Luku 38—Voiman lähde
- Julkaisijan esipuhe
- Luku 1—Taivaan lähettiläs
- Luku 2—Valittu kansa
- Luku 3—Aikakausien toivo
- Luku 4—Seimen lapsi
- Luku 5—Alttarin edessä
- Luku 6—Tähden johtaessa
- Luku 7—Kultaiset vuodet
- Luku 8—Tehtävä selviää
- Luku 9—Elämän koulussa
- Luku 10—Huutavan ääni
- Luku 11—Kohtaus jordanilla
- Luku 12—Kiusaajan hyökkäys
- Luku 13—Kuuliaisuuden voitto
- Luku 15—ääjuhlan ihme
- Luku 16—Hengen asunto
- Luku 17—Ōinen kohtaus
- Luku 18—Yljän ystävä
- Luku 19—Jaakobin lähteellä
- Luku 20—KUNINKAAN VIRKAMIES
- Luku 21—Vapauttava voima
- Luku 22—Julistajan loppu
- Luku 23—Ajan täyttyessä
- Luku 24—Vastustavia voimia
- Luku 25—Jalompi kutsumus
- Luku 26—Toiminnan aikaa
- Luku 27—Tautien voittaja
- Luku 28—Syntisten ystävä
- Luku 29—Siunausten päivä
- Luku 30—Tehtävään valitut
- Luku 31—Autuuden vuorella
- Luku 32—Voiman sana
- Luku 33—Taivaallista sukua
- Luku 34—Rauhan lupaus
- Luku 35—Kuohuva meri
- Luku 36—Uskon kosketus
- Luku 37—Totuuden julistajia
- Luku 38—Voiman lähde
- Luku 39—Siunattu ateria
- Luku 40—Koetusten yö
- Luku 41—Elämän leipä
- Luku 42—Vanhinten sääntöjä
- Luku 43—Uskon koetus
- Luku 44—Luotettava merkki
- Luku 45—Varjot lankeavat
- Luku 46—Kirkkauden edustajat
- Luku 47—Palveluksen laaksossa
- Luku 48—Sydämen suuruus
- Luku 49—Loistoisa juhla
- Luku 50—Ansojen keskellä
- Luku 51—Maailman valo
- Luku 52—Hyvä paimen
- Luku 53—Jerusalemia kohti
- Luku 54—Laupias samarialainen
- Luku 55—Taivasten valtakunta
- Luku 56—Lasten ystävä
- Luku 57—Rikas nuorukainen
- Luku 58—Elämän ruhtinas
- Luku 59—Salajuonien verkko
- Luku 60—Taivaallinen laki
- Luku 61—Publikaanien päämies
- Luku 62—Pitojen kunniavieras
- Luku 63—Kuninkaan tulo
- Luku 64—Tuomittu kansa
- Luku 65—Jälleen pyhäkössä
- Luku 66—Väittelyn ristitulessa
- Luku 67—Suoraa nuhtelua
- Luku 68—Totuuden etsijöitä
- Luku 69—Aikain merkkejä
- Luku 70—Kaksi luokkaa
- Luku 71—Kaikkien palvelija
- Luku 72—Hänen muistokseen
- Luku 73—Näkymätön auttaja
- Luku 74—Yv getsemanessa
- Luku 75—Ylipappien edessä
- Luku 76—Herransa pettäjä
- Luku 77—Pilatuksen vanki
- Luku 78—Golgatan kummulla
- Luku 79—Päättynyt taistelu
- Luku 80—Haudan lepoon
- Luku 81—Kuoleman voittaja
- Luku 82—Tyhjä hauta
- Luku 83—Matkalla emmaukseen
- Luku 84—Ylösnoussut vapahtaja
- Luku 85—Kohtaus merenrannalla
- Luku 86—Maailmanlaajuinen lähetystehtävä
- Luku 87—Kunnian kuningas
Search Results
- Results
- Related
- Featured
- Weighted Relevancy
- Content Sequence
- Relevancy
- Earliest First
- Latest First
- Exact Match First, Root Words Second
- Exact word match
- Root word match
- EGW Collections
- All collections
- Lifetime Works (1845-1917)
- Compilations (1918-present)
- Adventist Pioneer Library
- My Bible
- Dictionary
- Reference
- Short
- Long
- Paragraph
No results.
