Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Aikakausien Toivo - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 62—Pitojen kunniavieras

    “Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle.” AT 532.1

    Detanialaista Simonia pidettiin Jeesuksen opetuslapsena. Hän oli eräs niitä harvoja fariseuksia, jotka julkisesti olivat liittyneet Kristuksen seuraajiin. Hän tunnusti Jeesuksen opettajaksi ja toivoi Hänen olevan Messiaan, mutta ei ollut vastaanottanut Häntä Vapahtajanaan. Hänen luonteensa ei ollut uudistunut, vaan hänen periaatteensa olivat pysyneet muuttumattomina.AT 532.2

    Simon oli parannettu spitaalista, ja tämä oli vetänyt hänet Jeesuksen luo. Hän halusi osoittaa kiitollisuuttaan, ja Jeesuksen käydessä Betaniassa viimeisen kerran hän valmisti pidot Vapahtajalle ja hänen opetuslapsilleen. Näihin pitoihin kokoontui paljon juutalaisia. Jerusalemissa vallitsi siihen aikaan suuri kiihtymys. Kristus ja Hänen tehtävänsä herättivät enemmän huomiota kuin milloinkaan. Pitoihin saapuneet pitivät Häntä tarkoin silmällä, ja jotkut katsoivat Häneen hyvin karsaasti.AT 532.3

    Vapahtaja oli saapunut Betaniaan vain kuusi päivää ennen pääsiäistä ja tapansa mukaan mennyt levähtämään Lasaruksen kotiin. Matkustajajoukot, jotka kulkivat sen kautta pääkaupunkiin, levittivät tietoa, että Hän oli matkalla Jerusalemiin ja että Hän lepäisi sapatinAT 532.4

    Betaniassa. Kansan keskuudessa vallitsi suuri innostus. Betaniaan kerääntyi paljon ihmisiä, jotkut myötätunnosta Jeesusta kohtaan ja toiset uteliaina näkemään hänet, joka oli herätetty kuolleista.AT 533.1

    Monet toivoivat saavansa kuulla Lasarukselta ihmeellisen kertomuksen kuolemanjälkeisestä elämästä. He olivat hämmästyneitä, kun hän ei kertonut mitään. Hänellä ei ollut siitä mitään kerrottavaa. Innoitettu sana lausuu: “Kuolleet eivät tiedä mitään ... Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt.” Saarn. 9: 5, 6. Mutta Lasaruksella oli esitettävänä ihmeellinen todistus Jeesuksen työstä. Sitä varten hänet oli herätetty kuolleista. Vakuuttavasti ja voimakkaasti hän julisti, että Jeesus oli Jumalan Poika.AT 533.2

    Betaniassa kävijöiden Jerusalemiin tuomat tiedot lisäsivät suuresti kiihtymystä. Kansa oli innokas näkemään ja kuulemaan Jeesusta. Tiedusteltiin yleisesti, aikoiko Lasarus seurata Häntä Jerusalemiin sekä kruunattaisiinko profeetta kuninkaaksi pääsiäisenä. Papit ja hallitusmiehet näkivät otteensa kansaan olevan höltymässä, ja heidän raivonsa Jeesusta kohtaan yhä yltyi. He saattoivat tuskin odottaa tilaisuutta raivata Hänet ainiaaksi tieltään. Kun aika vain kului, he alkoivat pelätä, ettei Hän loppujen lopuksi tulisikaan Jerusalemiin. He muistivat, miten usein Hän oli tehnyt heidän murha-aikeensa tyhjiksi, ja he pelkäsivät, että Hän nytkin oli saanut selville heidän aikomuksensa Häntä vastaan ja pysyisi poissa. Huonosti he saattoivat salata huolestumistaan ja kyselivät toisiltaan: “Mitä arvelette? Eikö Hän tullekaan juhlille?”AT 533.3

    Papit ja fariseukset kutsuttiin neuvotteluun. Lasaruksen herättämisen jälkeen kansan myötätunto oli niin täysin Kristuksen puolella, että olisi vaarallista ottaa Hänet julkisesti kiinni. Niinpä viranomaiset päättivät vangita Hänet salaa ja viedä Hänet tutkittavaksi niin huomaamatta kuin mahdollista. He toivoivat, että kun Hänen tuomionsa tulisi tunnetuksi, häilähtelevä yleinen mielipide asettuisi heidän puolelleen.AT 533.4

