Luku 42—Vanhinten sääntöjä

“Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan?”AT 374.1

Kirjanoppineet ja fariseukset, jotka toivoivat näkevänsä Jeesuksen pääsiäisjuhlilla, olivat virittäneet Hänelle ansan. Mutta Jeesus, joka tiesi heidän tarkoituksensa, oli jäänyt sieltä pois. “Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet kokoontuivat Hänen luoksensa.” Kun Hän ei mennyt heidän luokseen, he tulivat Hänen luokseen. Jonkin aikaa oli näyttänyt siltä, kuin Galilean asukkaat ottaisivat vastaan Jeesuksen Messiaana ja kuin papiston valta sillä seudulla murtuisi. Kahdentoista apostolin lähettäminen, joka osoitti Kristuksen työn laajentumista, ja saattoi opetuslapset välittömään ristiriitaan rabbiinien kanssa, oli uudelleen herättänyt Jerusalemin johtajien kateuden. Vakoojat, jotka he olivat lähettäneet Kapernaumiin Hänen toimintansa alkuaikoina ja jotka olivat koettaneet saattaa Hänet syytteeseen sapatin rikkomisesta, oli nolattu, mutta he tahtoivat itsepintaisesti saada tarkoituksensa täytetyksi. Nyt lähetettiin toinen lähetystö tarkkailemaan Hänen toimintaansa ja etsimään syytöstä Häntä vastaan.AT 374.2

Kuten aikaisemmin, oli nytkin moitteen perustana se, ettei Hän välittänyt niistä perinnäissäännöistä, joita oli kasattu Jumalan lain ympärille. Niiden tarkoituksena tunnustettiin yleisesti olevan vartioida lain noudattamista, mutta niitä oli ruvettu pitämään pyhempinä kuin itse lakia. Kun ne joutuivat ristiriitaan Siinailla annettujen käskyjen kanssa, annettiin rabbiinien säännöille etusija.AT 374.3

Niiden menojen joukossa, joita ankarimmin, teroitettiin, oli muodollinen puhdistautuminen. Ennen syöntiä noudatettavien muotomenojen laiminlyöntiä pidettiin kauheana syntinä, joka rangaistaisiin sekä tässä että tulevassa elämässä, ja rikkojan surmaamista pidettiin ansiona.AT 375.1

Puhdistusta koskevat säännöt olivat lukemattomat. Ihmisen elinikä tuskin riitti niiden kaikkien oppimiseen. Niiden elämä, jotka koettivat noudattaa rabbiinien antamia määräyksiä, oli yhtä ainoata taistelua muodollista saastutusta vastaan, lakkaamatonta peseytymistä ja puhdistautumista. Kun ihmisten mieltä näin askarruttivat joutavat määräykset ja menot, joita Jumala ei ollut säätänyt, heidän huomionsa kääntyi pois Hänen lakinsa suurista periaatteista.AT 375.2

Kristus ja Hänen opetuslapsensa eivät noudattaneet näitä muodollisia pesuja, ja vakoojat saivat tästä laiminlyönnistä aihetta syytöksiinsä. He eivät kuitenkaan hyökänneet suoraan Kristuksen kimppuun, vaan tulivat Hänen luokseen arvostellen Hänen opetuslapsiaan. Kansan kuullen he sanoivat: “Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?”AT 375.3

Kun totuuden sanoma vaikuttaa ihmisiin erikoisen voimakkaasti, Saatana lähettää edustajansa aiheuttamaan väittelyä jostakin merkityksettömästä kysymyksestä. Näin hän koettaa kääntää huomion pois todellisesta asiasta. Aina kun hyvä työ pääsee alkuun, on viisastelijoita valmiina ryhtymään väittelyyn muodoista ja tavoista vetääkseen huomion pois elävästä todellisuudesta. Kun näyttää siltä, että Jumala aikoo erikoisella tavalla toimia kansansa hyväksi, ei heidän tule sotkeutua kiistoihin, jotka koituvat vain vahingoksi sieluille. Tärkeintä on meidän kysyä itseltämme: Onko minulla pelastava usko Jumalan Poikaan? Onko elämäni sopusoinnussa Jumalan lain kanssa? “Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä.” “Ja siitä me tiedämme Hänet tuntevamme, että pidämme Hänen käskynsä.” Joh. 3: 36; 1 Joh. 2: 3.AT 375.4

Jeesus ei yrittänyt puolustaa itseään tai opetuslapsiaan. Hän ei viitannutkaan Häntä vastaan esitettyihin syytteisiin, vaan ryhtyi osoittamaan, mikä henki vaikutti näissä ihmissääntöjen puolustajissa. Hän kertoi heille esimerkin siitä, mitä he yhä uudelleen tekivät ja olivat tehneet juuri ennenkuin tulivat urkkimaan Häntä.AT 375.5

Hän sanoi: “Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Sillä Mooses on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja:‘—Joka kiroaa isäänsä ja äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban’ — se on uhrilahja — ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.” He syrjäyttivät viidennen käskyn merkityksettömänä, mutta olivat hyvin tarkkoja vanhinten perinnäissääntöjen noudattamisessa. He opettivat kansalle, että omaisuuden pyhittäminen temppelille oli pyhempi velvollisuus kuin vanhempien auttaminen, ja olipa tarve miten’suuri tahansa, oli pyhyyden loukkausta antaa isälle tai äidille mitään osaa siitä, mikä näin oli pyhitetty. Lapsen, joka ei välittänyt vanhemmistaan, tuli vain sanoa sana “korban” omaisuudestaan, pyhittäen sen täten Jumalalle, ja niin hän saattoi pidättää sen omaan käyttöönsä eliniäkseen, ja hänen kuolemansa jälkeen se käytettäisiin temppelin hyväksi. Näin hänellä oli oikeus sekä eläessään että kuollessaan ylenkatsoa vanhempiaan ja pidättää heille tuleva avustus sen varjolla, että muka uhrasi Jumalalle.AT 376.1

