INikodeemuksella oli arvokas luottamustehtävä Juudan kansan keskuudessa. Hän oli korkeasti oppinut ja omasi tavallista suuremmat kyvyt, ja hän oli kansallisen neuvoston kunnioitettu jäsen. Jeesuksen opetukset olivat häneen kuten muihinkin tehneet syvän vaikutuksen. Vaikka hän oli rikas, oppinut ja arvossapidetty, oli nöyrä Nasarealai- nen ihmeellisellä tavalla vetänyt häntä puoleensa. Vapahtajan suusta lähteneet opetukset olivat suuresti vaikuttaneet häneen, ja hän tahtoi kuulla enemmän näitä ihmeellisiä totuuksia.AT 147.2

Kristuksen vallankäyttö hänen puhdistaessaan temppelin oli herättänyt pappien ja hallitusmiesten määrätietoisen vihan. He pelkäsivät tämän muukalaisen voimaa. He eivät voineet sietää tällaista julkeutta tuntemattoman galilealaisen puolelta. He halusivat tehdä lopun Hänen toiminnastaan. Mutta kaikki eivät olleet yhtä mieltä tässä asiassa. Muutamat pelkäsivät vastustaa miestä, jota Jumalan Henki niin selvästi ohjasi. He muistivat, kuinka sellaisia profeettoja oli surmattu, jotka nuhtelivat Israelin johtajia synneistä. He tiesivät, että Juudan kansan joutuminen vieraan vallan ikeen alle oli seuraus siitä, että he itsepäisesti vastustivat Jumalan nuhteita. He pelkäsivät pappien ja hallitusmiesten juonitellessaan Jeesusta vastaan seuraavan isäinsä jälkiä ja aiheuttavan kansalle uusia onnettomuuksia. Nikodeemuskin ajatteli näin. Eräässä Sanhedrinin kokouksessa, jossa keskusteltiin tavasta, jolla Jeesukseen olisi suhtauduttava, Nikodeemus neuvoi varovaisuuteen ja maltillisuuteen. Hän viittasi siihen, että jos Jeesus todella oli saanut valtansa Jumalalta, olisi vaarallista hylätä Hänen varoituksensa. Papit eivät uskaltaneet jättää tätä neuvoa huomioonottamatta, eivätkä he vähään aikaan ryhtyneet mihinkään julkisiin toimenpiteisiin Jeesusta vastaan.AT 147.3

Siitä asti, kun Nikodeemus oli kuullut Jeesusta, hän oli innokkaasti tutkinut Messiasta koskevia ennustuksia, ja mitä enemmän hän tutki, sitä vakuuttuneemmaksi hän tuli siitä, että tämä oli se, joka oli tuleva. Hän oli monen muun israelilaisen kanssa ollut huolissaan temppelin häpäisemisestä. Hän oli silminnäkijänä paikalla, kun Jeesus ajoi ulos ostajat ja myyjät, hän katseli jumalallisen voiman ihmeellistä ilmenemistä, hän näki Vapahtajan puhuttelevan köyhiä ja parantavan sairaita, hän näki heidän kirkastuneet katseensa ja kuuli heidän riemu- huutonsa, eikä hän voinut epäillä, etteikö Jeesus Nasarealainen ollut Jumalan lähettämä.AT 149.1

Hän halusi hartaasti keskustella Jeesuksen kanssa, mutta karttoi etsimästä Häntä julkisesti. Olisi liian nöyryyttävää juutalaiselle halli- tusmiehelle tunnustaa tuntevansa myötätuntoa niin vähän tunnettua opettajaa kohtaan. Ja jos hänen käyntinsä tulisi Sanhedrinin tietoon, se tuottaisi hänelle pilkkaa ja paheksumista heidän taholtaan. Hän päätti salaa käydä Jeesuksen luona puolustellen tätä sillä, että jos hän menisi julkisesti, toiset voisivat seurata hänen esimerkkiään. Saatuaan erikoisten tiedustelujen avulla selville Vapahtajan syrjäisen oleskelupaikan Öljymäellä, hän odotti, kunnes kaupunki oli vaipunut uneen, ja sitten lähti Hänen luokseen.AT 149.2

