Joosefin pojat eivät suinkaan suhtautuneet myötätuntoisesti Jeesuksen työhön. Tiedot, joita he saivat Hänen elämästään ja toiminnastaan, saattoivat heidät hämmästyksen ja pelon valtaan. He kuulivat Hänen käyttävän kokonaisia öitä rukoukseen, ja suurten kansanjoukkojen tunkeilevan Hänen ympärillään kaiket päivät, niin ettei Hänellä ollut aikaa edes syödäkään. Hänen ystäviensä mielestä Hän kulutti itsensä loppuun lakkaamattomalla työllään. Hänen suhtautumisensa fariseuksiin oli heille käsittämätön, ja oli sellaisiakin, jotka pelkäsivät Hänen menettävän järkensä.AT 299.2

Hänen veljensä saivat kuulla tämän ja myös fariseusten syytöksen, että Hän Saatanan avulla ajoi ulos riivaajia. He tunsivat hyvin herkästi häpeän, joka tuli heidän osakseen, koska he olivat Jeesuksen sukulaisia. He tiesivät, millaista kohua Hänen sanansa ja tekonsa aiheuttivat, eivätkä he olleet vain peloissaan Hänen rohkeitten lausuntojensa johdosta, vaan myös suuttuneita siitä, että Hän moitti kirjanoppineita ja fariseuksia. He päättivät, että Hänet täytyy tai-vuttaa tai pakottaa lakkaamaan senkaltaisesta työstä, ja he houkuttelivat Marian puolelleen ajatellen, että koska Jeesus rakasti äitiään, he voisivat tämän välityksellä saada Hänet toimimaan viisaammin.AT 299.3

Juuri ennen tätä Jeesus oli toisen kerran suorittanut sellaisen ihmeen, että oli parantanut riivatun miehen, joka oli sokea ja mykkä, ja fariseukset olivat toistaneet syytöksensä: “Riivaajien päämiehen voimalla Hän ajaa ulos riivaajia.” Matt. 9: 34. Kristus sanoi heille suoraan, että lukiessaan Pyhän Hengen työn Saatanan työksi he katkaisivat yhteytensä siunausten lähteeseen. Ne, jotka olivat puhuneet Jeesusta itseään vastaan näkemättä Hänen jumalallista luonnettaan, voisivat saada anteeksi, sillä Pyhä Henki voisi saattaa heidät näkemään virheensä ja katumaan. Jos sielu katuu ja uskoo, niin olipa hän tehnyt millaisen synnin tahansa, hänen syyllisyytensä pestään pois Karitsan veressä, mutta joka vastustaa Pyhän Hengen työtä, astuu alueelle, minne katumus ja usko eivät enää ulotu. Hengen kautta Jumala tekee työtään ihmissydämessä, ja kun ihmiset tahallaan hylkäävät Pyhän Hengen ja selittävät sen olevan Saatanasta, he katkaisevat siteen, jonka välityksellä Jumala on yhteydessä heidän kanssaan. Ja kun sielu lopullisesti hylkää Pyhän Hengen, ei Jumala voi enää tehdä mitään sen hyväksi.AT 300.1

Fariseukset, joille Jeesus lausui tämän varoituksen, eivät itsekään uskoneet syytöstä, jonka he esittivät Häntä vastaan. — Joka ainoa näistä arvohenkilöistä oli tuntenut Vapahtajan vetävän häntä puoleensa. He olivat omassa sydämessään kuulleet Pyhän Hengen äänen julistavan Hänet Israelin Voidelluksi ja kehoittavan heitä tunnustautumaan Hänen opetuslapsikseen. Hänen läsnäolonsa valossa he olivat nähneet oman saastaisuutensa ja kaivanneet vanhurskautta, jota he eivät itse voineet saada aikaan. Mutta senjälkeen, kun he olivat kieltäneet Hänet, olisi ollut liian nöyryyttävää vastaanottaa Hänet Messiaana. Astuttuaan jalkansa epäuskon polulle he olivat liian ylpeitä tunnustamaan erehdyksensä. Ja välttyäkseen tunnustamasta totuutta he koettivat epätoivon vimmalla vastustaa Vapahtajan opetuksia. Todistukset Hänen voimastaan ja armostaan ärsyttivät heitä. He eivät voineet estää Vapahtajaa suorittamasta ihmetöitä eivätkä vaientaa Hänen ääntään, mutta he tekivät kaiken mitä voivat saattaakseen Hänet huonoon valoon ja vääristelläkseen Hänen sanojaan. Kuitenkin Jumalan kutsuva Henki seurasi heitä, ja heidän täytyi rakentaa monia varustuksia vastustaakseen Hänen voimaansa. Mahtavin voima, joka voi vaikuttaa ihmissydämeen, teki heissä työtään, mutta he eivät tahtoneet alistua.AT 300.2

