Jeesus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa pienessä vuoristokylässä. Maailmassa ei ollut paikkaa, jolle Hänen läsnäolonsa ei olisi ollut kunniaksi. Kuninkailla olisi ollut etuoikeus saada Hänet vieraakseen pa- latseihinsa. Mutta Hän sivuutti rikkaiden kodit, kuninkaiden palatsit ja kuuluisat opinahjot ja asettui asumaan syrjäiseen ja halveksittuun Nasaretiin.AT 51.2

Ihmeellinen merkitys on lyhyellä lausunnolla Hänen varhaisesta lapsuudestaan: “Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli Hänen päällänsä.” Isänsä kasvojen valossa Jeesus “varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä”. Luuk. 2: 52. Hänen mielensä oli toimiva ja läpitunkeva, ja Hän oli ajattelevampi ja viisaampi kuin ikäisensä. Kuitenkin Hänen luonteensa oli kauniin sopusuhtainen. Sielun ja ruumiin kyvyt kehittyivät vähitellen lapsuusiän lakien mukaan.AT 51.3

Jo lapsena ilmeni Jeesuksen luonteen erikoinen rakastettavuus. Hänen kätensä olivat aina valmiit palvelemaan toisia. Mikään ei saanut Häntä menettämään kärsivällisyyttään, eikä Hän totuudenrakkaudessaan koskaan tinkinyt rehellisyydestä. Periaatteissaan Hän pysyi lujana kuin kallio, ja Hänen elämässään ilmeni epäitsekkään kohteliaisuuden sulous.AT 51.4

Innokkaasti ja hartaasti seurasi Jeesuksen äiti Hänen kykyjensä kehitystä ja näki Hänen luonteessaan täydellisyyden leiman. Mielihyvää tuntien hän koetti rohkaista tuota valoisaa, vastaanottavaista mieltä. Pyhän Hengen kautta hän sai viisautta toimiakseen yhdessä taivaan voimien kanssa tämän lapsen kasvattamiseksi, joka voi pitää ainoastaan Jumalaa isänään.AT 52.1

Jo varhaisina aikoina olivat uskolliset Israelissa panneet suurta painoa nuorison kasvatukseen. Herra oli käskenyt, että lapsille jo pienestä pitäen oli opetettava Hänen hyvyyttään ja Hänen valtasuuruuttaan, erikoisesti ilmaistuna Hänen laissaan ja Israelin historiassa. Laulut, rukoukset ja Raamatun opetukset oli sovellettava lasten vastaanottokyvyn mukaan. Isien ja äitien oli opetettava lapsilleen, että Jumalan laki on Hänen luonteensa ilmaus ja että kun he vastaanottivat lain periaatteet sydämeensä, Jumalan kuva piirtyi sieluun ja mieleen. Suuri osa opetuksesta oli suullista, mutta nuoria opetettiin myös lukemaan heprealaisia kirjoituksia, ja Vanhan testamentin kirjoituksia sisältävät kirjakääröt olivat heidän tutkittavinaan.AT 52.2

Kristuksen päivinä pidettiin kylää tai kaupunkia, missä ei huolehdittu nuorten uskonnollisesta opetuksesta, Jumalan kirouksen alaisena. Opetus oli kuitenkin tullut hyvin muodolliseksi. Kirjoitukset oli suuressa määrin korvattu perimätiedolla. Tosi kasvatus johtaa nuoret etsimään Jumalaa, “jos ehkä voisivat hapuilemalla Hänet löytää”. Apt. 17: 27. Mutta juutalaiset opettajat kiinnittivät kaiken huomionsa muotomenoihin. Heidän mielensä oli täynnä sellaista, mistä ei ollut mitään hyötyä totuudenetsijälle ja mitä ei hyväksyttäisi taivaan korkeakoulussa. Heidän kasvatusjärjestelmässään ei ollut sijaa kokemukselle, joka saadaan ottamalla Jumalan sana henkilökohtaisesti vastaan. Koska oppilaiden oli alati seurattava ulkonaisia menoja, heille ei jäänyt hiljaisia hetkiä vietettäviksi Jumalan kanssa. He eivät kuulleet Hänen äänensä puhuvan sydämelleen. Etsiessään tietoa he kääntyivät pois viisauden lähteestä. Jumalanpalveluksen suuret pääasiat laiminlyötiin. Lain periaatteet kävivät epäselviksi. Se mitä pidettiin korkeampana opetuksena, olikin todellisen kehityksen suurin este. Rabbiinien kasvatus tukahdutti nuorten voimat ja kyvyt. Heidän mielensä tuli ahtaaksi ja rajoittuneeksi.AT 52.3