Jeesuksen läheisyydessä Nikodeemus tunsi outoa arkuutta, jonka hän koetti kätkeä tyynen ja arvokkaan ilmeen alle, “Rabbi”, hän sanoi, “me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa”. Puhumalla Kristuksen verrattomista opettajan lahjoista sekä Hänen ihmeellisestä ihmeidentekovoimastaan hän toivoi helpottavansa puheillepääsyään. Hänen sanansa olivat tarkoitetut ilmaisemaan ja herättämään luottamusta, mutta tosiasiassa ne ilmaisivat epäuskoa. Hän ei tunnustanut Jeesusta Messiaaksi, vaan vain Jumalan lähettämäksi opettajaksi.AT 149.3

Sen sijaan, että Jeesus olisi vastannut tähän tervehdykseen, Hän käänsi katseensa puhujaan ikäänkuin lukeakseen, mitä hänen sielussaan oli. Äärettömässä viisaudessaan Hän näki edessään totuuden etsijän. Hän tiesi tämän käynnin tarkoituksen, ja haluten syventää vakaumusta, joka jo oli hänen kuulijansa mielessä, Hän kävi suoraan asiaan, lausuen vakavasti, mutta ystävällisesti: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”AT 150.1

Nikodeemus oli tullut Jeesuksen luo aikoen ryhtyä keskustelemaan Hänen kanssaan, mutta Jeesus esitti hänelle totuuden perusperiaatteet. Hän sanoi Nikodeemukselle, ettei tämä tarvinnut teoreettista tietoa vaan hengellistä uudestisyntymistä. Sinun ei tarvitse tyydyttää uteliaisuuttasi, vaan saada uusi sydän. Sinun on saatava uutta elämää ylhäältä, ennenkuin voit pitää arvossa taivaallisia asioita. Keskustelu minun kanssani minun vallastani tai tehtävästäni ei koidu miksikään hyödyksi pelastuksellesi, ennenkuin tämä tapahtuu ja kaikki tulee uudeksi.AT 150.2

Nikodeemus oli kuullut Johannes Kastajan saarnaavan parannuksen kasteesta ja ohjaavan ihmisiä Hänen luokseen, joka kastaisi Pyhällä Hengellä. Hän tunsi itse, että juutalaisilta puuttui hengellisyyttä ja että he olivat suuressa määrin ulkokullaisuuden ja maallisen kunnianhimon vallassa. Hän oli toivonut asiantilan paranevan Messiaan tullessa. Kuitenkaan ei Johannes Kastajan vaikuttava sanoma ollut saanut häntä synnintuntoon. Hän oli ankara farisealainen, joka ylpeili hyvistä töistään. Häntä pidettiin suuressa arvossa hänen hyväntahtoisuutensa ja anteliaisuutensa vuoksi, jolla hän tuki temppelipalvelusta, ja hän oli varma Jumalan suosiosta. Häntä hätkähdytti ajatus, ettei hän nykyisessä tilassaan ollut kelvollinen näkemään Jumalan valtakuntaa.AT 150.3

Jeesuksen käyttämä sanonta: uusi syntyminen ei ollut Nikodeemukselle kokonaan tuntematon. Pakanuudesta Israelin uskoon kääntyneitä verrattiin usein vastasyntyneisiin lapsiin. Siksi hänen täytyi käsittää, ettei Kristuksen sanoja ollut otettava kirjaimellisesti. Mutta sen nojalla, että hän syntyjään oli israelilainen, hän luuli varmasti saavansa paikan Jumalan valtakunnassa. Hän ei tuntenut tarvitsevansa mitään muutosta. Siksi Vapahtajan sanat häntä hämmästyttivät.AT 150.4

Häntä loukkasi niiden suoranainen soveltaminen häneen. Fariseuksen ylpeys soti totuuden etsijän rehellistä pyrkimystä vastaan. Hän ihmetteli, että Kristus puhui hänelle, kuten Hän puhui, välittämättä hänen asemastaan Israelin hallitusmiehenä.AT 151.1