    Näin he aikoivat tuhota Jeesuksen. Mutta niin kauan kuin Lasarus eli, papit ja rabbiinit tiesivät, etteivät he olisi turvassa. Sellaisen miehen pelkkä olemassaolo, joka oli ollut neljä päivää haudassa ja jonka Jeesus sanallaan oli herättänyt henkiin, aiheuttaisi ennemmin tai myöhemmin vastavaikutuksen. Kansa kostaisi johtajilleen, jos he surmaisivat sellaisen ihmeen tekijän. Siksi Sanhedrin päätti, että Lasaruksenkin oli kuoltava. Näin pitkälle kateus ja ennakkoluulot johtavat uhrinsa. Juutalaisten johtajien viha ja epäusko olivat kasvaneet niin, että he nyt tahtoivat riistää hengen siltäkin, jonka ääretön voima oli pelastanut haudasta.AT 533.5

    Sillä aikaa kun näitä juonia punottiin Jerusalemissa, Jeesus ystävineen kutsuttiin Simonin pitoihin. Pöydässä istui Vapahtajan toisella puolella Simon, jonka Hän oli parantanut kauheasta sairaudesta, ja toisella puolella Lasarus, jonka Hän oli herättänyt kuolleista. Martta palveli pöydässä, mutta Maria kuunteli hartaasti jokaista Vapahtajan suusta lähtevää sanaa. Jeesus oli armossaan antanut hänelle hänen syntinsä anteeksi ja kutsunut hänen rakkaan veljensä eloon haudasta, ja Marian sydän oli täynnä kiitollisuutta. Hän oli kuullut Jeesuksen puhuvan lähestyvästä kuolemastaan ja suuren rakkautensa ja surunsa vaatimana oli halunnut osoittaa Hänelle kunnioitusta. Suurin henkilökohtaisin uhrauksin hän oli ostanut alabasteripullon “oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta” voidellakseen sillä Hänen ruumiinsa. Mutta nyt monet puhuivat siitä, että Hänet kruunattaisiin kuninkaaksi. Hänen surunsa muuttui iloksi, ja hän halusi nyt olla ensimmäisenä kunnioittamassa Herraansa. Särkien voidepullon hän vuodatti sen sisällön Jeesuksen päähän ja jalkoihin ja polvistui sitten itkien maahan kostuttaen Hänen jalkojaan kyynelillään ja pyyhkien niitä pitkillä, aaltoilevilla hiuksillaan.AT 534.1

    Hän oli koettanut välttää huomiota, ja hänen puuhailunsa olisikin ehkä jäänyt huomaamatta, mutta voiteen tuoksu täytti koko huoneen ja paljasti hänen tekonsa kaikille läsnäolijoille. Juudas katsoi hänen tekoaan hyvin paheksuvasti. Sensijaan, että olisi odottanut, mitä Jeesus sanoisi asiasta, hän alkoi kuiskailla moitteitaan lähellä istuvien korviin syyttäen Jeesusta siitä, että tämä salli moista tuhlausta. Viekkaasti hän esitti vihjailujaan, jotka olivat omiaan herättämään tyytymättömyyttä.AT 534.2

    Juudas oli opetuslasten rahastonhoitaja, ja heidän pienestä rahamäärästään hän oli salaa näpistänyt omaan käyttöönsä ja näin supistanut heidän varansa mitättömän pieneen summaan. Hän halusi panna kukkaroon kaiken, mitä irti sai. Rahaston varoja käytettiin usein köyhien auttamiseen, ja kun ostettiin jotakin, mitä Juudas ei pitänyt välttämättömänä, hänen oli tapana sanoa: Miksi tämä tuhlaus? Miksi tämän hintaa ei pantu minun hoitamaani rahastoon köyhiä varten? Marian teko oli Juudaksen itsekkyyden jyrkkä vastakohta, niin että hän joutui häpeään, ja tapansa mukaan hän koetti esittää sopivan syyn, tätä lahjaa vastustavalle mielipiteelleen. Kääntyen opetuslapsiin hän lausui: “Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denaariin ja niitä annettu köyhille? Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.” Juudas ei tuntenut sääliä köyhiä kohtaan. Jos Marian voide olisi myyty ja rahat joutuneet hänen haltuunsa, eivät köyhät olisi siitä hyötyneet mitään.AT 534.3