Jeesus-lapsi ei saanut opetusta synagooga-kouluissa. Hänen äitinsä oli Hänen ensimmäinen inhimillinen opettajansa. Hänen huuliltaan ja profeettain kirjakääröistä Hän oppi taivaallisia asioita. Juuri samat sanat, jotka Hän itse oli puhunut Moosekselle Israelia varten, Hän sai nyt oppia äitinsä polvella. Vartuttuaan lapsesta nuorukaiseksi Hän ei etsinyt opetusta rabbiinien kouluista. Hän ei tarvinnut opetusta sellaisista lähteistä, sillä Jumala oli Hänen opettajansa.AT 52.4

Kysymys, joka Vapahtajalle tehtiin Hänen toimintansa aikana: “Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikka ei ole oppia saanut?” (Joh. 7: 15) ei merkitse sitä, ettei Jeesus olisi osannut lukea, vaan ainoastaan sitä, ettei Hän ollut saanut rabbiinien kasvatusta. Koska Hän hankki tietoja samalla tavalla kuin mekin, Hänen tarkka raamatuntuntemuk- sensa osoittaa, kuinka ahkerasti Hän lapsuudessaan tutki Jumalan sanaa. Ja Hänen edessään oli avoinna Jumalan luomistekojen suuri kirjasto. Hän, joka oli luonut kaiken, tutkisteli opetuksia, joita Hänen oma kätensä oli kirjoittanut maahan, mereen ja taivaalle. Kaukana maailman epäpyhistä teistä Hän keräsi tietovarastonsa suoraan luonnosta. Hän tutki kasvien ja eläinten elämää ja ihmiselämää. Varhaisesta lapsuudestaan asti Hänen elämällään oli vain yksi tarkoitus: Hän eli ollakseen siunaukseksi toisille. Tähän Hän sai apua luonnosta, sillä uusia ajatuksia ja menettelytapoja tuli Hänen mieleensä Hänen tutkistellessaan kasvien ja eläinten elämää. Hän koetti aina näkyvistä asioista saada kuvauksia, joiden avulla voisi esittää Jumalan eläviä sanoja. Vertaukset, joiden avulla Hän toimintansa aikana mielellään esitti opetuksiaan, osoittavat, miten avoin Hänen henkensä oli luonnon vaikutukselle ja miten Hän jokapäiväisestä elämästään ja ympäristöstään keräsi hengellisiä opetuksia.AT 53.1

Näin Jeesukselle selvisi Jumalan sanan ja Jumalan tekojen merkitys, kun Hän koetti päästä käsittämään kaiken perusteet. Taivaalliset olennot seurasivat Häntä, ja Hän harrasti pyhiä ajatuksia ja yhteyttä taivaan kanssa. Siitä asti, kun Hänen ymmärryksensä alkoi kasvaa, Hän edistyi hengellisyydessä ja totuuden tuntemisessa.AT 53.2

Jokainen lapsi voi hankkia tietoja, kuten Jeesus teki. Kun koetamme päästä tuntemaan taivaallisen Isämme Hänen sanansa välityksellä, enkelit tulevat meitä lähelle, ymmärryksemme lisääntyy, luonteemme puhdistuu ja jalostuu. Tulemme yhä enemmän Vapahtajamme kaltaisiksi. Katsellessamme sitä, mikä luonnossa on suurta ja kaunista, ajatuksemme suuntautuvat Jumalaan. Samalla kun mielemme valtaa kunnioitus, elpyy sielumme joutuessaan kosketukseenAT 53.3