Menettäen hämmästyksissään itsehillintänsä hän vastasi Kristukselle pilkallisesti: “Kuinka voi ihminen vanhana syntyä?” Kuten tavallista on silloin, kun sattuva totuus koskettaa omaatuntoa, hän osoitti, ettei luonnollinen ihminen ymmärrä Jumalan Hengen asioita. Hänessä ei ole mitään vastakaikua hengellisille asioille, sillä hengellisiä asioita käsitetään hengellisellä tavalla.AT 151.2

Mutta Vapahtaja ei vastannut väitteeseen väitteellä. Kohottaen kätensä vakavasti, tyynen arvokkaasti, Hän terotti yhä vakuuttavammin samaa totuutta: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Nikodeemus tiesi Jeesuksen tässä viittaavan vesikasteeseen ja sydämen uudistukseen Jumalan Hengen kautta. Hän tiesi olevansa Hänen edessään, josta Johannes Kastaja oli ennustanut.AT 151.3

Jeesus jatkoi: “Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” Sydän on luonnostaan paha, ja “syn- tyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.” Job 14: 4. Ei mikään ihmiskeksintö voi löytää pelastusta syntiselle sielulle. “Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” “Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.” Room. 8: 7; Matt. 15: 19. Sydämen lähteen täytyy puhdistua, ennenkuin sen virrat voivat tulla puhtaiksi. Joka koettaa päästä taivaaseen omin teoin pitämällä lain, yrittää mahdotonta. Pelastusta ei ole kenelläkään sellaisella, jolla on vain lakiuskonto, jumalisuuden muoto. Kristityn elämä ei ole vanhan muovailemista tai parantelemista, vaan ihmisluonnon uudestiluomista. Oman minän ja synnin on kuoltava ja uuden elämän alettava. Tämä muutos voidaan saada aikaan vain Jumalan Hengen tehokkaalla työllä.AT 151.4

Nikodeemus oli yhä hämmästyksissään, ja Jeesus käytti tuulta kuvaamaan tarkoitustaan. “Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”AT 151.5

Tuuli kuullaan puiden oksissa, niissä se kahisuttaa lehtiä ja kukkia, mutta se on näkymätön, eikä kukaan ihminen tiedä, mistä se tulee tai minne se menee. Samoin on Jumalan Hengen työn laita ihmissydämessä. Sitä ei voida selittää paremmin kuin tuulen liikettä. Ihminen ei mahdollisesti voi ilmoittaa kääntymisensä tarkkaa aikaa tai paikkaa tai kaikkia siihen liittyviä seikkoja, mutta tämä ei todista, että hän olisi kääntymätön. Näkymättömänä kuin tuuli Kristuksen voima vaikuttaa jatkuvasti sydämessä. Vähitellen, ehkä ihmisen itsensä huomaamatta, hän saa vaikutelmia, jotka vetävät häntä Kristuksen luo. Niitä voidaan saada Häntä ajateltaessa, Raamattua luettaessa, tai kuunneltaessa saarnaajan julistamaa sanaa. Sitten yhtäkkiä, kun Henki tekee suoranaisemman vetoomuksen, jättäytyy sielu iloiten Kristukselle. Monet nimittävät tätä äkilliseksi kääntymykseksi, mutta se on Jumalan Hengen pitkällisen kutsumisen tulos, — kärsivällisen, kestävän toiminnan seuraus.AT 151.6

Vaikka tuuli itsessään onkin näkymätön, sen aikaansaamat vaikutukset sekä näkyvät että tuntuvat. Samoin Hengen työ sielussa ilmenee sen henkilön jokaisessa teossa, joka on tuntenut sen pelastavaa voimaa. Kun Jumalan Henki valtaa sydämen, se muuttaa elämän. Synnilliset ajatukset pannaan pois, pahoista teoista luovutaan, rakkaus, nöyryys ja rauha tulevat vihan, kateuden ja riidan tilalle. Murheen sijaan tulee ilo, ja kasvot loistavat taivaan valoa. Kukaan ei näe kättä mikä kohottaa taakan, eikä havaitse valon laskeutuvan taivaan saleista. Siunaus tulee kun sielu uskossa antautuu Jumalalle. Silloin tuo voima, mitä mikään ihmissilmä ei voi nähdä, luo uuden olennon Jumalan kuvaksi.AT 152.1