    Juudaksella oli korkea käsitys käytännöllisestä järjestelykyvystään. Rahamiehenä hän piti itseään paljon muita opetuslapsia etevämpänä ja hän oli saanut heidätkin katsomaan häntä samassa valossa. Hän oli voittanut heidän luottamuksensa, ja hänellä oli voimakas vaikutus heihin. Hänen teeskennelty myötätuntonsa köyhiä kohtaan petti heidät, ja hänen viekkaat vihjauksensa saivat heidät suhtautumaan epäluuloisesti Marian uhraukseen. Pöytää kiersi tyytymätön mutina: “Mitä varten tämä haaskaus? Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille.”AT 535.1

    Maria kuuli nuo arvostelevat sanat. Hänen sydämensä vapisi. Hän pelkäsi sisarensa nuhtelevan häntä tuhlaavaisuudesta. Mestarikin saattaisi pitää häntä harkitsemattomana. Pyytämättä anteeksi tai puolustautumatta hän oli hiipimäisillään pois, kun Herran ääni kuului: “Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään?” Hän huomasi Marian olevan hämillään ja huolissaan. Hän tiesi hänen tällä palveluksellaan ilmaisseen kiitollisuutensa syntiensä anteeksiantamisesta, ja siksi Hän kevensi hänen mieltään. Korottaen äänensä yli arvostelun sorinan Hän lausui: “Hän teki hyvän työn minulle. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina. Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamistani varten.”AT 535.2

    Tuoksuvan lahjansa, jonka Maria oli aikonut tuhlata Vapahtajan kuolleelle ruumiille, hän vuodatti Hänen päälleen Hänen vielä eläessään. Hautaamisen yhteydessä sen tuoksu olisi vain täyttänyt hautakammion, nyt se ilahdutti Vapahtajan sydäntä kertoen Marian uskosta ja rakkaudesta. Joosef Arimatialainen ja Nikodeemus eivät uhranneet rakkaudenlahjaansa Jeesukselle Hänen eläessään. Katkerin kyynelin he toivat kalliit yrttinsä Hänen kylmälle, elottomalle ruumiilleen. Naiset, jotka toivat yrttejä haudalle, huomasivat tehneensä sen turhaan, sillä Jeesus oli noussut ylös. Mutta Maria, joka vuodatti rakkaudenlahjansa Vapahtajan päälle tämän ollessa tietoinen hänen palveluksestaan, voiteli Hänet Hänen hautaamistaan varten. Ja joutuessaan suuren koettelemuksensa pimeyteen Hän vei mukanaan tuon teon muiston, joka oli esimakua siitä rakkaudesta, jota Hän saisi lunastetuiltaan kautta iankaikkisuuksien.AT 535.3

    Monet tuovat kalliita lahjoja vainajille. He lausuvat helliä sanoja seisoessaan kylmän, elottoman ruumiin ääressä. Hellyyttä, tunnustusta ja rakkautta tuhlataan sellaiselle, joka ei näe eikä kuule. Jos nämä sanat olisi lausuttu silloin, kun väsynyt sielu olisi niitä niin suuresti tarvinnut, kun korva vielä saattoi kuulla ja sydän tuntea, niin miten kallisarvoista niiden tuoksu olisikaan ollut!AT 536.1

    Maria ei käsittänyt rakkaudentekonsa täyttä merkitystä. Hän ei voinut vastata syyttäjilleen. Hän ei osannut selittää, miksi hän oli valinnut juuri sen tilaisuuden Jeesuksen voitelemiseen. Pyhä Henki oli häntä johdattanut, ja hän oli noudattanut sen kehoituksia. Innoitus ei laskeudu alas esittämään syitä. Näkymätön voima vaikuttaa sieluun ja mieleen ja saa aikaan toiminnan. Sillä on ilman muuta oma oikeutuksensa.AT 536.2

    Kristus kertoi Marialle hänen tekonsa merkityksen ja antoi siinä hänelle enemmän, kuin itse oli vastaanottanut. Hän sanoi: “Sillä kun hän valoi tämän voiteen minun ruumiilleni, teki hän sen minun hautaamistani varten.” Kuten alabasteripullo särjettiin, ja sen tuoksu täytti koko huoneen, niin Kristuksen oli kuoltava ja Hänen ruumiinsa oli murtuva, mutta Hän oli nouseva haudasta, ja Hänen elämänsä tuoksu oli täyttävä koko maailman. “Kristuskin rakasti heitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ‘suloiseksi tuoksuksi’.” Ef. 5: 2.AT 536.3