Jumala ei sokaise ihmisten silmiä tai paaduta heidän sydäntään. Hän lähettää heille valoa, jotta he voisivat korjata erehdyksensä ja Hän saisi johdattaa heidät turvalliselle tielle, mutta kun ihminen hylkää tämän valon, hänen silmänsä sokaistuvat ja sydämensä paatuu. Usein tämä tapahtuu vähitellen ja melkein huomaamatta. Sielu saa valoa Jumalan sanan tai Hänen palvelijainsa välityksellä tai suoraan Pyhän Hengen vaikutuksesta, mutta kun yksikin valonsäde hylätään, niin hengellinen käsityskyky tylsistyy jo osaksi, niin että kun valoa seuraavan kerran saadaan, se havaitaan jo paljon huonommin. Näin pimeys lisääntyy, kunnes sielussa on yö. Näin oli käynyt juutalaisille johtomiehille. He olivat varmat siitä, että Kristuksessa vaikutti Jumalan voima, mutta vastustaakseen totuutta he lukivat Pyhän Hengen työn Saatanan työksi. Näin tehdessään he tahallaan valitsivat petoksen; he antautuivat Saatanan valtaan ja olivat siitä alkaen hänen hallittavinaan.AT 300.3

Kristuksen varoitukseen synnistä Pyhää Henkeä vastaan liittyy läheisesti varoitus turhista ja pahoista sanoista. “Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Mutta sanat ovat enemmän kuin luonteen ilmaus: niillä on voima vaikuttaa luonteeseen. Ihmiset ovat omien sanojensa vaikutuksen alaisia. Usein he hetken mielijohteesta, Saatanan yllyttäminä, lausuvat julki kateutensa tai pahat ajatuksensa ilmaisten sellaista, jota he eivät oikeastaan uskokaan, mutta sen ilmaiseminen vaikuttaa heidän ajatuksiinsa. He tulevat omien sanojensa pettämiksi ja uskovat todeksi sellaista, mitä he puhuivat Saatanan vaikutuksesta. Lausuttuaan kerran julki jonkin mielipiteen tai käsityksen he ovat usein liian ylpeitä peruuttaakseen sen ja koettavat todistaa olleensa oikeassa, kunnes itsekin alkavat uskoa niin olleen. On vaarallista puhua epäilyn sanoja, vaarallista asettaa kyseenalaiseksi tai arvostella jumalallista valoa. Tapa arvostella huolettomasti ja epäkunnioittavasti vaikuttaa luonteeseen kasvattaen epäuskoa ja kunnioituksen puutetta. Moni, jolla on tämä tapa, on kulkenut tietään tietämättä vaarasta, kunnes hän on valmis tuomitsemaan ja kieltämään Pyhän Hengen työnkin. Jeesus sanoi: “Jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.”AT 301.1

Sitten hän lisäsi varoituksen niille, joihin Hänen sanansa olivat vaikuttaneet ja jotka mielellään olivat kuunnelleet Häntä, mutta eivät olleet päästäneet Pyhää Henkeä asumaan sydämeensä. Ei ainoastaan vastustaminen vaan myös laiminlyönti saattaa sielun kadotukseen. Jeesus sanoi: “Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: ‘Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin.’ Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä.”AT 301.2

