Luku 72—Hänen muistokseen

“Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan, tehkää tämä minun muistokseni.” AT 632.1

“Tlerra Jeesus sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: ‘Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.’ Samoin Hän myös otti maljan aterian jälkeen ja sanoi: ‘Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.’ Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin Hän tulee.” 1 Kor. 11:23 — 26.AT 632.2

Kristus oli juuri sillä kohdalla, missä tapahtui siirtyminen järjestelmästä toiseen ja suuresta juhlasta toiseen. Hän, tahraton Jumalan Karitsa, aikoi antaa itsensä synti-uhriksi. Täten Hän lopettaisi sen esikuvien ja muotomenojen järjestelmän, joka neljäntuhannen vuoden ajan oli viitannut Hänen kuolemaansa. Syödessään pääsiäislammasta opetuslastensa kanssa Hän asetti sen tilalle toimituksen, jonka tuli olla Hänen suuren uhrinsa muistona. Juutalaisten kansallisen juhlan vietto päättyisi ainiaaksi. Tätä Kristuksen säätämää asetusta noudattaisivat Hänen seuraajansa kaikkissa maissa kaikkina aikoina.AT 632.3

Pääsiäinen oli säädetty Israelin vapautumisen muistoksi Egyptin orjuudesta. Jumala oli määrännyt, ettii vuodesta vuoteen, kun lapset kyselisivät tämän tavan merkitystä, kertomus toistettaisiin. Näin tuo ihmeellinen vapautus pysyisi kaikkien tuoreessa muistissa. Pyhä ehtoollinen asetettiin sen suuren vapautuksen muistoksi, joka oli Kristuksen kuoleman seuraus. Tätä säädöstä on noudatettava, kunnes Hän tulee toisen kerran kunniassaan ja kirkkaudessaan. Se on keino, jonka avulla Hänen suuri työnsä meidän hyväksemme pysyy tuoreessa muistissamme.AT 632.4

Kun Israelin lapset vapautettiin Egyptin orjuudesta, he söivät pääsiäisateriansa seisaallaan, kupeet vyötettyinä ja sauvat kädessä, valmiina lähtemään matkaan. Tapa, millä tätä asetusta noudatettiin, oli sopusoinnussa tilanteen kanssa, sillä kohta heidät ajettaisiin pois Egyptin maasta ja he saisivat aloittaa vaivalloisen ja vaikean korpivaelluksensa. Mutta Kristuksen aikana asiantila oli muuttunut. Nyt heitä ei ajettaisi pois vieraasta maasta, vaan he asuivat omassa maassaan. Sopusoinnussa sen levon kanssa, joka heille oli annettu, ihmiset silloin nauttivat pääsiäisaterian lepoasennossa. Pöydän ympärille oli asetettu leposohvia, ja vieraat lepäsivät niillä nojautuen vasempaan käsivarteensa, niin että oikeaa kättä voi vapaasti käyttää syödessä. Tässä asennossa joku vieraista saattoi nojata päätänsä häntä lähinnä istuvan rintaan. Ja joku taas saattoi kulkea ympäri piirin ulkopuolella pesten toisten jalkoja, jotka olivat leposohvan ulkoreunalla.AT 633.1

Kristus istuu vielä pöydässä, jolle pääsiäisateria on katettu. Siihen kuuluvat happamattomat leivät ovat Hänen edessään. Pöydällä on myös pääsiäisviini, jonka tulee olla käymätöntä. Näitä vertauskuvia Kristus käyttää kuvaamaan antamaansa tahratonta uhria. Ei mikään, missä on hapatusta, tuota synnin ja kuoleman vertauskuvaa, voi kuvata “virheetöntä ja tahratonta karitsaa”. 1 Piet. 1: 19.AT 633.2

“Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: ‘Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini.’ Ja Hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ‘Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.’”AT 633.3