    “Totisesti minä sanon teille, lausui Jeesus, missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa.” Katsoessaan tulevaisuuteen Vapahtaja puhui hyvin varmasti evankeliumistaan. Sitä oli saarnattava kaikessa maailmassa. Ja niin pitkälle kuin evankeliumi ulottuisi, Marian lahja levittäisi tuoksuaan, ja hänen vilpitön tekonsa tuottaisi sydämille siunausta. Valtakuntia oli nouseva ja kukistuva, yksinvaltiaiden ja valloittajien nimet unohtuisivat, mutta tämän naisen teko säilyisi ikuistettuna pyhän historian lehdillä. Siihen asti, kunnes aikaa ei enää anneta, tuo särjetty alabasteripullo oli kertova langenneelle ihmissuvulle Jumalan ylenpalttisesta rakkaudesta.AT 536.4

    Marian teko oli sen jyrkkä vastakohta, mitä Juudas oli tekemäisillään. Miten kirpeän opetuksen Kristus olisikaan voinut antaa hänelle, joka oli kylvänyt arvostelun ja pahojen ajatusten siemeniä opetuslasten mieleen! Miten hyvin olisikaan syyttäjää voitu syyttää! Hän, joka näkee jokaisen sydämen vaikuttimet ja ymmärtää jokaisen aikeen, olisi voinut esittää pidoissa olijoille synkkiä lukuja Juudaksen elämästä. Hän olisi voinut paljastaa sen tyhjän verukkeen, jolle tuo petturi perusti sanansa, sillä sen sijaan, että hän olisi tuntenut myötätuntoa köyhiä kohtaan, hän ryösti ne rahat, jotka oli tarkoitettu heidän auttamisekseen. Tämä olisi voinut herättää suuttumusta häntä kohtaan, koska hän sorti leskeä, orpoa ja palkkalaista. Mutta jos Jeesus olisi paljastanut Juudaksen, olisi väitetty, että tämä sen tähden kavalsi Hänet. Ja varkaudestakin syytettynä Juudas olisi voinut herättää myötätuntoa vieläpä opetuslastenkin keskuudessa. Siksi Vapahtaja ei häntä nuhdellut ja vältti siten antamasta puolustusta hänen petokselleen.AT 536.5

    Mutta katse, jonka Jeesus loi Juudakseen, sai tämän vakuuttuneeksi, että Vapahtaja oli päässyt perille hänen tekopyhyydestään ja tunsi hänen alhaisen, halpamaisen luonteensa. Ja kiittäessään Marian tekoa, jota niin ankarasti oli tuomittu, Jeesus oli nuhdellut Juudasta. Tätä ennen Vapahtaja ei ollut koskaan suoraan häntä nuhdellut. Nyt tuo moite kalvoi hänen sydäntään. Hän päätti kostaa. Illalliselta hän meni suoraan ylimmäisen papin palatsiin, missä hän löysi neuvoston kokoontuneena, ja hän tarjoutui petoksella saattamaan Jeesuksen heidän käsiinsä.AT 537.1

    Papit olivat riemuissaan. Näille Israelin johtajille oli annettu etuoikeus ottaa Kristus vastaan Vapahtajanaan, rahatta ja hinnatta. Mutta he kieltäytyivät tästä lahjasta, joka heille tarjottiin pakottavan rakkauden hellimmässä hengessä. He kieltäytyivät vastaanottamasta pelastusta, joka on kultaa kalliimpi, ja ostivat Herransa kolmestakymmenestä hopearahasta.AT 537.2

    Juudas oli antanut sydämessään sijaa ahneudelle, kunnes se voitti jokaisen hyvän piirteen hänen luonteessaan. Hän kadehti Jeesukselle tehtyä uhrausta. Hänen sydäntään raastoi kateus, kun Vapahtaja sai vastaanottaa lahjan, joka olisi sopinut maan valtiaille. Hän petti Herransa rahasummasta, joka oli paljon pienempi voiderasian hintaa.AT 537.3