Ihmismielen on mahdoton käsittää lunastustyötä. Sen salaisuus ylittää ihmisymmärryksen, mutta kuitenkin se, joka siirtyy kuolemasta elämään, käsittää sen jumalalliseksi todellisuudeksi. Lunastuksen alkamisen voimme tuntea täällä henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Sen seuraukset ulottuvat iankaikkisuuteen.AT 152.2

Jeesuksen puhuessa tunkeutui joitakin totuuden säteitä hallitusmiehen sieluun. Pyhän Hengen pehmittävä, voittava vaikutus kosketti hänen sydäntään. Kuitenkaan hän ei täysin käsittänyt Vapahtajan sanoja. Häntä ei niin paljon kiinnostanut uuden syntymisen välttämättömyys kuin se, miten se tapahtuu. Hän sanoi ihmetellen: “Kuinka tämä voi tapahtua?”AT 152.3

Jeesus sanoi: “Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!” Tosiaankaan ei sellaisen, jolle oli uskottu kansan hengellinen opettaminen, tulisi olla tietämätön näin tärkeistä totuuksista.AT 152.4

Hänen sanansa sisälsivät sen opetuksen, että Nikodeemuksella hengellisen tietämättömyytensä tähden olisi tullut olla hyvin vaatimaton käsitys itsestään, sensijaan että totuuden selvät sanat häntä ärsyttivät. Kuitenkin Kristus puhui niin arvokkaan vakavasti, ja sekä Hänen katseensa että äänensä ilmaisivat niin hellää rakkautta, ettei Nikodeemus loukkaantunut, vaikka hän käsittikin nöyryyttävän asemansa.AT 153.1

Mutta kun Jeesus selitti, että Hänen tehtävänsä täällä maailmassa oli perustaa hengellinen valtakunta eikä ajallista, hänen kuulijansa joutui ymmälle.AT 153.2

Huomatessaan tämän Jeesus lisäsi: “Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?” Jos Nikodeemus ei voinut käsittää Kristuksen opetusta, joka kuvasi armotyötä sydämessä, kuinka hän saattaisi ymmärtää Hänen taivaallisen valtakuntansa luonnetta? Ellei hän käsittäisi Kristuksen työn laatua maan päällä, ei hän voisi ymmärtää Hänen työtään taivaassa.AT 153.3

Ne juutalaiset, jotka Jeesus oli ajanut ulos temppelistä, väittivät olevansa Aabrahamin lapsia, mutta he pakenivat Vapahtajan luota, koska he eivät voineet kestää Hänessä ilmenevää Jumalan kirkkautta. Tämä todisti, ettei Jumalan armo ollut saanut tehdä heitä soveliaiksi ottamaan osaa temppelin pyhiin toimituksiin. He halusivat innokkaasti saada itselleen pyhyyden leiman mutta he eivät välittäneet sydämen pyhyydestä. Vaikka he pitivät kiinni lain kirjaimesta, he jatkuvasti rikkoivat sen henkeä vastaan. Kipeimmin he tarvitsivat juuri sitä muutosta, jota Jeesus oli selittänyt Nikodeemukselle, — uudestisyntymistä, puhdistusta synneistä ja uutta tietoa ja pyhitystä.AT 153.4

Israelilaisten sokeutta uuteen syntymiseen nähden ei voinut millään puolustaa. Jesaja oli kirjoittanut Pyhän Hengen innoittamana: “Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme.” Daavid oli rukoillut: “Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.” Ja profeetta Hesekielin välityksellä oli annettu lupaus: “Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan.” Jes. 64: 6; Ps. 51: 12; Hes. 36: 26, 27.AT 153.5

Nikodeemus oli lukenut nämä raamatunkohdat käsittämättä niitä, mutta nyt niiden merkitys alkoi selvitä hänelle. Hän näki, ettei pelkän lain kirjaimen tarkinkaan ulkonainen noudattaminen oikeuttanut ketään pääsemään taivasten valtakuntaan. Ihmisten mielestä hänen elämänsä oli ollut hyvää ja kunnollista, mutta Kristuksen läheisyydessä hän tunsi sydämensä saastaiseksi ja elämänsä epäpyhäksi.AT 153.6