EGW Extras
Directory
Luku 38—Voiman lähde
“Tulkaa te yksinäisyytee…ja levähtäkää vähän.”AT 338.1
Palattuaan lähetysmatkaltaan “apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat Hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet. Niin Hän sanoi heille: ‘Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.’ Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.”AT 338.2
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kertoivat Hänelle kaikki. Heidän läheinen suhteensa Häneen antoi heille rohkeutta esittää Hänelle mieluisat ja epämieluisat kokemuksensa, ilonsa nähdessään työnsä tuloksia ja surunsa epäonnistumisestaan, virheistään ja heikkoudestaan. He olivat tehneet erehdyksiä aloitelevassa työssään evankelistoina, ja kun he avoimesti kertoivat Jeesukselle kokemuksistaan, Hän huomasi heidän tarvitsevan paljon opetusta. Hän näki myös, että he olivat väsyneet työstään ja tarvitsivat lepoa.AT 338.3
Mutta missä he sitten olivatkin, he eivät voineet saada tarvitsemaansa hiljaista hetkeä, “sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään”. Kansa tunkeili Jeesuksen luo haluten tulla terveeksi ja tahtoen kuunnella Hänen sanojaan. Monet tunsivat halua lähestyä Häntä, sillä Hän näytti heistä olevan kaikkien siunausten lähde. Monet niistä, jotka silloin tunkeutuivat Kristuksen luo saadakseen terveyden kalliin lahjan, vastaanottivat Hänet Vapahtajanaan. Monet toiset, jotka silloin pelkäsivät tunnustaa Häntä fariseusten tähden, kääntyivät Pyhän Hengen vuodatuksessa, ja tunnustivat Hänet Jumalan Pojaksi vihaisten pappien ja hallitusmiesten edessä.AT 338.4
Mutta nyt Kristus halusi vetäytyä syrjään ollakseen opetuslastensa kanssa, sillä Hänellä oli heille paljon sanottavaa. He olivat työssään läpikäyneet kokeen ja kohdanneet vastustusta eri muodoissa. Tähän asti he olivat kaikesta neuvotelleet Kristuksen kanssa, mutta nyt he olivat jonkin aikaa olleet yksin ja olivat joskus olleet hyvinkin huolissaan siitä, mitä heidän pitäisi tehdä. He olivat saaneet työstään suurta rohkaisua, sillä Kristus ei lähettänyt heitä ilman Pyhää Henkeään, ja uskon kautta Häneen he tekivät monia ihmeitä, mutta nyt he tarvitsivat elämän leipää. Heille oli tarpeen mennä syrjäiseen paikkaan, missä he voivat seurustella Jeesuksen kanssa ja saada ohjeita tulevaa työtään varten.AT 339.1
“Niin Hän sanoi heille: ‘Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.’” Kristus tuntee hellyyttä ja sääliä kaikkia palveluksessaan olevia kohtaan. Hän halusi osoittaa opetuslapsilleen, ettei Jumala vaadi uhria, vaan armeliaisuutta. He olivat panneet koko sielunsa työhön ihmisten hyväksi, ja tämä kulutti heidän ruumiillisia ja henkisiä voimiaan. Heidän velvollisuutensa oli nyt levätä.AT 339.2
Kun opetuslapset näkivät työnsä menestyksen, he olivat vaarassa ottaa ansion siitä itselleen ja tulla ylpeiksi, langeten täten Saatanan kiusaukseen. Heitä odotti suuri työ, ja ennen muuta heidän tuli oppia, ettei heidän voimansa ollut heissä itsessään vaan Jumalassa. Kuten Mooses oli Siinain erämaassa, Daavid Juudean kukkuloilla ja Elia Keritin purolla, niin tuli opetuslastenkin päästä syrjään työsaraltaan ja seurustella Kristuksen, luonnon ja oman sydämensä kanssa.AT 339.3