    Muut opetuslapset eivät olleet Juudaksen kaltaisia. He rakastivat Vapahtajaa. Mutta he eivät osanneet antaa oikeata arvoa Hänen ylevälle luonteelleen. Jos he olisivat käsittäneet, mitä Hän oli tehnyt heidän hyväkseen, he olisivat tunteneet, ettei mikään Hänelle uhrattu ollut tuhlausta. Itämaan tietäjät, jotka tiesivät niin vähän Jeesuksesta, olivat osoittaneet paremmin käsittävänsä, mikä kunnia kuului Hänelle. He toivat Vapahtajalle kalliita lahjoja ja kumartuivat kunnioittaen Hänen eteensä Hänen ollessaan vain pieni lapsi, joka makasi seimessä.AT 537.4

    Kristus antaa arvoa sydämelliselle kohteliaisuudelle. Kun joku teki Hänelle palveluksen, Hän siunasi sen tekijää taivaallisella hyvyydellä. Hän ei halveksinut pienintäkään kukkaa, jonka lapsen käsi oli poiminut ja ojentanut hänelle rakkaudessa. Hän otti vastaan lasten lahjat ja siunasi antajia, kirjoittaen heidän nimensä elämän kirjaan. Kun Maria voiteli Jeesuksen, mainitaan tämä hänen tekonsa Raamatussa asiana, joka erottaa hänet muista Marioista. Rakkautta ja kunnioitusta ilmaisevat teot Jeesusta kohtaan todistavat uskosta Häneen Jumalan Poikana. Ja Pyhä Henki mainitsee todistuksena naisen uskollisuudesta Kristusta kohtaan: “Hän on ... pyhien jalkoja pessyt, ahdistettuja auttanut ja kaiken hyvän tekemistä harrastanut.” 1 Tim. 5: 10.AT 538.1

    Kristus iloitsi Marian vilpittömästä halusta tehdä Herransa tahtoa. Hän vastaanotti sen puhtaan rakkauden lahjan, jota Hänen opetuslapsensa eivät ymmärtäneet eivätkä tahtoneet ymmärtää. Marian halu tehdä Herralleen tämä palvelus oli Kristukselle arvokkaampi kuin kaikki maailman kallisarvoiset voiteet, koska se ilmaisi hänen tunnustavan Hänet maailman Vapahtajaksi. Kristuksen rakkaus pakotti häntä. Kristuksen luonteen verraton kauneus täytti hänen sielunsa. Voide oli antajan sydämen vertauskuva. Se oli sellaisen rakkauden ulkonainen ilmaus, jota taivaalliset virrat ravitsivat, kunnes se tulvi yli äyräittensä.AT 538.2

    Marian teko oli juuri sellainen opetus, jota opetuslapset tarvitsivat nähdäkseen, että heidän rakkaudenosoituksensa miellyttivät Jeesusta. Hän oli ollut heille kaikki kaikessa, eivätkä he käsittäneet, että Hänet pian riistettäisiin heiltä, ja silloin he eivät voisi näyttää Hänelle mitään merkkiä kiitollisuudestaan Hänen suuren rakkautensa tähden. Opetuslapset eivät koskaan käsittäneet tai ottaneet huomioon, niinkuin heidän olisi tullut, Kristuksen yksinäisyyttä, kun Hän erotettuna taivaallisesta kodistaan eli ihmiselämää. Hän oli usein murheellinen, koska opetuslapset eivät antaneet Hänelle sitä, mitä Hänen olisi pitänyt heiltä saada. Hän tiesi, että jos he olisivat Häntä seuraa vien taivaallisten enkelien vaikutuksen alaisia, eivät hekään pitäisi mitään uhrausta kyllin suurena sydämensä rakkauden osoitukseksi.AT 538.3

    Vasta jälkeenpäin he käsittivät, miten paljon he olisivat voineet tehdä Jeesukselle ilmaistakseen sydämensä rakkautta ja kiitollisuutta ollessaan vielä Hänen lähellään. Kun Jeesus ei enää ollut heidän luonaan ja he tunsivat olevansa aivankuin lampaat ilman paimenta, he alkoivat nähdä, kuinka he olisivat voineet osoittaa Hänelle huomaavaisuutta, joka olisi ilahduttanut Hänen sydäntään. Eivät he enää moittineet Mariaa vaan itseään. Oi, kunpa he olisivat voineet saada takaisin moitteensa, sen, että pitivät köyhiä enemmän tuon lahjan arvoisina kuin Kristusta! He tunsivat kirveleviä omantunnon tuskia ottaessaan ristiltä Herransa muserretun ruumiin.AT 539.1