Petturi Juudas oli myös mukana ehtoollisaterialla. Hänkin sai Jeesukselta Hänen murretun ruumiinsa ja vuodatetun verensä vertauskuvat. Hän kuuli sanat: “Tehkää se minun muistokseni.” Ja istuessaan siellä Jumalan Karitsan vieressä kavaltaja mietti omia katalia aikeitaan ja hautoi synkkiä, kostonhimoisia ajatuksiaan.AT 633.4

Jalkojenpesua suorittaessaan Jeesus oli antanut selvän todistuksen siitä, että Hän ymmärsi Juudaksen luonteen. “Ette kaikki ole puhtaat” (Joh. 13: 11), Hän sanoi. Nämä sanat saivat tuon petollisen opetuslapsen vakuuttuneeksi siitä, että Kristus tunsi hänen salaiset aikomuksensa. Nyt Jeesus puhui vielä selvempiä sanoja. Heidän istuessaan pöydässä Hän sanoi katsoen opetuslapsiinsa: “En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ‘Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.’”AT 634.1

Vieläkään opetuslapset eivät epäilleet Juudasta. Mutta he näkivät, että Jeesus näytti hyvin murheelliselta. Heidän kaikkien ylleen laskeutui pilvenä aavistus jostakin hirveästä onnettomuudesta, jonka laatua he eivät käsittäneet. Heidän vaiti aterioidessaan Jeesus sanoi: “Totisesti minä sanon teille: yksi teistä on pettävä minut.” Nämä sanat kuullessaan he hämmästyivät ja tyrmistyivät. He eivät voineet käsittää, kuinka kukaan heistä voisi menetellä petollisesti heidän jumalallista opettajaansa kohtaan. Mistä syystä he Hänet pettäisivät? Ja kenelle he Hänet kavaltaisivat? Kenen sydämessä saattaisi syntyä sellainen aikomus? Varmaan ei ainoankaan näistä kahdestatoista, joilla oli ollut etuoikeus ennen kaikkia muita kuulla Hänen opetuksiaan, osallistua Hänen ihmeellisestä rakkaudestaan ja joihin Hän oli kiinnittänyt erikoista huomiota ottamalla heidät niin läheisesti yhteyteensä.AT 634.2

Kun he käsittivät Hänen sanojensa merkityksen ja muistivat, miten tosia Hänen sanansa aina olivat, heidät valtasi pelko ja itseluottamuksen puute. He alkoivat tutkia omaa sydäntään nähdäkseen, olisiko sinne pesiytynyt jokin ajatus heidän Mestariaan vastaan. Mitä tuskallisimmin tuntein he kysyivät toinen toisensa jälkeen: “Herra, olenko se minä?” Mutta Juudas oli vaiti. Viimein Johannes syvästi huolestuneena kysyi: “Herra, kuka se on?” Ja Jeesus vastasi: “Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut. Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin Hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt.” Opetuslapset olivat tarkoin tutkineet toistensa kasvoja kysellessään: “Herra, en kai minä ole se?” Nyt Juudaksen vaitiolo sai kaikkien katseet kääntymään häneen. Kysymysten ja hämmästyksen huudahdusten hälinässä Juudas ei ollut kuullut, mitä Jeesus oli vastannut Johanneksen kysymykseen. Mutta nyt, välttääkseen opetuslasten tutkivia katseita hän kysyi kuten hekin: “Rabbi, en kai minä ole se?” Jeesus vastasi vakavasti: “Sinäpä sen sanoit.”AT 634.3

Yllättyneenä ja hämmentyneenä tarkoitustensa paljastumisesta Juudas nousi nopeasti lähteäkseen huoneesta. “Niin Jeesus sanoi hänelle: ‘Minkä teet, se tee pian.’ ... Niin hän, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli yö.” Yö laskeutui kavaltajan ylle hänen lähtiessään pois Kristuksen luota ulkoiseen pimeyteen.AT 635.1