Nikodeemus tuli vedetyksi lähelle Kristusta. Kun Vapahtaja selitti hänelle uutta syntymää, hän toivoi tämän muutoksen tapahtuvan itsessään. Millä tavoin se voisi tapahtua? Jeesus vastasi tähän lausumattomaan kysymykseen: “Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka Häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.”AT 154.1

Tämä oli asia, jonka Nikodeemus hyvin tunsi. Ylennetyn käärmeen vertauskuva selitti hänelle Vapahtajan tehtävän. Kun Israelin kansaa kuoli myrkkykääimeitten pistosta, Jumala käski Mooseksen tehdä vaskikäärmeen ja ylentää sen seurakunnan keskelle. Sitten kuulutettiin läpi koko leirin, että kaikki, jotka katsoisivat käärmeeseen, saisivat elää. Kansa tiesi hyvin, ettei käärmeellä itsessään ollut voimaa auttaa heitä. Se oli vertauskuva Kristuksesta. Kuten kuva, joka oli tehty myrkyllisten käärmeitten kaltaiseksi, ylennettiin heidän pelastuksekseen, samoin Kristus “syntisen lihan kaltaisuudessa” Room. 8: 3 oli tuleva heidän Lunastajakseen. Moni israelilainen piti uhri- palvelusta itsessään kykenevänä vapauttamaan hänet synnistä. Jumala tahtoi opettaa heille, ettei sillä ollut enempää arvoa kuin vaski- käärmeellä. Sen tuli suunnata heidän ajatuksensa Vapahtajaan. He eivät voineet haavojensa parantamiseksi eivätkä syntiensä anteeksisaamiseksi tehdä hyväkseen muuta kuin osoittaa uskovansa Jumalan lahjaan. Heidän tuli katsoa ja elää.AT 154.2

Ne, joita käärmeet olivat purreet, saattoivat viivytellä katsomasta. He saattoivat kysyä, kuinka tuollainen vaskinen vertauskuva voi mitään vaikuttaa. He saattoivat vaatia tieteellistä selitystä. Mutta mitään selitystä ei annettu. Heidän täytyi vastaanottaa Jumalan heille Mooseksen välityksellä lähettämä sana. Kieltäytyminen katsomasta merkitsi kuolemaa.AT 154.3

Sielua ei voida valaista riidan ja väittelyn avulla. Meidän täytyy katsoa ja elää. Nikodeemus sai opetuksen ja säilytti sen. Hän tutki Raamattua uudella tavalla, ei väitelläkseen oppikysymyksistä, vaan saadakseen sielulleen elämän. Hän alkoi ymmärtää taivasten valtakuntaa antautuessaan Pyhän Hengen johdettavaksi.AT 154.4

Tänä aikana on tuhansia, jotka tarvitsevat saman opetuksen, mikä annettiin Nikodeemukselle vaskikäärmeen välityksellä. He katsovat Jumalan suosion riippuvan heidän kuuliaisuudestaan Hänen lakiaan kohtaan. Kun heitä kehoitetaan katsomaan Jeesukseen ja uskomaan, että Hän voi pelastaa heidät vain armonsa avulla, he huudahtavat: “Kuinka tämä voi tapahtua?”AT 155.1

Meidän on Nikodeemuksen tavoin oltava halukkaita pääsemään iankaikkiseen elämään samalla avalla kuin suurin syntinen. Pelastus on vain Kristuksessa, “eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi i pelastuman”. Apt. 4: 12. Uskon kautta otamme Jumalan armon vastaan, mutta usko ei ole Vapahtaja. Se ei ansaitse mitään. Se on käsi, jolla tartumme Kristukseen ja omaksumme Hänen ansionsa pelastuksena synneistä. Emmekä voi edes katua ilman Jumalan Hengen apua. Raamattu sanoo Kristuksesta: “Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.” Apt. 5: 31. Katumus tulee Kristukselta yhtä varmasti kuin anteeksiantokin.AT 155.2