    Samaa puutetta on maailmassa meidänkin aikanamme. Vain harvat ymmärtävät, mitä kaikkea Kristus heille merkitsee. Jos he sen ymmärtäisivät, he Marian tavoin ilmaisisivat suuren rakkautensa ja vuodattaisivat runsaasti kallisarvoista voidetta. Sitä ei enää sanottaisi tuhlaukseksi. Mitään ei pidettäisi liian kalliina annettavaksi Kristukselle eikä mitään itsensäkieltämistä tai uhrausta liian suurena kestettäväksi Hänen tähtensä.AT 539.2

    Nuo suuttumuksen vallassa lausutut sanat: “Mitä varten tämä haaskaus?” toivat elävästi Kristuksen mieleen suurimman uhrin, mitä koskaan on annettu, Hänen itsensä antamisen kadotetun maailman sovitukseksi. Herra tahtoi olla niin antelias ihmisperheelle, ettei Hänestä voitaisi sanoa, että Hän olisi voinut tehdä enemmän. Antaessaan Jeesuksen Jumala antoi koko taivaan. Ihmissilmällä katsoen sellainen uhri oli mieletöntä tuhlausta. Ihmisjärjelle koko lunastussuunnitelma on armon ja varojen haaskausta. Se on pelkkää itsensäkieltämistä ja kokosydämistä uhrausta. Syystä saattavat taivaan joukot hämmästyneinä katsoa ihmisperhettä, joka kieltäytyy antamasta Kristuksessa ilmaistun rajattoman rakkauden kohottaa ja rikastuttaa itseään. Syystä he saattavat huudahtaa: “Miksi tämä tuhlaus?”AT 539.3

    Mutta kadotetun maailman sovituksen on oltava täydellinen ja runsas. Kristuksen uhri oli ylenmäärin runsas riittääkseen jokaiselle Jumalan luomalle ihmissielulle. Sitä ei voitu rajoittaa niin, ettei se ylittäisi niiden lukumäärää, jotka ottavat tuon suuren lahjan vastaan. Kaikki ihmiset eivät pelastu. Kuitenkaan ei lunastussuunnitelma ole tuhlausta siksi, ettei se saa tilaisuutta kaikkien hyväksi suorittaa sitä, mihin se runsaudellaan on varautunut. Siinä täytyy olla kylliksi ja tähteeksikin.AT 539.4

    Juudaksen arvosteleva suhtautuminen Marian lahjaan oli tehnyt vaikutuksensa Simoniin, jota Jeesuksen käytös hämmästytti. Se loukkasi hänen farisealaista ylpeyttään. Hän tiesi monien vieraittensa katsovan Jeesukseen epäillen ja paheksuen. Simon sanoi sydämessään: “Jos tämä olisi profeetta, tietäisi Hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka Häneen koskee: että hän on syntinen.”AT 540.1

    Parantaessaan Simonin spitaalista Kristus oli pelastanut hänet “elävästä kuolemasta”. Mutta nyt Simon epäili, oliko Vapahtaja profeetta. Koska Kristus salli tämän naisen lähestyä itseään, koska Hän ei suuttuneena karkoittanut Häntä luotaan sellaisena, jonka synnit olivat liian suuret anteeksiannettaviksi, koska Hän ei osoittanut, että Hän tiesi hänen langenneen, Simon joutui kiusaukseen ajatella, ettei Hän ollut profeetta. Hän ajatteli, ettei Jeesus tiennyt mitään tästä naisesta, joka niin vapaasti ilmaisi tunteensa, muuten Hän ei antaisi hänen koskettaa itseään.AT 540.2

    Mutta syynä siihen, miksi Simon ajatteli näin, oli se, ettei hän tuntenut Jumalaa eikä Kristusta. Hän ei käsittänyt, että Jumalan Pojan täytyy toimia Jumalan tavoin, osoittaen sääliä, hellyyttä ja armoa. Simonin mielestä tuli olla kokonaan välittämättä Marian katumuksenosoituksista. Hänen kovaa sydäntään ärsytti Marian teko, kun tämä suuteli Kristuksen jalkoja ja voiteli niitä voiteella. Hän ajatteli, että jos Kristus olisi profeetta, Hän tuntisi syntiset ja nuhtelisi heitä.AT 540.3

