Betania oli niin lähellä Jerusalemia, että tieto Lasaruksen herättämisestä pian levisi kaupunkiin. Vakoojien välityksellä, jotka olivat nähneet tämän ihmetyön, juutalaiset hallitusmiehet saivat nopeasti tiedon asiasta. Sanhedrin kutsuttiin heti koolle päättämään mitä olisi tehtävä. Kristus oli nyt täydellisesti osoittanut olevansa kuoleman ja haudan valtias. Tuo valtava ihmetyö oli Jumalan voimakkain todistus ihmisille, että Hän oli lähettänyt Poikansa pelastamaan maailmaa. Se oli sellainen jumalallisen voiman osoitus, että se sai vakuuttuneeksi jokaisen ihmismielen, jota hallitsi järki ja valistunut omatunto. Monet, jotka näkivät Lasaruksen herättämisen, alkoivat uskoa Jeesukseen. Mutta pappien viha Häntä kohtaan yhä yltyi. He olivat kiistäneet kaikki pienemmät todistukset Hänen jumaluudestaan, ja tämä uusi ihme vain lisäsi heidän raivoaan. Kuollut oli herätetty keskellä kirkasta päivää kansanjoukon silmien edessä! Tällaista todistusta ei mitenkään voisi väittää petokseksi. Juuri tästä syystä pappien viha kävi yhä julmemmaksi. He päättivät lujemmin kuin koskaan ennen estää Kristuksen työn.AT 515.2

Vaikka saddukeuksetkaan eivät olleet suosiollisia Kristukselle, he eivät kuitenkaan vihanneet Häntä niin katkerasti kuin fariseukset. Mutta nyt he olivat perin pohjin pelästyneet. He eivät uskoneet kuolleiden ylösnousemukseen. Niin sanotun tieteen nojalla he olivat jär- keilleet, että olisi mahdotonta herättää kuollut ruumis henkiin. Mutta muutamat Kristuksen sanat olivat kumonneet heidän teoriansa. Heille näytettiin, etteivät he tunteneet kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa. Heistä näytti mahdottomalta saada poistetuksi vaikutusta, minkä tämä ihme oli tehnyt kansaan. Kuinka ihmiset voitaisiin kääntää pois Hänestä, jonka oli onnistunut riistää kuollut haudan povesta? Valheellisia tietoja laskettiin liikkeelle, mutta ihmettä ei voitu kiistää, eivätkä he tienneet miten taistella sitä vastaan. Tähän asti saddukeukset eivät olleet yhtyneet suunnittelemaan Jeesuksen surmaamista. Mutta Lasaruksen ylösnousemuksen jälkeen he päättivät, että vain Hänen kuolemansa voisi tehdä lopun Hänen pelottomasta julistuksestaan heitä vastaan.AT 515.3

Fariseukset uskoivat ylösnousemukseen, eivätkä he voineet olla näkemättä, että tämä ihme oli todistus siitä, että Messias oli heidän keskuudessaan. Mutta he olivat aina vastustaneet Kristuksen työtä. Alusta asti he olivat vihanneet Häntä, koska Hän oli paljastanut heidän tekopyhyytensä ja ulkokultaisuutensa. Hän oli vetänyt syrjään tuon ankarien muotomenojen verhon, jonka taakse he olivat kätkeneet siveellisen turmeluksensa. Hänen opettamansa puhdas uskonto oli tuominnut heidän sisällyksettömät hurskaudentunnustuksensa. He halusivat kostaa Hänelle Hänen sattuvien nuhteittensa vuoksi. He olivat koettaneet yllyttää Häntä sanomaan tai tekemään jotakin sellaista, joka antaisi heille tilaisuuden tuomita Hänet. Useita kertoja he olivat koettaneet kivittää Häntä, mutta Hän oli hiljaa vetäytynyt syrjään, ja he olivat kadottaneet Hänet näkyvistään.AT 516.1

