koettavat saada aikaan epäsopua ja vieraantumista, toimivat hänen hengessään.AT 251.5

“Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” kysyivät kateelliset rabbiinit.AT 252.1

Jeesus ei odottanut, että Hänen opetuslapsensa vastasivat tähän syytökseen, vaan vastasi itse: “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ‘Laupeutta minä tahdon enkä uhria.’ Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” Fariseukset väittivät olevansa hengellisesti terveitä eivätkä siksi tarvinneet parantajaa, kun taas publikaanit ja pakanat heidän mielestään menehtyivät sielun sairauksiin. Eikö Hänen tehtävänsä parantajana ollut siis mennä juuri niiden luo, jotka tarvitsivat Hänen apuaan?AT 252.2

Mutta vaikka fariseuksilla oli niin korkeita ajatuksia itsestään, heidän tilansa oli itse asiassa huonompi kuin niiden, joita he halveksivat. Publikaanit olivat vähemmän tekohurskaita ja itsekylläisiä, ja siksi he olivat alttiimpia totuuden vaikutukselle. Jeesus sanoi rabbii- neille: “Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ‘Laupeutta minä tahdon enkä uhria.’” Näin Hän osoitti, että vaikka he väittivät osaavansa selittää Jumalan sanaa, sen henki oli heille kokonaan tuntematon.AT 252.3

Fariseukset vaikenivat sillä kertaa, mutta tulivat yhä päättäväi- semmiksi vihassaan. He menivät tämän jälkeen Johannes Kastajan opetuslasten luo ja koettivat saada heitä nousemaan Vapahtajaa vastaan. Nämä fariseukset eivät olleet hyväksyneet Johannes Kastajan toimintaa. He olivat ivanneet hänen pidättyvää elämäänsä, yksinkertaisia tapojaan, karkeita vaatteitaan ja julistaneet hänet kiihkoilijaksi. Koska hän tuomitsi heidän tekopyhyytensä, he olivat vastustaneet hänen sanojaan ja koettaneet yllyttää kansaa häntä vastaan. Jumalan Henki oli kosketellut näiden pilkkaajien sydämiä ja todistanut heidät syyllisiksi, mutta he olivat hylänneet Jumalan neuvon ja selittäneet, että Johanneksessa oli riivaaja.AT 252.4

Kun sitten Jeesus tuli ja seurusteli ihmisten kanssa, söi ja joi heidän pöydässään, he syyttivät Häntä syömäriksi ja viininjuojaksi. Mutta juuri tämän syytöksen esittäjät olivat itse syyllisiä. Kuten Saatana kuvaa Jumalan väärin ja varustaa Hänet omilla ominaisuuksillaan, samoin nämä jumalattomat ihmiset esittivät Herran sanansaattajat väärässä valossa.AT 252.5

Fariseukset eivät ajatelleet, että Jeesus söi publikaanien ja syntisten kanssa luodakseen taivaan valoa pimeydessä istuville. He eivät käsittäneet, että jokainen tuon jumalallisen Opettajan lausuma sana oli elävä siemen, joka itäisi ja tuottaisi hedelmää Jumalan kunniaksi. He olivat päättäneet olla ottamatta valoa vastaan, ja vaikka he olivat vastustaneet Johannes Kastajan toimintaa, he olivat nyt valmiit etsimään hänen opetuslastensa ystävyyttä toivoen saavansa heidät puolelleen Jeesusta vastaan. He sanoivat Jeesuksen tekevän tyhjiksi vanhat perinnäistavat ja asettivat Johannes Kastajan vaateliaan hurskauden Jeesuksen menettelytavan vastakohdaksi, kun tämä söi ja joi publikaanien ja syntisten kanssa.AT 252.6

Johanneksen opetuslapset olivat tähän aikaan syvän surun vallassa. Tämä tapahtui, ennenkuin he olivat tuoneet Jeesukselle Johanneksen sanoman. Heidän rakas opettajansa oli vankilassa, ja he viettivät päivänsä murehtien. Eikä Jeesus tehnyt mitään yritystä Johanneksen vapauttamiseksi, päinvastoin näytti saattavan hänen opetuksensa epäilyksenalaiseksi. Jos Johannes oli Jumalan lähettämä, miksi Jeesus ja Hänen opetuslapsensa toimivat niin kokonaan toisenlaisella tavalla?AT 253.1