Kaikkivaltiaan kanssa Hänen tekojensa välityksellä. Rukousyhteys Jumalan kanssa kehittää henkisiä ja siveellisiä voimia, ja hengelliset kykymme kasvavat antaessamme ajatustemme viipyä hengellisissä asioissa.AT 54.1

Jeesus eli elämänsä sopusoinnussa Jumalan kanssa. Lapsena Hän ajatteli ja puhui lapsen tavoin, mutta ei ainoakaan synnin tahra turmellut Hänessä olevaa Jumalan kuvaa. Kuitenkaan Hän ei ollut vapaa kiusauksista. Nasaretin asukkaat olivat tulleet sananlaskuksi pahuutensa tähden. Miten alas heidät arvioitiin, ilmenee Natanaelin kysymyksestä: “Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Joh. 1: 46. Jeesus pantiin paikkaan, missä Hänen luonteensa joutuisi koetukselle. Hänen oli välttämätöntä olla aina varuillaan säilyttääkseen puhtautensa. Hän oli samojen taistelujen alainen, joihin mekin joudumme, voidakseen olla meille esimerkkinä lapsuudessa, nuoruudessa ja miehuudessa.AT 54.2

Saatana ponnisteli väsymättä voittaakseen Nasaretin lapsen. Jeesus oli varhaisimmasta lapsuudestaan asti taivaan enkelien vartioima, ja kuitenkin Hänen elämänsä oli yhtä ainoata taistelua pimeyden voimia vastaan. Pimeyden ruhtinasta loukkasi ja kiusasi se, että maailmassa oli yksi, jonka elämä oli vapaa synnin turmeluksesta. Hän ei jättänyt mitään keinoja käyttämättä kietoakseen Jeesuksen pauloihinsa. Ei ainoakaan ihmislapsi koskaan joudu elämään pyhää elämää niin ankarissa taisteluissa kiusauksia vastaan, kuin mitä Vapahtajamme sai taistella.AT 54.3

Jeesuksen vanhemmat olivat köyhiä ja riippuvaisia jokapäiväisestä työstään. Hänelle oli tuttua köyhyys, kieltäymys ja puute. Tämä kokemus muodostui Hänelle suojaksi. Hänen ahkerassa elämässään ei ollut joutohetkiä, jolloin kiusaaja olisi voinut Häntä lähestyä. Ei Hänellä ollut liikaa aikaa, mikä olisi johtanut Hänet huonoon seuraan. Hän sulki tien kiusaajalta, mikäli se suinkin oli mahdollista. Ei hyöty eikä nautinto, ei kiitos eikä moite saanut Häntä suostumaan mihinkään, mikä oli väärää. Hänellä oli viisautta nähdä paha ja voimaa vastustaa sitä.AT 54.4

Kristus oli ainoa synnitön olento, joka koskaan on maan päällä elänyt, ja kuitenkin Hän eli melkein kolmekymmentä vuotta Nasaretin syntisten asukkaiden keskellä. Tämä seikka on nuhde niille, jotka ajattelevat olevansa riippuvaisia paikasta, varallisuudesta tai menestyksestä, voidakseen elää moitteetonta elämää. Kiusaukset, köyhyys ja vastoinkäymiset ovat juuri se kasvatus, jota tarvitaan puhtauden ja lujuuden saavuttamiseksi.AT 54.5

Jeesus eli vaatimattomassa kodissa ja suoritti uskollisesti ja iloisesti osansa työtaakan kantamisessa. Hän oli ollut taivaan Valtias, jonka sanaa enkelit olivat iloiten totelleet. Nyt Hän oli valmis palvelemaan, oli rakastava, kuuliainen poika. Hän oppi ammatin ja työskenteli omin käsin puusepän pajassa Joosefin kanssa. Tavallisen työmiehen yksinkertaisessa puvussa Hän kulki tuon pienen kaupungin kaduilla, mennen vaatimattomaan työhönsä ja taas sieltä takaisin. Hän ei käyttänyt jumalallista voimaansa keventääkseen taakkaansa tai vähentääkseen työtään.AT 55.1