Kaikki Hänen sapattina suorittamansa ihmeteot olivat sairaitten parantamista, mutta fariseukset olivat koettaneet tuomita Hänet sapatinrikkojana. He olivat koettaneet nostaa herodialaiset Häntä vastaan. He väittivät, että Hän koetti perustaa oman valtakuntansa ja neuvottelivat keskenään Hänen surmaamisestaan. Iviihottaakseen roomalaiset Häntä vastaan he olivat väittäneet Hänen yrittävän anastaa heidän valtansa. He olivat käyttäneet kaikkia mahdollisia keinoja tehdäkseen tyhjäksi Hänen vaikutuksensa kansaan. Mutta tähän asti heidän yrityksensä olivat epäonnistuneet. Kansa, joka näki Hänen ihmetyönsä ja kuuli Hänen puhtaat ja pyhät opetuksensa, tiesi, etteivät ne olleet sapatinrikkojan tai jumalanpilkkaajan sanoja ja tekoja. Fariseusten lähettiläihinkin Hänen sanansa olivat tehneet niin syvän vaikutuksen, etteivät he voineet koskea Häneen. Juutalaiset olivat viimein epätoivoissaan antaneet käskyn, että jokainen, joka tunnustaisi uskovansa Jeesukseen, oli erotettava synagoogasta.AT 516.2

Kun siis papit, hallitusmiehet ja vanhimmat kokoontuivat neuvottelemaan, heidän vakaa aikomuksensa oli vaientaa Hänet, joka teki sellaisia ihmetekoja, että kaikki ihmiset hämmästyivät. Fariseukset ja saddukeukset liittyivät toisiinsa läheisemmin kuin milloinkaan. Tähän asti he olivat olleet eri mieltä, mutta nyt he yhdessä asettuivat Kristusta vastaan. Nikodeemus ja Joosef olivat aikaisemmissa neuvotteluissa estäneet Jeesuksen tuomitsemisen, ja tästä syystä heitä ei nyt kutsuttu kokoukseen. Neuvostossa oli kyllä saapuvilla muita vaikutusvaltaisia miehiä, jotka uskoivat Jeesukseen, mutta he eivät voineet vaikuttaa mitään ilkeitä fariseuksia vastaan.AT 517.1

Kuitenkaan eivät kaikki neuvoston jäsenet olleet yksimielisiä. Sanhedrin ei ollut siihen aikaan laillinen järjestö. Se sai toimia vain suvaitsevaisuuden perusteella. Jotkut sen jäsenistä epäilivät, olisiko viisasta ottaa Kristusta hengiltä. He pelkäsivät sen kiihottavan kansaa kapinaan ja aiheuttavan sen, että roomalaiset riistäisivät papistolta yhä enemmän sen nauttimia etuoikeuksia ja ottaisivat heiltä pois sen vallan, joka heillä vielä oli käsissään. Saddukeukset yhtyivät heidän vihaansa Kristusta kohtaan, mutta olivat kuitenkin taipuvaisia varovaisuuteen toiminnassaan peläten roomalaisten riistävän heiltä heidän korkean asemansa.AT 517.2

Tässä neuvottelukokouksessa, joka oli kutsuttu koolle suunnittelemaan Kristuksen surmaamista, oli läsnä Todistaja, joka oli kuullut Nebukadnessarin kerskailevat sanat, nähnyt Belsassarin jumalattomat pidot ja ollut saapuvilla silloin, kun Kristus Nasaretissa ilmoitti olevansa Voideltu. Tämä Todistaja koetti nyt osoittaa hallitusmiehille sen teon merkitystä, jonka he aikoivat tehdä. Tapauksia Kristuksen elämästä nousi heidän mieleensä niin elävinä, että he oikein hätkähtivät. He muistivat temppelissä sattuneen kohtauksen, jolloin Jeesus 12-vuotiaana poikasena seisoi viisaiden lainoppineiden edessä tehden heille kysymyksiä, joita he ihmettelivät.AT 517.3

Äsken suoritettu ihmetyö todisti, ettei Jeesus voinut olla kukaan muu kuin Jumalan Poika. Heidän mieleensä välähti Vanhan testamentin Kristusta koskevien kirjoitusten todellinen merkitys. Hämmentyneinä ja huolestuneina hallitusmiehet kysyivät: “Mitä me teemme?” Neuvostossa esiintyi hajaannusta. Pyhän Hengen vaikuttaessa papit ja hallitusmiehet eivät voineet karkoittaa mielestään vakaumusta, että he taistelivat Jumalaa vastaan.AT 517.4