Opetuslasten ollessa lähetysmatkallaan Jeesus oli käynyt muissa kaupungeissa ja kylissä saarnaten valtakunnan evankeliumia. Näihin aikoihin Hän sai tiedon Johannes Kastajan kuolemasta. Tämä tapaus toi elävästi Hänen mieleensä sen kohtalon, jota kohti Hän itse oli kulkemassa. Synkkiä pilviä kerääntyi jo Hänen polkunsa ylle. Papit ja rabbiinit suunnittelivat valppaina Hänen kuolemaansa, vakoilijoita seurasi Hänen kintereillään, ja joka puolella laadittiin yhä useampia suunnitelmia Hänen tuhoamisekseen. Tiedot apostolien saarnatyöstä kautta Galilean tulivat Herodeksen korviin kiinnittäen hänen huomionsaAT 339.4
Jeesukseen ja Hänen työhönsä. “Se on Johannes Kastaja”, hän sanoi, “hän on noussut kuolleista”, ja hän ilmaisi haluavansa nähdä Jeesusta. Herodeksella oli alituinen pelko siitä, että salassa valmisteltiin vallankumousta, jonka tarkoitus olisi syöstä hänet valtaistuimelta ja murtaa Rooman ies Juudan kansalta. Kansan keskuudessa ilmeni tyytymättömyyden ja kapinallisuuden henkeä. Oli ilmeistä, ettei Kristuksen julkinen työ Galileassa voinut kauan jatkua. Hänen kärsimisensä aika lähestyi, ja Hän haiusi jonkin aikaa olla syrjässä kansanjoukon hälinältä.AT 340.1
Murheellisin sydämin Johanneksen opetuslapset kantoivat hänen silvotun ruumiinsa hautaan. Sitten he “palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki”. Nämä opetuslapset olivat olleet kateellisia Kristukselle, kun Hän näytti vetävän puoleensa ihmisiä Johanneksen luota. He olivat olleet fariseusten puolella syyttämässä Häntä, kun Hän istui publikaanien joukossa Matteuksen pidoissa. He olivat epäilleet Hänen jumalallista tehtäväänsä, koska Hän ei vapauttanut Johannesta vankilasta. Mutta nyt kun heidän opettajansa oli kuollut ja he kaipasivat lohdutusta suuressa surussaan ja opastusta tulevaan työhönsä nähden, he tulivat Jeesuksen luo ja liittyivät Häneen. Hekin tarvitsivat hiljaisia hetkiä seurustellakseen Jeesuksen kanssa.AT 340.2
Lähellä Betsaidaa, järven pohjoispäässä, oli yksinäinen seutu, jota nyt kaunisti kevään vehmas vehreys ja joka tarjosi tervetulleen lepo- paikan Jeesukselle ja Hänen opetuslapsilleen. Tähän paikkaan he lähtivät kulkien venheillään järven poikki. Siellä he olisivat syrjässä valtateistä ja liikeväylistä sekä kaupungin melusta ja kohinasta. Luonto itsessään oli heille lepoa, virkistävää vaihtelua mielelle. Täällä he saattaisivat kuunnella Kristuksen sanoja ilman kirjanoppineiden ja fariseusten vihaisia välihuomautuksia, loukkauksia ja syytöksiä. Täällä he saisivat lyhyen ajan nauttia ihanasta etuoikeudesta saada olla Mestarin seurassa.AT 340.3
Kristuksen ja Hänen opetuslastensa nauttima lepo ei ollut mukavuuttarakastavaa joutilaisuutta. He eivät käyttäneet yksinäisyydessä viettämäänsä aikaa huvitusten etsimiseen. He keskustelivat Jumalan työstä ja mahdollisuuksista saada se yhä tehokkaammaksi. Jeesus oikaisi heidän virheitään ja esitti heille oikean tavan lähestyä ihmisiä.AT 340.4