Kuinka me sitten pelastumme? “Kuten Mooses ylensi käärmeen erämaassa”, samoin Ihmisen Poika on ylennetty, ja jokainen, jota I käärme on pettänyt ja purrut, voi katsoa ja elää. “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. Joh. 1: 29. Ristiltä loistava valo ilmaisee Jumalan rakkauden. Hänen rakkautensa vetää meitä puoleensa. Ellemme vastusta, meidät johdetaan ristin juurelle katumaan syntejä, joiden tähden Vapahtaja ristiinnaulittiin. Silloin Jumalan Henki synnyttää uskon kautta uuden elämän sielussa. Ajatukset ja halut tulevat Kristuksen tahdolle kuuliaisiksi. Sydän ja mieli luodaan uusiksi Hänen kuvansa mukaan, joka vaikuttaa meissä, niin että jätämme kaiken Hänelle. Silloin Jumalan laki kirjoitetaan | mieleen ja sydämeen, ja me voimme Kristuksen tavoin sanoa: “Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.” Ps. 40: 9.AT 155.3

Keskustelussaan Nikodeemuksen kanssa Jeesus ilmaisi pelastus- j suunnitelman ja tehtävänsä maailmassa. Hän ei missään myöhemmässä puheessaan selittänyt niin täydellisesti, askel askeleelta, sitä työtä, jonka välttämättä täytyy tapahtua niiden sydämessä, jotka tahtovat periä taivaan valtakunnan. Näin Hän aivan toimintansa alussa ilmaisi totuuden eräälle Sanhedrinin jäsenelle, jonka mieli oli hyvin vastaanottavainen ja joka oli määrätty kansan opettajaksi.AT 155.4

Mutta Israelin johtajat eivät ottaneet valoa halukkaasti vastaan. Nikodeemus kätki totuuden sydämeensä, ja kolmen vuoden aikana siitä näkyi vain vähän hedelmää.AT 156.1

Mutta Jeesus tunsi maaperän, johon Hän kylvi siemenen. Yön hiljaisuudessa yhdelle ainoalle kuulijalle yksinäisellä vuorella lausutut sanat eivät joutuneet hukkaan. Jonkin aikaa Nikodeemus oli julkisesti tunnustamatta Jeesusta, mutta hän tarkkasi Hänen elämäänsä ja mietiskeli Hänen opetuksiaan. Sanhedrinin neuvostossa hän usean kerran kumosi pappien suunnitelmat Hänen tuhoamisekseen. Kun Jeesus viimein naulittiin ristiin, Nikodeemus muisti Öljymäellä kuulemansa sanat: “Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka Häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.” Tuon salaisen keskustelun valo kirkasti Golgatan ristin, ja Nikodeemus näki Jeesuksessa maailman Lunastajan.AT 156.2

Kun Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset vainon tähden hajaantuivat, Nikodeemus astui rohkeasti esille. Hän käytti varansa alkuseurakunnan ylläpitämiseen, jonka juutalaiset olivat toivoneet lakkaavan olemasta Kristuksen kuollessa. Vaaran hetkellä hän, joka oli ollut niin varovainen ja epäilevä, oli vuorenluja, vahvistaen opetuslasten uskoa ja hankkien varoja evankeliumityön eteenpäinviemiseksi. Ne, jotka muinoin olivat häntä kunnioittaneet, pilkkasivat ja vainosivat häntä. Hän tuli köyhäksi tämän maailman tavarasta, mutta hänen uskonsa, joka sai alkunsa tuossa yöllisessä keskustelussa Jeesuksen kanssa, ei horjunut.AT 156.3

Nikodeemus kertoi Johannekselle tuon keskustelun, ja tämän kynä merkitsi sen muistiin miljoonille opetukseksi. Siinä esitetyt totuudet ovat tänään yhtä tärkeitä, kuin ne olivat tuona vakavana yönä varjoisalla vuorella, juutalaisen hallitusmiehen tullessa kysymään elämän tietä halvalta galilealaiselta opettajalta.AT 156.4

Luku 16—Hengen asunto

Luku 18—Yljän ystävä