Johanneksen opetuslapsina ei ollut selvää käsitystä Kristuksen työstä, ja siksi he ajattelivat, että fariseusten syytöksissä saattoi olla jotakin perää. He noudattivat monia rabbiinien määräämiä sääntöjä, vieläpä toivoivat tulevansa vanhurskaiksi lain teoista. Juutalaiset harjoittivat paastoamista ansiotyönä, ja tarkimmat heistä paastosivat kaksi päivää joka viikko. Fariseukset ja Johanneksen opetuslapset paastosivat parhaillaan, kun jälkimmäiset tulivat Jeesuksen luo kysyen: “Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?”AT 253.2

Jeesus vastasi heille hyvin varovasti. Hän ei yrittänyt oikaista heidän väärää käsitystään paastoamisesta, vaan ainoastaan opastaa heitä oikeaan käsitykseen omasta tehtävästään. Ja Hän teki tämän käyttäen samaa kuvausta, jota Johannes itse oli käyttänyt todistaessaan Jeesuksesta. Johannes oli sanonut: “Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.” Joh. 3: 29. J Johanneksen opetuslapset eivät voineet olla muistamatta näitä opettajansa sanoja, kun Jeesus, käyttäen samaa vertausta, sanoi: “Ettehän voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin, kun ylkä on heidän kanssaan?”AT 253.3

Taivaan ruhtinas oli kansansa keskuudessa. Jumalan suurin lahja oli annettu maailmalle. Se oli iloksi köyhille, sillä Kristus oli tullut tekemään heistä valtakuntansa perillisiä. Se oli iloksi rikkaille, silläAT 253.4

Hän opettaisi heitä hankkimaan ikuisia aarteita. Se oli iloksi tietämättömille, sillä Hän tekisi heidät viisaiksi pelastumaan. Se oli iloksi oppineille, sillä Hän avaisi heidän eteensä syvempiä salaisuuksia kuin mitä he milloinkaan olivat tutkineet. Vapahtajan toiminta paljastaisi ihmisille totuuksia, jotka olivat olleet kätkettyjä maailman perustamisesta asti.AT 254.1

Johannes Kastaja oli iloinnut katsellessaan Vapahtajaa. Millaisia ilonaiheita olikaan opetuslapsina, joilla oli etuoikeus vaeltaa ja keskustella taivaan Majesteetin kanssa! Nyt ei heillä ollut aikaa surra ja paastota. Heidän oli avattava sydämensä vastaanottamaan Hänen kirkkautensa valoa, voidakseen levittää sitä niille, jotka istuivat pimeydessä ja kuolon varjossa.AT 254.2

Vapahtajan sanat olivat luoneet heidän eteensä valoisan kuvan, mutta sen yllä lepäsi synkkä varjo, jonka Hänen silmänsä yksin näki. “Mutta päivät tulevat”, Hän sanoi, “jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat”. Kun opetuslapset näkisivät Herransa petettynä ja ristiinnaulittuna, silloin he surisivat ja paastoaisivat. Puhuessaan heille viimeisen kerran yläsalissa Hän lausui: “Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut. Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.” Joh. 16: 19, 20.AT 254.3

Kun Hän astuisi ulos haudasta, heidän murheensa muuttuisi iloksi. Taivaaseenastumisensa jälkeen Hän olisi henkilökohtaisesti poissa, mutta Lohduttajan välityksellä Hän olisi yhä heidän luonaan, eivätkä he saisi viettää aikaansa surren. Sitä Saatana halusi. Hän toivoi heidän antavan maailmalle sen käsityksen, että heitä oli petetty, mutta heidän oli uskon kautta luotava katseensa taivaalliseen pyhäkköön, missä Jeesus suoritti papillista tehtäväänsä heidän hyväkseen, ja heidän oli avattava sydämensä Pyhälle Hengelle, joka oli Hänen edustajansa ja iloittava Hänen läsnäolonsa valossa. Kuitenkin he tulisivat kohtaamaan kiusausten ja ahdistusten aikoja, jolloin he joutuisivat taistelemaan tämän maailman hallitsijoita ja pimeyden valtakunnan ruhtinaita vastaan, jolloin Kristus ei henkilökohtaisesti olisi heidän luonaan, eivätkä he näkisi Lohduttajaakaan. Silloin heidän olisi sopivampaa paastota.AT 254.4