Ennen tätä askeltaan Juudaksella vielä oli mahdollisuus katua. Mutta hänen lähdettyään Vapahtajansa ja muitten opetuslasten luota lopullinen päätös oli tehty. Hän oli astunut rajan yli.AT 635.2

Ihmeellisen pitkämielisesti Jeesus oli suhtautunut tähän kiusattuun sieluun. Hän oli tehnyt Juudaksen pelastamiseksi kaiken, mitä oli tehtävissä. Senjälkeen kun tämä oli kaksi kertaa sopinut Herransa I pettämisestä, Jeesus antoi hänelle vielä tilaisuuden katua. Kristus antoi Juudakselle viimeisen vakuuttavan todistuksen jumaluudestaan paljastamalla hänen kavalan sydämensä salaiset aikeet. Se oli tälle väärälle opetuslapselle viimeinen kutsu katumukseen. Kristus ei säästänyt ainoatakaan vetoomusta, jonka Hän jumaFihmisenä saattoi tehdä. Armon aallot, jotka taipumaton ylpeys oli lyönyt takaisin, palasivat hellyttävän rakkauden voimakkaampana virtana. Mutta vaikka Juudas olikin hämmästynyt ja pelästynyt, kun hänen syyllisyytensä paljastui, hän tuli vain yhä päättävämmäksi. Ehtoollisaterialta hän lähti panemaan petostaan toimeen.AT 635.3

Lausuessaan voi-huutonsa Juudakselle Kristus tarkoitti myös opetuslastensa parasta. Täten Hän voimakkaasti todisti heille olevansa Messias. Hän sanoi: “Jo nyt minä sanon teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.” Jos Jeesus olisi vaiennut, ikäänkuin tietämättömänä siitä, mitä Hänelle tulisi tapahtumaan, opetuslapset olisivat voineet ajatella, ettei heidän Mestarillaan ollut jumalallista edeltänäkemystä, vaan Hän oli tullut yllätetyksi ja kavalletuksi murhanhimoisen joukon käsiin, \uotta aikaisemmin Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen, että Hän oli valinnut kaksitoista ja että yksi heistä oli perkele. Nyt Hänen Juudakselle lausumansa sanat, jotka osoittivat, että tämän petos oli täydellisesti hänen Mestarinsa tiedossa, vahvistaisivat Kristuksen todellisten seuraajien uskoa Hänen alennuksensa aikana. Ja kun Juudas kohtaisi kaamean loppunsa, he muistaisivat voi-huudon, jonka Jeesus oli huudahtanut pettäjästään.AT 635.4

Vapahtajalla oli vielä toinenkin tarkoitus. Hän ei ollut kieltäytynyt palvelemasta häntä, jonka Hän tiesi pettäjäkseen. Opetuslapset eivät olleet ymmärtäneet Hänen sanojaan, jotka Hän lausui pestessään heidän jalkojaan: “Ette kaikki ole puhtaat”, eivätkä Hänen pöydässä lausumiaan sanoja: “Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.” Joh. 13: 11, 18. Mutta jälkeenpäin, kun Hänen tarkoituksensa heille selveni, heillä oli jotakin ajattelemista Jumalan kärsivällisyydessä ja armossa pahimminkin erehtyvää kohtaan.AT 636.1

Vaikka Jeesus tunsi Juudaksen alusta alkaen, Hän pesi hänen jalkansa. Ja kavaltajalla oli etuoikeus osallistua pyhästä ehtoollisesta yhdessä Kristuksen kanssa. Pitkämielinen Vapahtaja koetti kaikin mahdollisin keinoin vetää syntistä puoleensa, jotta tämä vastaanottaisi Hänet, katuisi ja puhdistuisi kaikesta synnin saastasta. Tämä on meille esimerkiksi. Kun luulemme jonkun erehtyneen ja vaipuneen syntiin, emme saa eristäytyä hänestä. Emme välinpitämättömästi eroamalla hänestä saa jättää häntä kiusauksille alttiiksi tai ajaa häntä vihollisen alueelle. Kristus ei menettele näin. Koska opetuslapset olivat erehtyviä ja puutteellisia, Hän pesi heidän jalkansa, ja siten kaikki kaksitoista yhtä lukuunottamatta tulivat katumukseen.AT 636.2