    Vapahtaja vastasi tähän lausumattomaan ajatukseen: “Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle ... Lainanantajalla oli kaksi velallista, toinen oli velkaa viisisataa denaaria,- toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän? Simon vastasi ja sanoi: Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi. Hän sanoi hänelle: Oikein sinä ratkaisit.”AT 540.4

    Kuten Naatan teki Daavidille, niin Kristuskin kätki sattuvan sanansa vertauksen muotoon. Hän jätti vieraansa tehtäväksi oman tuomionsa lausumisen. Simon oli johtanut syntiin naisen, jota hän nyt halveksi. Hän oli tehnyt hänelle suurta vääryyttä. Vertauksen kaksi velallista kuvasi Simonia ja naista. Jeesus ei tahtonut opettaa, että näiden kahden henkilön tulisi tuntea erisuuruista kiitollisuutta, sillä kummankin kiitollisuuden velka oli niin suuri, ettei sitä koskaanAT 540.5

    voitaisi maksaa. Mutta Simon piti itseään vanhurskaampana kuin Mariaa, ja Jeesus halusi hänen näkevän, kuinka suuri hänen syyllisyytensä todella oli. Hän tahtoi näyttää hänelle, että hänen syntinsä oli niin paljon suurempi Marian syntiä, kuin viidensadan denaarin velka on viidenkymmenen denaarin velkaa suurempi.AT 541.1

    Nyt Simon alkoi nähdä itsensä uudessa valossa. Hän näki, että Mariaa tarkkaava henkilö oli enemmän kuin profeetta. Hän näki Kristuksen terävällä profeetallisella silmällään lukevan hänen sydämensä rakkauden ja hurskauden. Häpeä valtasi hänet, ja hän käsitti olevansa sellaisen henkilön lähellä, joka oli paljon hänen yläpuolellaan.AT 541.2

    “Minä tulin sinun taloosi”, Kristus jatkoi, “et sinä antanut vettä minun jaloilleni”, mutta rakkautensa pakottamana Maria on katumuksen kyynelin pessyt jalkojani ja pyyhkinyt niitä päänsä hiuksilla. “Et sinä minulle suuta antanut, mutta tämä” nainen, jota sinä halveksit, “ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kun tulin sisään.” Kristus luetteli ne tilaisuudet, joita Simonilla olisi ollut osoittaa rakkauttaan Herraansa kohtaan ja kiitollisuuttaan siitä, mitä Hän hänen hyväkseen oli tehnyt. Selvästi, mutta kuitenkin hienotunteisen kohteliaasti Vapahtaja vakuutti opetuslapsilleen, että Hänen sydämensä on murheellinen, elleivät Hänen opetuslapsensa osoita kiitollisuuttaan Häntä kohtaan sanoin ja rakkaudenteoin.AT 541.3

    Sydänten tutkija näki, mistä vaikuttimista Maria teki tekonsa, ja Hän näki myös, mikä henki sai Simonin lausumaan sanansa. “Näetkö tämän naisen?” Hän sanoi tälle. Hän on syntinen. “Minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.”AT 541.4

    Simonin kylmyys ja välinpitämättömyys Vapahtajaa kohtaan osoittavat, miten vähän arvoa hän antoi osakseen tulleelle armolle. Hän oli luullut kunnioittavansa Jeesusta kutsumalla Hänet kotiinsa. Mutta nyt hän näki itsensä sellaisena, kuin hän todella oli. Hän luuli voivansa lukea vieraansa ajatukset, mutta hänen vieraansa olikin lukenut hänen ajatuksensa. Hän näki nyt, miten oikein Kristus oli häntä arvostellut. Hänen uskontonsa oli ollut vain farisealaisuuden vaippa. Hän oli halveksinut Jeesuksen sääliä. Hän ei ollut tunnustanut Häntä Jumalan edustajaksi. Maria oli syntinen, jonka synnit olivat anteeksiannetut, mutta hän itse oli syntinen anteeksiantamattomin synnein. Hänet tuomitsi se ankara oikeuden mittapuu, jota hän oli halunnut käyttää tätä naista kohtaan.AT 541.5