Kun Jeesus lapsuudessaan ja nuoruudessaan teki työtä, kehittyivät Hänen sielunsa ja ruumiinsa. Hän ei välinpitämättömästi tuhlannut ruumiinvoimiaan, vaan käytti niitä siten, että pysyi terveenä ja saattoi suorittaa parasta työtä joka alalla. Hän ei halunnut olla kykenemätön edes työkalujen käytössä. Hän oli täydellinen töissään, kuten Hän oli täydellinen luonteeltaankin. Omalla esimerkillään Hän näytti, että velvollisuutemme on olla ahkeria, suorittaa työmme huolellisesti ja perinpohjaisesti, sekä että sellainen työ on kunniallista. Työ, joka opettaa kädet ahkeriksi ja kasvattaa nuoria kantamaan osansa elämän taakasta, lisää ruumiinvoimia ja kehittää kaikkia kykyjä. Kaikkien tulisi löytää jotakin tehtävää, joka olisi hyödyksi heille itselleen ja avuksi toisille. Jumala määräsi työn siunaukseksi, ja vain ahkera työntekijä löytää elämän tosi rikkauden ja ilon. Jumala on luvannut antaa hellän suosionsa levätä niiden lasten ja nuorten yllä, jotka iloiten suorittavat osansa kodin velvollisuuksista, keventäen isän ja äidin kuormaa. Tällaisista lapsista tulee kodista lähdettyään hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä.AT 55.2

Koko maallisen elämänsä ajan Jeesus oli uuttera ja uskollinen työntekijä. Hän odotti paljon, siksi Hän suoritti paljon. Ryhdyt- tyään julkiseen toimintaansa Hän sanoi: “Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä Hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt: tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.” Joh. 9: 4. Jeesus ei välttänyt huolia eikä vastuuta, kuten tekevät monet, jotka tunnustautuvat Hänen seuraajikseen. Monet ovat heikkoja ja kykenemättömiä juuri sentähden, että he koettavat välttää tätä kasvatusta. Heissä voi olla hyviä ja miellyttäviä piirteitä, mutta he ovat voimattomia ja melkein hyödyttömiä, kun on kohdattava vaikeuksia tai voitettava vastuksia. Jeesuksen luonteessa ilmenevän varmuuden ja tarmon, lujuuden ja voiman tulisi esiintyä meissäkin saman kasvatuksen tuloksena, mikä tuli Hänen osakseen. Ja Hänen saamansa armo kuuluu meillekin.AT 55.3

Niin kauan kuin Vapahtajamme eli ihmisten keskuudessa, Hän eli köyhänä. Hän tunsi kokemuksesta köyhien huolet ja vaikeudet, ja Hän saattoi lohduttaa ja rohkaista kaikkia halpa-arvoisia työntekijöitä. Ne, joilla on oikea käsitys Hänen elämänsä opetuksista, eivät koskaan tunne, että olisi tehtävä luokkaero, niin että rikkaita olisi kunnioitettava enemmän kuin kunnollisia köyhiä.AT 56.1

Jeesus osoitti työssään iloista mieltä ja tahdikkuutta. Tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja hengellisyyttä, jotta Raamatun uskonto saataisiin ilmenemään kotielämässä ja työpaikalla, tai kun on kestettävä liike-elämän rasituksia ja kuitenkin pidettävä silmällä vain Jumalan kunniaa. Tässä Kristus voi auttaa. Hän ei ollut koskaan niin täynnä tämän maailman huolia, ettei Hänellä olisi ollut aikaa ajatella taivaallisia asioita. Usein Hän ilmitoi sydämensä ilon laulamalla virsiä ja hengellisiä lauluja. Usein Nasaretin asukkaat kuulivat Hänen äänensä kiittävän ja ylistävän Jumalaa. Hän ylläpiti yhteyttä taivaan kanssa lauluin, ja kun Hänen toverinsa valittivat väsymystä työstä, heitä virkistivät Hänen huuliltaan kuuluvat suloiset sävelet. Hänen ylistyslaulunsa näyttivät karkoittavan pahat enkelit ja suitsutuksen tavoin täyttävän paikan sulotuoksulla. Hänen kuulijainsa ajatukset kohosivat heidän muukalaisuutensa maasta ylös taivaan kotiin.AT 56.2