Kristuksen esimerkki kieltää sulkemasta ketään pois Herran ehtoolliselta.. On kyllä totta, että julkinen synti estää osallistumasta ehtoolliseen. Pyhä Henki opettaa selvästi näin 1 Kor. 5: 11. Mutta muuten ei kukaan saa langettaa toisesta tuomiota. Jumala ei ole jättänyt ihmisten ratkaistavaksi, keiden on osallistuttava näihin tilaisuuksiin. Sillä kuka voi nähdä sydämeen? Kuka voi erottaa valhe- vehnän vehnästä? “Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta.” “Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.” “Sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.” 1 Kor. 11:28, 27, 29.AT 636.3

Kun uskovaiset kokoontuvat ehtoollisen viettoon, siellä on saapuvilla näkymättömiä sanansaattajia. Joukossa voi olla joku Juudas, ja jos niin on, on siellä myös pimeyden ruhtinaan lähettiläitä, sillä he seuraavat kaikkia, jotka kieltäytyvät antautumasta Pyhän Hengen johdettaviksi. Taivaan enkeleitä on myös saapuvilla. Nämä näkymättömät vieraat ovat läsnä jokaisessa sellaisessa tilaisuudessa. Joukkoon voi tulla henkilöitä, jotka eivät sydämestään ole totuuden ja pyhyyden palvelijoita, mutta jotka haluavat ottaa osaa tähän toimitukseen. Heitä ei tulisi estää siitä. Siellä on todistajia, jotka olivat saapuvilla, kun Jeesus pesi opetuslastensa ja Juudaksen jalat. Eivät vain ihmissilmät olleet sen tapauksen todistajina.AT 636.4

Kristus on siellä Pyhän Henkensä välityksellä painaakseen leimansa omaan asetukseensa. Hän on siellä herättämässä synnintuntoa ja pehmittämässä sydäntä. Häneltä ei jää huomaamatta ainoakaan katuva katse tai ajatus. Hän odottaa, että ihminen katuisi ja murtuisi. Kaikki on valmiina sellaisen sielun vastaanottamiseksi. Hän, joka pesi Juudaksen jalat, haluaa pestä jokaisen sydämen synnin saastasta.AT 637.1

Kenenkään ei tule jäädä pois ehtoolliselta sentähden, että saapuvilla mahdollisesti on joitakuita, jotka ovat siihen arvottomia. Jokaista opetuslasta kutsutaan osallistumaan siihen julkisesti ja siten todistamaan, että hän vastaanottaa Kristuksen henkilökohtaisena Va- I pahtajana. Juuri näissä omissa asetuksissaan Kristus kohtaa kan- I sansa ja antaa sille läsnäolollaan voimaa. Ehtoollinen voidaan jakaa I kelvottomin sydämin ja käsin, ja kuitenkin Kristus on siellä itse pal- i velemassa lapsiaan. Kaikki, jotka tulevat sinne lujasti uskoen Häneen, saavat suuria siunauksia. Jokainen, joka laiminlyö nämä jumalallisen etuoikeuden hetket, menettää paljon. Heistä voidaan sopivasti sanoa: “Ette kaikki ole puhtaat.”AT 637.2

Osallistuessaan opetuslastensa kanssa leivästä ja viinistä Kristus sitoutui heidän Lunastajakseen. Hän antoi heille uuden liiton, jonka kautta kaikki, jotka ottavat Hänet vastaan, tulevat Jumalan lapsiksi ja Kristuksen kanssaperillisiksi. Tämän liiton kautta heille kuuluivat kaikki siunaukset, jotka taivas saattoi antaa tätä tai tulevaa elämää varten. Tämä liitto oli vahvistettava Kristuksen verellä. Ja tämän sakramentin nauttimisen oli määrä pitää opetuslasten mielessä se ääretön uhri, joka on annettu jokaisen yksilön puolesta koko langenneen ihmiskunnan jäsenenä.AT 637.3