Kristuksen päivinä, kuten vielä nytkin, oli monia, joihin nähden Saatanan valta näytti hetkeksi murtuneen. Jumalan armon avulla he pääsivät vapaiksi pahoista hengistä, jotka olivat vallinneet heidän sieluaan. He iloitsivat Jumalan rakkaudessa, mutta vertauksessa esitettyjen kallioperä-kuulijoiden tavoin he eivät pysyneet Hänen rakkaudessaan. He eivät jättäytyneet Jumalalle päivittäin, jotta Kristus olisi saanut asua heidän sydämessään, ja kun paha henki palasi mukanaan “seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse”, he joutuivat kokonaan pahan valtaan.AT 302.1

Kun sielu jättäytyy Kristukselle, uusi voima valtaa uuden sydämen. Tapahtuu muutos, jollaista ihminen ei koskaan voi itse suorittaa. Se on yliluonnollista työtä, joka tuo yliluonnollisia aineksia ihmisluontoon. Sielusta, joka jättäytyy Kristukselle, tulee Hänen linnoituksensa, jota Hän pitää hallussaan tässä kapinallisessa maailmassa, ja Hänen tarkoituksensa on, ettei siellä tunnusteta muuta valtaa kuin Hänen. Sielua, joka näin on taivaallisten voimien vallassa, ei Saatana hyökkäyksillään voi voittaa. Mutta ellemme jättäydy Kristukselle, joudumme paholaisen hallittaviksi. Meidän on välttämättömästi oltava näiden jommankumman suuren voiman vallassa, jotka kamppailevat maailmanherruudesta. Meidän ei tarvitse vapaaehtoisesti valita pimeyden ruhtinaan palvelemista joutuaksemme hänen valtaansa. Riittää, jos laiminlyömme liittyä valon valtakuntaan. Ellemme ole yhteistyössä taivaan voimien kanssa, Saatana valtaa sydämemme ja tekee sen asunnokseen. Ainoa puolustuskeino pahaa vastaan on Kristuksen asuminen sydämessä uskon kautta Hänen vanhurskauteensa. Ellemme ole elävässä yhteydessä Jumalaan, emme koskaan voi vastustaa itserakkauden, itsekorotuksen ja kiusausten epäpyhää vaikutusta. Voimme luopua monista pahoista tavoista ja joksikin aikaa voimme jättää Saatanan seuran, mutta ellei meillä ole elävää yhteyttä Jumalan kanssa, ellemme hetkittäin jättäydy Hänelle, meidät voitetaan. Ellemme henkilökohtaisesti tunne Kristusta ja ole jatkuvassa yhteydessä Hänen kanssaan, olemme vihollisemme armoilla ja loppujen lopuksi tottelemme hänen käskyjään.AT 302.2

“Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.” Ja Jeesus lisäsi: “Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle.” Ketkään eivät ole niin paatuneita kuin ne, jotka ovat hylänneet armo- kutsun ja uhmanneet armon henkeä. Synti Pyhää Henkeä vastaan ilmenee tavallisimmin siten, että ihminen itsepintaisesti hylkää taivaan kutsun tehdä parannus. Jokainen askel Kristuksen kieltämisen tiellä on askel pelastuksen hylkäämiseen ja johtaa syntiin Pyhää Henkeä vastaan.AT 303.1

Hyljätessään Kristuksen Juudan kansa teki anteeksiantamattoman synnin, ja hylkäämällä armokutsun me voimme tehdä saman erehdyksen. Me loukkaamme Elämän Ruhtinasta ja tuotamme Hänelle häpeää Saatanan synagoogan ja koko maailmankaikkeuden edessä, kun kieltäydymme kuuntelemasta Hänen lähettämiään sanansaattajia ja sensijaan kuuntelemme Saatanan lähettiläitä, jotka tahtovat vetää sielun pois Kristuksen luota. Niin kauan kuin ihminen tekee näin, ei hänelle ole toivoa tai anteeksiantoa, ja viimein hän menettää halunsakin päästä sovintoon Jumalan kanssa.AT 303.2