Kun neuvoston hämminki oli korkeimmillaan, nousi ylipappi Kai- fas puhumaan. Kaifas oli pöyhkeä ja julma mies, käskevä ja suvaitsematon. Hänen perhetuttaviinsa kuului saddukeuksia, kopeita, julkeita ja häikäilemättömiä miehiä, jotka koettivat peittää kunnianhimonsa ja julmuutensa teeskennellyn vanhurskauden vaipalla. Kaifas oli tutkinut ennustuksia, ja vaikkei hän tuntenutkaan niiden todellista merkitystä, hän puhui hyvin arvovaltaisesti ja vakuuttavasti: “Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu.” Vaikka Jeesus olisi viatonkin, niin ylimmäinen pappi vaati, että Hänet on raivattava tieltä. Hän tuotti häiriötä vetäen kansaa luokseen ja vähentäen hallitusmiesten arvovaltaa. Hän oli yksi ainoa; olisi parempi, että Hän kuolisi, kuin että hallitusmiesten arvovalta heikentyisi. Jos kansa menettäisi luottamuksensa hallitusmiehiinsä, sen kansallinen voima katoaisi. Kaifas viittasi siihen, että tämän ihmetyön jälkeen Jeesuksen seuraajat luultavasti nousisivat kapinaan. Sitten roomalaiset tulevat, hän jatkoi, sulkevat temppelimme, kumoavat lakimme ja tuhoavat koko kansamme. Minkä arvoinen on tämän galilealaisen henki verrattuna koko kansan olemassaoloon? Jos Hän on Israelin menestyksen tiellä, eikö Hänen poisraivaamisensa ole palvelus Jumalalle? Parempi, että yksi ihminen kuolee, kuin että koko kansa hukkuu.AT 518.1

Selittäessään, että yhden miehen pitäisi kuolla koko kansan puolesta Kaifas osoitti, että hänellä oli jotakin tietoa ennustuksista, vaikkakin hyvin rajoitettuna. Mutta kun Johannes kertoo tästä tapauksesta, hän puuttuu tuohon ennustukseen ja osoittaa sen laajan ja syvällisen merkityksen. Hän sanoo: “Eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” Miten sokea olikaan ylpeän Kaifaan käsitys Vapahtajan tehtävästä!AT 518.2

Kaifaan suussa tämä kallis totuus muuttui valheeksi. Hänen ehdottamansa menettelytapa perustui pakanuudesta lainatulle periaatteelle. Pakanain keskuudessa hämärä käsitys siitä, että yhden oli kuoltava ihmiskunnan puolesta, oli johtanut ihmisuhreihin. Niinpä Kaifas aikoi uhraamalla Jeesuksen pelastaa syyllisen kansan, ei rikkomuksistaan, vaan rikkomuksissaan, jotta he voivat jatkaa syntielämäänsä.AT 518.3

Tämän päätelmänsä avulla hän luuli voivansa vaientaa niiden vastaväitteet, jotka ehkä uskaltaisivat sanoa, ettei Jeesuksesta vielä ollut löydetty mitään kuoleman ansainnutta.AT 519.1

Tämän neuvottelun aikana Kristuksen viholliset olivat saaneet piston sydämeensä. Pyhä Henki oli tehnyt heissä työtään. Mutta nyt Saatana koetti saada heissä ylivallan. Hän kiinnitti heidän huomionsa niihin epäkohtiin, joista he olivat joutuneet kärsimään Kristuksen tähden. Miten vähän arvoa Hän olikaan antanut heidän vanhurskaudelleen! Hän esitti heille paljon suuremman vanhurskauden, joka jokaisen Jumalan lapseksi tulevan täytyy omistaa. Kiinnittämättä huomiota heidän muoto- ja juhlamenoihinsa Hän oli kehoittanut syntisiä menemään suoraan Jumalan luo, joka oli heidän armollinen Isänsä, ja ilmoittamaan tarpeensa Hänelle. Näin tehdessään Hän heidän mielestään oli syrjäyttänyt papiston. Hän oli kieltäytynyt hyväksymästä rabbiinien koulun jumaluusoppia. Hän oli paljastanut pappien pahat tavat ja auttamattomasti vahingoittanut heidän vaikutusvaltaansa. Hän oli vähentänyt heidän säädöstensä ja perimätapojensa vaikutusta lausumalla, että vaikka he tarkoin noudattivat muotomenoja, he tekivät Jumalan lain tyhjäksi. Kaiken tämän Saatana toi nyt heidän mieleensä.AT 519.2