Vaikka Jeesus voi tehdä ihmeitä ja oli antanut opetuslapsilleenkin saman vallan, Hän käski uupuneitten palvelijainsa lähteä yksinäisyyteen maalle lepäämään. Lausuessaan, että eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän, Hän ei teroittanut opetuslapsilleen lakkaamattoman työn välttämättömyyttä, vaan sanoi: “Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” Matt. 9: 38. Jumala on määrännyt jokaiselle ihmiselle työn hänen kykyjensä mukaan, (Ef. 4: 11 — 13) eikä Hän haluaisi vastuuta sälytettävän vain muutamille toisten jäädessä vaille mitään taakkaa tai sielun vaivaa.AT 340.5
Kristuksen lohdulliset sanat ovat lausutut Hänen palvelijoilleen nykyaikana yhtä varmasti kuin ne lausuttiin Hänen opetuslapsilleen. “Tulkaa te yksinäisyyteen,... ja levähtäkää vähän.” Näin Hän lausuu niille, jotka ovat uupuneita ja väsyneitä. Ei ole viisasta aina olla työn taakan alla ja jännityksessä, ei edes kun on kysymyksessä huolehtiminen ihmisten hengellisistä tarpeista, sillä silloin oma hengellinen tila tulee laiminlyödyksi, ja hengen, sielun ja ruumiin voimat rasittuvat liikaa. Itsekieltäymystä vaaditaan Kristuksen opetuslapsita ja uhrauksia on tehtävä, mutta heidän on myös huolehdittava siitä, etteivät he liiallisessa innossaan anna Saatanalle tilaisuutta käyttää hyväkseen inhimillistä heikkoutta, jolloin Jumalan työ kärsii vahinkoa.AT 341.1
Rabbiinien mielestä uskonnon ydin oli olla aina vilkkaassa toiminnassa. He olivat riippuvaisia joistakin ulkonaisista muodoista osoittaakseen erinomaista hurskauttaan. Näin he erottivat sielunsa Jumalasta ja sulkeutuivat itsetyytyväisyyteensä. Sama vaara uhkaa vieläkin. Kun toiminta lisääntyy ja ihmiset saavuttavat menestystä tehdessään Jumalan työtä, on vaara luottaa ihmisten suunnitelmiin ja menetelmiin. Olemme taipuvaisia rukoilemaan vähemmän ja omistamaan vähemmän uskoa. Opetuslasten tavoin olemme vaarassa unohtaa riippuvaisuutemme Jumalasta ja koetamme tehdä toimeliaisuudestamme pelastajamme. Meidän on alituisesti katsottava Jeesukseen käsittäen, että Hänen voimansa tekee työn. Samalla kun innokkaasti työskentelemme kadotettujen pelastamiseksi meidän on myös otettava aikaa mietiskelyyn, rukoukseen ja Jumalan sanan tutkimiseen. Vain ahkerasti rukoillen suoritettu ja Kristuksen ansiolla pyhitetty työ on lopulta osoittautuva tehokkaaksi edistämään hyvää.AT 341.2
Ei kenenkään elämä ole ollut niin täynnä työtä ja vastuuta kuin Jeesuksen elämä. Kuinka usein Hänet kuitenkin löydettiin rukoilemassa! Miten katkeamaton oli Hänen yhteytensä Jumalan kanssa! Hänen maallisen elämänsä historiasta löydämme yhä uudelleen seuraavanlaisia kohtia: “Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä Hän rukoili.” “Paljon kansaa kokoontui kuulemaan Häntä ja parantuakseen vaivoistaan. Mutta Hän vetäytyi pois ja oleskeli erämaassa ja rukoili.” “Niin tapahtui niinä päivinä, että Hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja Hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.” Mark. 1: 35; Luuk. 5: 15; 16; 6: 12.AT 341.3