Jeesuksen vielä puhuessa kansan kanssa Hänen opetuslapsensa toivat sanoman, että Hänen äitinsä ja veljensä olivat ulkopuolella ja halusivat tavata Häntä. Hän tiesi, mitä heidän sydämessään oli, ja “Hän vastasi ja sanoi sille, joka sen Hänelle ilmoitti: ‘Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?’ Ja Hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: ‘Katso, minun äitini ja veljeni.’ Sillä jokainen joka tekee minun taivaallisen isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”AT 303.3

Kaikki, jotka uskon kautta tahtoivat vastaanottaa Kristuksen, tulivat liitetyiksi Häneen siteillä, jotka olivat sukulaisuussiteitä lujemmat. He tulivat yhdeksi Hänen kanssaan, kuten Hän oli yhtä Isän kanssa. Uskoessaan Häneen ja tehdessään Hänen sanojensa mukaan Hänen äitinsä oli likeisemmin ja turvallisemmin liittynyt Häneen kuin luonnollisen sukulaisuutensa vuoksi. Hänen veljillään ei olisi mitään hyötyä yhteydestään Häneen, elleivät he vastaanottaisi Häntä henkilökohtaisena Vapahtajana.AT 303.4

Miten suuresti Jeesuksen maalliset sukulaiset olisivatkaan voineet auttaa ja tukea Häntä, jos he olisivat uskoneet Hänen tulleen taivaasta ja olisivat yhdessä Hänen kanssaan tehneet Jumalan työtä! Heidän epäuskonsa synkensi Jeesuksen maallista elämää. Se lisäsi osaltaan sen tuskien maljan katkeruutta, jonka Hän tyhjensi puolestamme.AT 303.5

Jumalan Pojalle tuotti tuskaa ihmissydämessä kytevä vihamielisyys evankeliumia kohtaan, ja tuskallisimmin se vaikutti Häneen Hänen omassa kodissaan, sillä Hänen sydämensä oli täynnä hyvyyttä ja rakkautta, ja Hän antoi arvoa hellille perhesuhteille. Hänen veljensä toivoivat Hänen myöntyvän heidän käsityksiinsä, vaikka sellainen menettely ei mitenkään olisi ollut sopusoinnussa Hänen jumalallisen tehtävänsä kanssa. Heidän mielestään Hän oli heidän neuvojensa tarpeessa. He arvostelivat Häntä inhimilliseltä näkökannaltaan ja ajattelivat, että jos Hän puhuisi vain sellaista, minkä kirjanoppineet ja fariseukset hyväksyisivät, Hän voisi välttää sen epämiellyttävän kiistan, minkä Hänen sanansa aiheuttivat. Heidän mielestään Hän oli suunniltaan väittäessään omaavansa jumalallisen vallan ja asettaessaan itsensä rabbiinien edelle, kun Hän nuhteli heitä heidän synneistään. He tiesivät fariseusten etsivän aihetta saada syyttää Häntä, ja heistä tuntui, että Hän oli antanut siihen kylliksi aihetta.AT 304.1

He eivät voineet ahtaalla käsityskyvyllään ymmärtää sitä tehtävää, jota Hän tuli täyttämään eivätkä siksi voineet myötätuntoisesti suhtautua Hänen ahdistuksiinsa. Heidän tylyt, epäsuopeat sanansa osoittivat, ettei heillä ollut oikeata käsitystä Hänen luonteestaan eivätkä he nähneet, että jumalallinen oli sekoittuneena inhimilliseen. Usein he näkivät Hänet syvästi murheellisena, mutta sensijaan, että he olisivat lohduttaneet Häntä, heidän mielenlaatunsa ja sanansa vain haavoittivat Hänen sydäntään. Hänen herkälle luonnolleen tuotettiin tuskaa, Hänen vaikuttimensa käsitettiin väärin eikä Hänen työtään ymmärretty.AT 304.2

Hänen veljensä esittivät Hänelle usein fariseusten viisauksia, jotka olivat ikivanhoja ja kuluneita, ja luulivat voivansa opettaa Häntä, joka ymmärsi kaiken tiedon ja käsitti kaikki salaisuudet. He tuomitsivat suoraa päätä sen, mitä he eivät voineet ymmärtää. Heidän nuhteensa loukkasivat Häntä syvästi, ja Hänen sielunsa kärsi vaivaa ja ahdistusta. He tunnustivat uskovansa Jumalaan ja luulivat puolustavansa Häntä, samalla kun Jumala itse oli lihassa heidän keskellään eivätkä he Häntä tunteneet.AT 304.3