Fariseukset koettivat korottaa itseään tarkoin noudattamalla muotomenoja, samalla kun heidän sydämensä oli täynnä kateutta ja vihaa.AT 254.5

“Katso”, sanoo Raamattu, “riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyö- däksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa. Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?” Jes. 58: 4, 5.AT 255.1

Oikea paasto ei ole pelkästään muodollinen toimitus. Raamattu kuvaa paastoa, joka Jumalaa miellyttää, seuraavasti:“— että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet”, “— jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun”. Jes. 58: 6, 10. Tässä esitetään Kristuksen työn oikea henki ja luonne. Hänen koko elämänsä oli itsensä uhraamista maailman pelastamiseksi. Sekä paastotessaan kiusauksen korvessa että syödessään publikaanien kanssa Matteuksen pidoissa Hän antoi elämänsä kadotettujen pelastamiseksi. Todellinen hurskauden henki ei ilmene toimettomana murehtimisena, vain ruumiin masentamisena ja lukemattomina uhritoimituksina, vaan se on itsensä antamista alttiiseen palvelukseen Jumalalle ja ihmisille.AT 255.2

Jatkaessaan vastaustaan Johanneksen opetuslapsille Jeesus esitti vertauksen sanoen: “Ei kukaan leikkaa uudesta vaipasta paikkaa ja pane vanhaan vaippaan; muutoin hän rikkoo uuden vaipan, eikä uudesta vaipasta otettu paikka vanhaan sovi.” Johannes Kastajan sanomaa ei saanut kutoa yhteen perimätapojen ja taikauskon kanssa. Yritys sekoittaa fariseusten vaatimuksia Johanneksen hurskauteen tekisi niiden välisen eron vain selvemmäksi.AT 255.3

Ei myöskään Kristuksen esittämiä periaatteita voinut liittää fariseusten muotomenoihin. Kristus ei silloittanut kuilua, jonka Johanneksen opetukset olivat luoneet. Hän tekisi eron vanhan ja uuden välillä yhä selvemmäksi. Jeesus kuvasi tätä edelleen sanoen: “Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat.” Nahkaleilit, joita käytettiin uuden viinin säilytysastioina, tulivat jonkin ajan kuluttua kuiviksi ja hauraiksi ja olivat tarkoitukseensa kelpaamattomia. Tällä tutulla kuvauksella Jeesus esitti havainnollisesti juutalaisten johtomiesten tilan. Papit, kirjanoppineet ja hallitusmiehet olivat muotomenojen ja perimätapojen kahleissa. Heidän sydämensä olivat jäykistyneet ja kutistuneet kuten kuivettuneet viinilei- lit, joihin Hän oli heitä verrannut. Koska he tyytyivät pelkkään lakiuskontoon heidän oli mahdoton tulla taivaan elävän totuuden tallettajiksi. He pitivät omaa vanhurskauttaan riittävänä eivätkä halunneet uskontoonsa mitään uutta. He eivät vastaanottaneet Jumalan hyvyyttä ansaitsemattomana lahjana, vaan katsoivat ansainneensa sen hyvillä töillään. Rakkauden kautta vaikuttava usko, joka puhdistaa sielun, ei voinut löytää minkäänlaista yhtymäkohtaa fariseusten uskonnon kanssa, jonka muodostivat muotomenot ja ihmiskäskyt. Olisi turha yritys liittää Jeesuksen opetuksia vallitsevaan uskontoon. Jumalan elävä totuus tulisi kuohuvan viinin tavoin pakahduttamaan farisealaisen perimätavan vanhat, lahoavat leilit.AT 255.4

Fariseukset pitivät itseään liian viisaina tarvitakseen opetusta, liian vanhurskaina tarvitakseen pelastusta ja liian korkea-arvoisina, tarvitakseen Kristukselta tulevaa kunniaa. Vapahtaja kääntyi pois heidän luotaan etsiäkseen toisia, jotka vastaanottaisivat taivaan sanoman. Oppimattomissa kalastajissa, tulliaseman publikaanissa, samarialaisessa naisessa, tavallisissa ihmisissä, jotka mielellään Häntä kuuntelivat, Hän löysi uusia leilejä uutta viiniä varten. Evankeliumityö- hön kelpaavia aseita ovat sielut, jotka iloiten vastaanottavat Jumalan heille lähettämän valon. Heidän välityksellään Hän levittää maailmaan totuuden tuntemusta. Jos Hänen kansansa Kristuksen armon avulla haluaa tulla uusiksi leileiksi, Hän on täyttävä heidät uudella viinillä.AT 257.1