Mutta ehtoollistoimituksen ei tullut olla surutilaisuus. Se ei ollut sen tarkoitus. Kun Herran opetuslapset kokoontuvat Hänen pöytäänsä, heidän ei tule ajatella ja valitella puutteitaan. Heidän ei tule mietiskellä mennyttä uskonnollista kokemustaan, olkoonpa se ollut kohottava tai masentava. He eivät saa muistella erimielisyyksiään toistensa kanssa. Tämä kaikki kuuluu valmistavaan toimitukseen. Itsetutkistelu, syntien tunnustaminen ja erimielisyyksien sopiminen on jo tapahtunut. Nyt he tulevat kohtaamaan Kristusta. Heidän ei tule seisoa ristin varjossa, vaan sen pelastavassa valossa. Heidän on avattava sielunsa Vanhurskauden Auringon kirkkaille säteille. Kris- 1 tuksen kalliin veren puhdistamin sydämin, täysin tietoisina Hänen i näkymättömästä läsnäolostaan he saavat kuulla Hänen sanansa: “Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.” Joh. 14: 27.AT 637.4

Herramme sanoo: Kun joudut synnintuntoon, muista, että minä olen kuollut puolestasi. Kun sinua minun tähteni ja evankeliumin tähden sorretaan ja vainolaan ja ahdistetaan, muista rakkauttani, joka on niin suuri, että annoin henkeni sinun tähtesi. Kun velvollisuutesi tuntuvat ankarilta ja vaikeilta ja taakkasi liian raskailta kantaa, muista silloin, että minä sinun tähtesi kärsin ristinkuoleman, häpeästä välittämättä. Kun sydämesi vapisee koetusten ahjossa, muista, että Lunastajasi elää rukoillakseen puolestasi.AT 638.1

Ehtoollispalvelus viittaa Kristuksen toiseen tulemiseen. Sen tarkoitus oli säilyttää tämä toivo elävänä opetuslasten mielessä. Joka kerran, kun he kokoontuivat muistelemaan Hänen kuolemaansa, he kertoivat, kuinka “Hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ‘Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa’.” Ahdistuksissaan he saivat lohdutusta Herransa takaisintulon toivosta. Sanomattoman kallis oli heille ajatus: “Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin Hän tulee.” 1 Kor. 11: 26.AT 638.2

Näitä asioita emme saa koskaan unohtaa. Meidän on aina pidettävä tuoreessa muistissa Kristuksen rakkaus ja sen pakottava voima. Kristus asetti tämän toimituksen, jotta se puhuisi sydämellemme Jumalan rakkaudesta, joka on ilmaistu meidän hyväksemme. Meidän sielumme ja Jumalan välillä ei voi olla yhteyttä muutoin kuin Kristuksen kautta. Kristuksen rakkauden täytyy saada vahvistaa ja lujittaa veljien välinen yhteys ja rakkaus. Kristuksen täytyi mennä kuolemaan, ennenkuin Hänen rakkautensa voi täysin vaikuttaa hyväksemme. Vain Hänen kuolemansa ansiosta voimme iloiten odottaa Hänen toista tulemistaan. Hänen uhrinsa on meidän toivomme perusta. Sille meidän on perustettava uskomme.AT 638.3

Näitä asetuksia, jotka viittaavat Herramme alennukseen ja kärsimyksiin, pidetään liian paljon muotomenoina. Mutta ne säädettiin määrättyä tarkoitusta varten. Meidän mielemme on elvytettävä käsittämään jumalisuuden salaisuus. Jokaisen etuoikeus on ymmärtää, paljon paremmin kuin mitä teemme, Kristuksen sijaiskärsimykset. “Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa”, niin on Ihmisen Poika ylennetty, “että jokaisella, joka Häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä”. Joh. 3: 14, 15. Meidän on katsottava Golgatan ristille, missä riippuu kuoleva Vapahtaja. Ikuinen parhaamme vaatii, että uskomme Kristukseen.AT 639.1