Jeesus oli maailmalle parantavan armon lähde, ja kaikkien noiden Nasaretissa vietettyjen yksinäisten vuosien aikana Hänen elämästään tulvaili myötätunnon ja hellyyden virtoja. Vanhukset, surevat, sy.. - ninpainamat, lapset viattomissa leikeissään, pienet metsän eläimet, kärsivälliset vetojuhdat, — kaikki olivat onnellisempia Hänen läsnäolostaan. Hän, joka sanansa voimalla ylläpiti maailmoja, saattoi kumartua auttamaan haavoittunutta lintua. Mikään ei jäänyt Häneltä huomaamatta, pienintäkään palvelusta Hän ei pitänyt alentavana.AT 56.3

Näin kasvaessaan viisaudessa ja iässä Jeesus sai yhä lisääntyvässä määrin osakseen Jumalan ja ihmisten suosion. Hän veti puoleensa kaikkien sydänten myötätunnon osoittamalla itse voivansa tuntea myötätuntoa kaikkia kohtaan. Se toivon ja rohkeuden ilmapiiri, joka Häntä ympäröi, teki Hänen läsnäolonsa siunaukseksi joka kodissa. Ja usein Hänet kutsuttiin sapatinpäivänä synagoogassa lukemaan teksti profeetoista, ja kuulijain sydän värähti, kun heille loisti uutta valoa pyhän tekstin tutuista sanoista.AT 56.4

Jeesus karttoi kuitenkin huomion herättämistä. Koko Nasaretissa- oloaikanaan Hän ei millään tavalla ilmaissut ihmeitätekevää voimaansa. Hän ei etsinyt korkeata asemaa eikä omaksunut itselleen mitään arvonimiä. Hänen hiljainen ja yksinkertainen elämänsä ja myös Raamatun ylen niukat tiedot Hänen lapsuusvuosistaan antavat tärkeän opetuksen. Mitä rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa elämää lapsi saa elää — mitä enemmän vailla keinotekoista kiihotusta ja mitä enemmän sopusoinnussa luonnon kanssa — sitä suotuisampaa se on ruumiin ja sielun kehitykselle ja hengelliselle kasvulle.AT 57.1

Jeesus on meidän esimerkkimme. Monet tutkivat kiinnostuneina Hänen julkisen toimintansa aikaa samalla jättäen huomioonottamatta Hänen lapsuusvuosiensa opetukset. Mutta juuri kotielämässä Hän on kaikkien lasten ja nuorten esikuva. Vapahtaja alentui elämään köyhyydessä voidakseen opettaa, kuinka me alhaisessa asemassa voimme vaeltaa lähellä Jumalaa. Hän eli miellyttääkseen, kunnioittaakseen ja kirkastaakseen Isäänsä arkielämän askareissakin. Hän aloitti työnsä pyhittämällä käsityöläisten halvan ammatin, jotka ahertavat hankkiakseen jokapäiväisen leipänsä. Hän palveli Jumalaa yhtä hyvin työskennellessään puusepän työpenkin ääressä kuin suorittaessaan ihmeitä kansanjoukon edessä. Ja jokaiselle nuorelle, joka seuraa Kristuksen esimerkkiä uskollisuudessa ja kuuliaisuudessa halvassa kodissaan, kuuluvat nämä sanat, jotka Isä lausui Hänestä Pyhän Hengen kautta: “Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi.” Jes. 42: 1.AT 57.2

Luku 6—Tähden johtaessa

Luku 8—Tehtävä selviää