Vaikka Kristuksen opetusta kuvattiin uudella viinillä, ei se ollut uutta oppia, vaan sen ilmaisemista, mitä alusta asti oli opetettu. Mutta fariseusten kohdalla Jumalan totuus oli kadottanut alkuperäisen merkityksensä ja kauneutensa. Heille Kristuksen opetus oli uutta melkein joka suhteessa, eivätkä he sitä hyväksyneet eivätkä tunnustaneet.AT 257.2

Jeesus osoitti, miten väärän opetuksen voima hävittää totuuden kaipuun ja kunnioittamisen. “Eikä kukaan”, Hän sanoi, “joka juo vanhaa viiniä, halua nuorta, sillä hän sanoo: ‘Vanha on hyvää.’” Kaikki ne totuudet, jotka oli annettu maailmalle patriarkkojen ja profeettain välityksellä, loistivat uudessa kauneudessaan Kristuksen sanoissa. Mutta kirjanoppineilla ja fariseuksilla ei ollut mitään halua saada tätä uutta kallisarvoista viiniä. Ei heidän mielessään eikä sydämessään ollut sijaa Kristuksen opetuksille, ennenkuin ne olivat tyhjentyneet vanhoista perimätavoista, muodoista ja menoista. He pitivät kiinni kuolleista muodoista ja kääntyivät pois elävästä totuudesta ja Jumalan voimasta.AT 257.3

Tämä koitui juutalaisten turmioksi, ja se on koituva turmioksi monelle sielulle vielä tänäänkin. Tuhannet tekevät saman erehdyksen kuin fariseukset, joita Kristus nuhteli Matteuksen pidoissa. Monet hylkäävät totuuden, joka tulee ylhäältä valojen Isältä, mieluummin kuin luopuvat jostakin omaksumastaan käsityksestä tai hellimästään mielipiteestä. He luottavat itseensä ja omaan viisauteensa eivätkä käsitä hengellistä köyhyyttään. He uskovat järkähtämättä pelastu- vansa jollakin sellaisella tavalla, missä he itse voivat suorittaa jonkin tärkeän osan. Nähdessään, etteivät he millään tavalla voi itse osallistua työhön, he hylkäävät heille valmistetun pelastuksen.AT 257.4

Lain tekoihin perustuva uskonto ei koskaan voi johtaa sieluja Kristuksen luo, sillä sellaisesta uskonnosta puuttuu rakkaus, puuttuu Kristus. Itsevanhurskauden hengen aiheuttama paasto ja rukous ovat Jumalan silmissä kauhistus. Juhlallinen kokoontuminen jumalanpalvelukseen, uskonnollisten menojen sarja, ulkonainen nöyrtyminen, vaikuttava uhritoimitus, kaikki nämä julistavat, että näiden noudattaja pitää itseään vanhurskaana ja taivaaseen kelvollisena, mutta se on kaikki petosta. Omilla teoillamme emme koskaan voi ostaa pelastusta.AT 258.1

Kuten oli Kristuksen päivinä, niin on nytkin: fariseukset eivät tunne hengellistä köyhyyttään. Heille kuuluu sanoma: “Sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi.” Ilm. 3: 17, 18. Usko ja rakkaus ovat tulessa puhdistettu kulta. Mutta monen kulta on himmentynyt, ja koko aarre on voinut kadota. Kristuksen vanhurskaus on heille käyttämätön viitta, koskematon lähde. Heille sanotaan: “Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” Ilm. 2: 4, 5.AT 258.2

“Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” Ps. 51: 19. Ihmisen täytyy tyhjentyä omasta itsestään, ennenkuin hänestä voi tulla sanan täydessä merkityksessä Jeesukseen uskova. Kun ihminen kieltää itsensä, silloin Jumala voi tehdä hänestä uuden luomuksen. Uudet leilit voivat sisältää uutta viiniä. Kristuksen rakkaus herättää uskovassa uutta elämää. Ihmisessä, joka katsoo uskomme alkuunpanijaan ja täydelliseksitekijään, ilmenee Kristuksen luonne.AT 258.3

Luku 27—Tautien voittaja

Luku 29—Siunausten päivä