Herramme on sanonut: “Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne ... Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.” Joh. 6: 53 — 55. Tämä pitää paikkansa fyysilliseen luontoomme nähden. Kristuksen kuolemaa saamme kiittää maallisestakin elämästämme. Leipä, jota syömme, on saatu Hänen murretun ruumiinsa hinnalla. Vesi, jota juomme, on ostettu Hänen vuodatetulla verellään. Ei kukaan, oli hän pyhimys tai syntinen, syö jokapäiväistä leipäänsä tulematta ruokituksi Kristuksen ruumiilla ja verellä. Golgatan risti on painettu jokaiseen leipään. Se kuvastuu jokaisesta vesilähteestä. Tätä kaikkea Kristus opetti säätäessään suuren uhrinsa vertauskuvat. Yläsalin ehtoollisaterialta loistava valo pyhittää jokapäiväisen elämämme tarvikkeet. Perheen ruokapöydästä tulee aivankuin Herran pöytä, ja jokaisesta ateriasta sakramentti.AT 639.2

Ja miten paljon paremmin Kristuksen sanat soveltuvatkaan hengelliseen luontoomme! Hän sanoo: “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä.” Vastaanottamalla sen elämän, joka meidän tähtemme annettiin Golgatan ristillä, voimme elää pyhää elämää. Ja tämän elämän otamme vastaan ottamalla vastaan Hänen sanansa ja tekemällä sitä, mitä Hän on käskenyt. Näin tulemme yhdeksi Hänen kanssaan. Hän sanoo: “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.” Joh. 6: 54, 56, 57. Tämä raamatunkohta viittaa erikoisesti pyhään ehtoolliseen. Kun usko tutkistelee Herramme suurta uhria, sulautuu sielu Kristuksen hengelliseen elämään. Uskova saa hengellistä voimaa jokaisesta ehtoollisesta. Tämä toimitus muodostaa elävän yhteyden, joka liittää uskovan Kristukseen ja samalla myös Isään. Se muodostaa erikoisessa mielessä yhdyssiteen Jumalan ja Hänestä riippuvien ihmisolentojen välillä.AT 639.3

Kun otamme vastaan Kristuksen murrettua ruumista ja vuodatettua verta kuvaavan leivän ja viinin, otamme mielikuvituksessamme osaa yläsalin tapahtumiin. Kuljemme läpi puutarhan, minkä on pyhittänyt Hänen tuskansa, joka kantoi maailman synnit. Näemme taistelun, jonka avulla meidät sovitettiin Jumalan kanssa. Kristus, on ristiinnaulittuna keskuudessamme.AT 640.1

Katsoessamme ristiinnaulittua Lunastajaa käsitämme täydellisemmin taivaan Majesteetin antaman uhrin suuruuden ja merkityksen. Lunastussuunnitelma kirkastuu meille, ja ajatus Golgatasta herättää sydämessämme voimakkaita ja pyhiä tunteita. Jumalan ja Karitsan ylistys kaikuu sydämessämme ja huulillamme, sillä ylpeys ja itsepalvonta eivät viihdy sielussa, joka pitää tuoreessa muistissa Golgatan tapahtumat.AT 640.2

Sen, joka katselee Vapahtajan verratonta rakkautta, ajatukset jalostuvat, sydän puhdistuu ja luonne uudistuu. Hän on valona maailmassa ja heijastaa jossakin määrin tätä ihmeellistä rakkautta. Mitä enemmän ajattelemme Kristuksen ristiä, sitä täydellisemmin yhdymme apostolin sanoihin: “Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle!” Gal. 6: 14.AT 640.3