Saatana sanoi heille, että heidän oli surmattava Jeesus säilyttääkseen arvovaltansa. Tätä neuvoa he sitten seurasivat. Se, että he saattaisivat menettää vallan, joka heillä silloin oli käsissään, oli heidän mielestään riittävä syy päätöksen tekoon.AT 519.3

Muutamia harvoja lukuunottamatta, jotka eivät uskaltaneet lausua julki ajatuksiaan, Sanhedrin otti Kaifaan sanat vastaan Jumalan sanoina. Neuvoston kireä mieliala helpottui ja erimielisyydet hävisivät. He päättivät surmata Kristuksen ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa. Hylätessään todistuksen Jeesuksen jumaluudesta nämä papit ja hallitusmiehet olivat sulkeutuneet läpipääsemättömään pimeyteen. He olivat kokonaan joutuneet Saatanan valtaan, joka vei heidät nopealla vauhdilla ikuiseen tuhoon. Niin suuri oli kuitenkin heidän eksymyksensä, että he olivat hyvin tyytyväisiä itseensä. He pitivät itseään isänmaanystävinä, jotka etsivät kansansa pelastusta.AT 519.4

Sanhedrin pelkäsi kuitenkin ryhtyä ripeisiin toimenpiteisiin Jeesusta vastaan, jottei kansa kiihtyisi ja Jeesusta vastaan suunniteltu väkivalta kohdistuisi heihin itseensä. Tästä syystä neuvosto viivytteli julistamansa tuomion täytäntöönpanoa. Vapahtaja ymmärsi pappien juonet. Hän tiesi, että he halusivat raivata Hänet pois ja että heidän tarkoituksensa oli pian täyttyvä. Mutta Hänen ei tullut jouduttaa ratkaisua, ja Hän vetäytyi pois siltä seudulta ottaen opetuslapset mukaansa. Näin Jeesus jälleen teroitti omalla esimerkillään opetuslapsille antamaansa opetusta: “Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen.” Matt. 10: 23. Heillä oli laaja työkenttä, jolla voivat toimia sielujen pelastukseksi, ja ellei uskollisuus Jeesusta kohtaan sitä vaatinut, Herran palvelijain ei pitänyt suotta vaarantaa henkeään.AT 519.5

Jeesus oli nyt kolme vuotta suorittanut julkista toimintaansa maailmassa. Hän oli antanut ihmisille esimerkin itsensäkieltämisestä ja epäitsekkäästä palvelevaisuudesta. Kaikki tiesivät Hänen elämänsä puhtauden ja hurskauden sekä Hänen kärsimyksensä. Kuitenkin tämä lyhyt kolmen vuoden aika oli niin pitkä, kuin maailma saattoi Lunastajan läsnäoloa kestää.AT 520.1

Hänen elämänsä oli ollut täynnä vainoa ja häväistystä. Kateellinen kuningas oli karkoittanut Hänet Beetlehemistä, Hänen oma kansansa oli hylännyt Hänet Nasaretissa; ja nyt Hänet oli syyttä tuomittu kuolemaan Jerusalemissa. Vihdoin Jeesus muutamine uskollisine seuraajineen löysi tilapäisen turvapaikan vieraassa kaupungissa. Hänet, jota ihmisten kärsimykset aina liikuttivat, joka paransi sairaita, antoi sokeille näön, teki kuurot kuuleviksi ja mykät puhuviksi, joka ruokki nälkäisiä ja lohdutti murheellisia, karkoitettiin kansan keskuudesta, jota Hän oli koettanut pelastaa. Hän, joka käveli kuohuvilla aalloilla, ja yhdellä sanalla vaiensi niiden vihaisen raivon, joka ajoi ulos riivaajia, jotka lähtiessään tunnustivat Hänet Jumalan Pojaksi, joka herätti kuolleet unestaan ja valtasi tuhansien mielet viisailla sanoillaan, ei voinut löytää tietä niiden sydämeen, jotka olivat ennakkoluulojen ja vihan sokaisemia ja jotka itsepintaisesti hylkäsivät valon.AT 520.2

Luku 58—Elämän ruhtinas

Luku 60—Taivaallinen laki