Nämä seikat tekivät Hänen polkunsa hyvin okaiseksi. Kristus kärsi väärinymmärryksestä omassa kodissaan niin suuresti, että Hänestä tuntui helpotukselta mennä jonnekin, missä sellaista ei ollut Oli eräs koti, missä Hän mielellään kävi: Lasaruksen, Marian ja Martan koti, sillä siellä uskon ja rakkauden ilmapiirissä Hänen henkensä löysi levon. Kuitenkaan ei maan päällä ollut ainoatakaan, joka olisi ymmärtänyt Hänen jumalallista tehtäväänsä tai käsittänyt, millaista taakkaa Hän kantoi ihmiskunnan puolesta. Usein Hän saattoi tuntea helpotusta vain yksin ollessaan ja seurustellessaan taivaallisen Isänsä kanssa.AT 304.4

Ne, jotka kutsutaan kärsimään Kristuksen tähden ja joiden omassa kodissaankin on kestettävä väärinymmärrystä ja epäluottamusta, voivat lohduttautua sillä ajatuksella, että Jeesus sai kärsiä samaa. Hän tuntee sääliä heitä kohtaan. Hän pyytää heitä tulemaan Hänen seuraansa ja löytämään lohdutusta siinä, missä Hänkin, yhteydessä Hänen Isänsä kanssa.AT 305.1

Ne, jotka ottavat Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan, eivät jää orvoiksi eivätkä joudu yksin kohtaamaan elämän koettelemuksia. Hän ottaa heidät taivaallisen perheen jäseniksi ja pyytää heitä kutsumaan Hänen Isäänsä isäkseen. He ovat Hänen “pienokaisiaan”, jotka ovat rakkaat Jumalan sydämelle ja liitetyt Häneen kaikkein hellimmillä ja kestävimmillä siteillä. Hän tuntee heitä kohtaan erikoista hellyyttä, joka niin paljon ylittää sen, mitä isämme tai äitimme tuntee meitä kohtaan, kuin jumalallinen on maallista ylempänä.AT 305.2

Israelille annetussa laissa on kaunis kuvaus Kristuksen suhteesta kansaansa. Jos heprealaisen oli köyhyyden vuoksi pakko luopua isänperinnöstään ja myydä itsensä orjaksi, niin velvollisuus lunastaa hänet ja hänen perintönsä lankesi sille, joka oli hänen lähin sukulaisensa. Kts. 3 Moos. 25: 25, 47—49; Ruut 2: 20. Niinpä meidän ja | synnin kautta menettämämme perinnön lunastaminen lankesi Hänelle, joka oli meidän “lähin sukulaisemme”. Meidät lunastaakseen Hän tuli sukulaiseksemme. Herramme ja Vapahtajamme on meille läheisempi kuin isä, äiti, veli, ystävä tai rakastettu. “Älä pelkää”, Hän sanoo, “sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun”. “Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuri- arvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.” Jes. 43: 1, 4.AT 305.3

Kristus rakastaa taivaallisia olentoja, jotka ympäröivät Hänen valtaistuintaan, mutta kuinka voi selittää sen suuren rakkauden, jolla Hän on rakastanut meitä? Me emme voi sitä käsittää, mutta me voimme itse kokea sen todeksi. Ja jos säilytämme sukulaisuussuhteemme Häneen, miten hellästi kohtelemmekaan niitä, jotka ovat Herramme veljiä ja sisaria! Eikö meidän tulisi olla valmiit tunnustamaan jumalallisen sukulaisuutemme vaatimukset? Eikö meidän, jotka olemme päässeet Jumalan perheen jäseniksi, tulisi elää kunniaksi Isällemme ja suvullemme?AT 305.4

Luku 32—Voiman sana

Luku 34—Rauhan lupaus