Uhratessaan koko elämänsä toisten hyväksi Vapahtaja huomasi tarpeelliseksi vetäytyä syrjään liikeväyliltä ja kansanjoukon keskuudesta, joka seurasi Häntä päivästä päivään. Hänen täytyi kääntyä pois lakkaamattoman toiminnan täyttämästä elämästä ja luopua kosketuksesta inhimillisen hädän kanssa etsiäkseen hiljaisuutta ja katkeamatonta yhteyttä Isänsä kanssa. Ollen ihminen kuten mekin, osallinen puutteistamme ja heikkouksistamme, Hän oli kokonaan riippuvainen Jumalasta, ja salaisessa rukouspaikassaan Hän ammensi taivaallista voimaa, vahvistuakseen kohtaamaan velvollisuutensa ja koettelemuksensa. Synnin maailmassa Jeesus kesti taisteluita ja sielun tuskaa. Yhteydessä Jumalan kanssa Hän vapautui huolista, jotka raskaina Häntä painoivat. Sieltä Hän löysi lohtua ja iloa.AT 342.1
Kristuksessa ihmiskunnan hätähuuto nousi armahtavan Isän eteen. Ihmisenä Hän rukoili Jumalan valtaistuimen edessä, kunnes Hänen inhimillisyytensä tuli ladatuksi taivaallisella virralla, joka yhdistäisi inhimillisyyden ja jumalallisuuden. Lakkaamattomassa yhteydessä Jumalan kanssa Hän vastaanotti elämää, antaakseen elämän maailmalle. Hänen kokemustensa täytyy toistua meissä.AT 342.2
“Tulkaa te yksinäisyyteen”, Hän kehoittaa meitä. Jos noudattaisimme Hänen sanaansa, olisimme voimakkaampia ja suuremmaksi hyödyksi. Opetuslapset etsivät Jeesusta ja kertoivat Hänelle kaiken, ja Hän rohkaisi ja neuvoi heitä. Jos me nykyaikana ottaisimme aikaa mennä Jeesuksen luo ja kertoa Hänelle tarpeemme, emme pettyisi, sillä Hän seisoisi oikealla kädellämme auttamassa meitä. Tarvitsemme enemmän yksinkertaisuutta, enemmän uskoa ja luottamusta Vapahtajaamme. Hän, jonka nimi on “Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas”, Hän, josta on kirjoitettu: “jonka hartioilla on herjaus”, on ihmeellinen neuvonantaja. Meitä kehoitetaan pyytämään Häneltä viisautta. Hän “antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta”. Jes. 9: 6; Jaak. 1: 5.AT 342.3
Kaikissa niissä, jotka ovat Jumalan koulussa, tulee ilmetä elämän, joka ei ole sopusoinnussa maailman, sen tapojen ja menojen kanssa. Jokaisen täytyy henkilökohtaisen kokemuksen kautta saada tietoAT 342.4
Jumalan tahdosta. Meidän täytyy itse kuulla Hänen puhuvan sydämellemme. Kun kaikki muut äänet ovat vaienneet ja odotamme hiljaa Hänen edessään, tekee sielun hiljaisuus Jumalan äänen selvemmin | kuultavaksi. Hän pyytää meitä: “Olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen Jumala” (engl. käänn.). Ps. 46: 11. Tässä yksin voidaan löytää tosi lepo. Ja tämä on tehokasta valmistautumista kaikkeen Jumalan työhön. Kiireisen hyörinän ja elämän monien puuhien ja rasitusten keskelläkin on sielu, joka näin saa virvoitusta, valon ja rauhan ilmapiirin ympäröimänä. Elämästä leviää suloinen tuoksu, ja siinä ilmenee jumalallinen voima, joka saavuttaa ihmissydämet.AT 343.1