Jeesus ei milloinkaan sanoin tai teoin vähentänyt ihmisen velvollisuutta antaa lahjoja ja uhreja Jumalalle. Kristus antoi kaikki ne lain määräykset, jotka koskivat kymmenyksiä ja uhreja. Maan päällä ollessaan Hän kiitti köyhää leskeä, joka antoi kaikkensa temppelin uhriarkkuun. Mutta pappien ja rabbiinien näennäinen into Jumalan asian hyväksi oli tekosyy, jolla he peittivät halunsa itsekorotukseen. Siten he pettivät kansaa. Ihmisten kannettaviksi sälytettiin raskaita taakkoja, joita Jumala ei ollut määrännyt. Eivät Kristuksen opetuslapsetkaan olleet täysin vapaita siitä ikeestä, jolla perityt ennakkoluulot ja rabbiinien arvovalta heitä sitoivat. Nyt paljastaessaan rabbiinien todellisen hengen Jeesus koetti vapauttaa perimätapojen kahleista kaikki, jotka todella halusivat palvella Jumalaa.AT 376.2

“Te ulkokullatut”, Hän sanoi kavalille vakoojille, “oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua, opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.’” Kristuksen sanat olivat syytös koko farisealaista järjestelmää vastaan. Hän selitti, että asettamalla omat sääntönsä Jumalan käskyjen yläpuolelle rabbiinit korottivat itsensä yli Jumalan.AT 376.3

Jerusalemista tulleet lähettiläät olivat raivon vallassa. He eivät jj voineet syyttää Kristusta Siinailla annetun lain rikkojaksi, sillä Hän puhui sen puolesta heidän perinnäissääntöjään vastaan. Lain suuret käskyt, jotka Hän oli esittänyt, olivat ihmisten keksimien sääntöjen k jyrkkä vastakohta.AT 377.1

Jeesus selitti kansanjoukolle ja myöhemmin vielä täydellisemmin; opetuslapsilleen, ettei saastutus tule ulkoa vaan sisältäpäin. Puhtaus ja epäpuhtaus asustavat sielussa. Ihmisen saastuttaa paha teko, paha sana, paha ajatus, Jumalan lain rikkominen, eikä ulkonaisten, ihmis- ten keksimien muotomenojen laiminlyöminen.AT 377.2

Opetuslapset huomasivat vakoojien raivon, kun heidän väärät jj oppinsa paljastuivat. He näkivät heidän vihaiset kasvonsa ja kuuli-, vät heidän mutisevan tyytymättömyyden ja koston sanoja. Unohi taen, kuinka usein Jeesus oli osoittanut voivansa lukea ihmissydäntä f kuin avointa kirjaa, he kertoivat Hänelle, minkä vaikutuksen Hänen f sanansa olivat tehneet. Toivoen, että Hän lepyttäisi suuttuneet virkamiehet, he sanoivat Jeesukselle: “Tiedätkö, että fariseukset loukkaanI tuivat kuullessaan tuon puheen?”AT 377.3

Hän vastasi: “Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei K ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Rabbiinien niin korkealle I arvostamat tavat ja perinteet olivat tästä maailmasta eivätkä taiI vaasta. Olipa heillä ihmisiin miten suuri valta tahansa, he eivät voiI neet kestää Jumalan koetusta. Kaikki ihmissäännöt, jotka on pantu Jumalan käskyjen tilalle, havaitaan arvottomiksi sinä päivänä, jolloin “Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa”. Saarn. 12: 14.AT 377.4

Jumalan käskyjen korvaaminen ihmissäännöillä ei ole vieläkään I loppunut. Kristityilläkin on tapoja ja säädöksiä, joilla ei ole paremI paa perustusta kuin isien perinnäissäännöt. Nämä käskyt, jotka peI rustuvat vain ihmisen arvovaltaan, ovat syrjäyttäneet Jumalan anI tamat käskyt. Ihmiset pitävät kiinni perinnäissäännöistään ja kun- nioittavat vanhoja tapoja sekä vihaavat niitä, jotka koettavat osoitti taa heille heidän erehdyksensä. Nykyaikana, jolloin meitä kehoiteI taan kiinnittämään huomiota Jumalan käskyihin ja Jeesuksen usI koon, näemme samaa vihamielisyyttä, jota osoitettiin Jeesuksen päivinä.AT 377.5

Jumalan jäännöskansasta on kirjoitettu: “Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.” Ilm. 12: 17.AT 378.1

Mutta “jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois”. Niin sanottujen kirkkoisien arvovallan sijaan Jumala kehoittaa meitä vastaanottamaan iankaikkisen Isän sanan, Hänen, joka on taivaan ja maan Herra. Vain sieltä löydämme totuuden, johon ei ole sekaantunut erehdystä. Daavid sanoi: “Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen Sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin Sinun asetuksistasi.” Ps. 119: 99, 100. Kaikille niille, jotka noudattavat ihmiskäskyjä, kirkon tapoja tai isien perinnäissääntöjä, kuuluu Kristuksen sanoihin sisältyvä varoitus: “Turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.”AT 378.2