    Simonia liikutti Jeesuksen hienotunteisuus, kun tämä ei julkisesti nuhdellut häntä vieraitten kuullen. Häntä ei ollut kohdeltu, niinkuin hän oli halunnut Mariaa kohdeltavan. Hän näki, ettei Jeesus halunnut paljastaa hänen syyllisyyttään muille, vaan esittämällä asian suoraan hänelle koetti saada hänet huomaamaan sen ja lempeällä ystävällisyydellään taivuttaa hänen sydämensä. Ankara nuhtelu olisi paaduttanut Simonin ja estänyt häntä katumasta, mutta kärsivällinen ojennus sai hänet huomaamaan erehdyksensä. Hän näki, miten suuressa velassa hän oli Herralleen. Hänen ylpeytensä murtui, hän katui, ja tuosta kopeasta fariseuksesta tuli nöyrä, itsensäuhraava opetuslapsi.AT 542.1

    Mariaa oli pidetty suurena syntisenä, mutta Kristus tiesi, millaisissa olosuhteissa hän eli. Hän olisi voinut sammuttaa viimeisenkin toivon kipinän hänen sielustaan, mutta Hän ei sitä tehnyt. Hänhän juuri oli nostanut hänet epätoivon ja turmion kuilusta. Seitsemän kertaa Maria oli kuullut Hänen nuhtelevan riivaajia, jotka hallitsivat hänen sydäntään ja mieltään. Hän oli kuullut Jeesuksen palavat rukoukset Isälle hänen puolestaan. Hän tiesi, miten vastenmielistä synti oli Jeesuksen puhtaalle mielelle, ja Hänen voimassaan Maria oli päässyt sen voittajaksi.AT 542.2

    Vaikka Marian tila näytti ihmissilmälle toivottomalta, niin Kristus näki hänessä hyviä mahdollisuuksia. Hän näki hänen luonteensa parhaat piirteet. Lunastussuunnitelma oli avannut ihmiskunnalle suuria mahdollisuuksia, ja nämä mahdollisuudet toteutuivat Mariaan nähden. Kristuksen armon avulla hän tuli jumalallisesta luonnosta osalliseksi. Tämä langennut nainen, jonka sydän oli ollut riivaajien asuntona, joutui hyvin lähelle Vapahtajaa, Hänen seuraansa ja palvelukseensa. Maria istui Hänen jalkojensa juuressa oppimassa Häneltä. Maria vuodatti Hänen päähänsä kalliin voiteluöljyn ja kostutti Hänen jalkansa kyynelillään. Maria seisoi ristin juurella ja seurasi Häntä haudalle saakka. Maria oli ensimmäisenä haudalla Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Maria myös ensimmäisenä kertoi ylösnousseesta Vapahtajasta.AT 542.3

    Jeesus tuntee ihmissielun salaisimmatkin sopukat. Voit sanoa: Olen syntinen, suuri syntinen. Ehkäpä oletkin, mutta mitä pahempi olet, sitä enemmän tarvitset Jeesusta. Hän ei työnnä yhtäkään itkevää, katuvaa sielua luotaan. Hän ei kerro kenellekään kaikkea, mitä Hän saattaisi paljastaa, mutta Hän kehoittaa jokaista vapisevaa sielua rohkaisemaan mielensä. Hän lupaa runsaan anteeksiannon kaikille, jotka tulevat etsimään Häneltä sovitusta ja uudistusta.AT 542.4

    Kristus saattaisi käskeä taivaan enkeleitä vuodattamaan vitsausten maljat maailman ylle, tuhotakseen ne, jotka uhkuvat vihaa Jumalaa kohtaan. Hän saattaisi poistaa tämän häpeätahran maailmankaikkeudestaan. Mutta Hän ei tee sitä, Hän seisoo nytkin suitsutusalttarin ääressä esittämässä Jumalalle niiden rukouksia, jotka odottavat Hänen apuaan.AT 543.1

    Jeesus nostaa sielut, jotka etsivät Häneltä apua, syytösten ja kiistojen yläpuolelle. Ei yksikään ihminen tai paha enkeli voi syyttää näitä sieluja. Kristus liittää heidät omaan jumalallis-inhimilliseen luontoonsa. He seisovat suuren syntienkantajan vieressä Jumalan valtaistuimelta tulevassa valossa. “Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus 0n se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja Hän on Jumalan oikealla puolella, ja Hän myös rukoilee meidän edestämme.” Room. 8: 33, 34.AT 543.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents