Ovyllessaan juuri astumaisillaan taivaalliselle valtaistuimelleen Kristus antoi opetuslapsilleen tehtävän. Hän sanoi: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Mark. 16: 15. Nämä sanat toistettiin yhä uudelleen, jotta opetuslapset käsittäisivät niiden merkityksen. Taivaallisen valon kirkkaitten, voimakkaitten säteitten tuli loistaa kaikille maan asukkaille, ylhäisille ja alhaisille, rikkaille ja köyhille. Opetuslasten tuli olla Vapahtajansa työtovereita maailman pelastustyössä.AT 784.2

Tämä tehtävä oli annettu niille kahdelletoista jo silloin, kun Kristus oli koolla heidän karissaan yläsalissa, mutta se oli nyt annettava suuremmalle joukolle. Kaikki ne uskovat, jotka voitiin kutsua koolle, kokoontuivat eräälle Galilean vuorelle. Kristus oli itse ennen kuolemaansa määrännyt tämän kokoontumisen ajan ja paikan. Enkeli muistutti haudalla opetuslapsia Jeesuksen lupauksesta kohdata heidät Galileassa. Tämä lupaus toistettiin niille uskoville, jotka olivat kokoontuneet Jerusalemiin pääsiäisviikolla, ja heidän välityksellään se tuli monen yksinäisen tiedoksi, joka suri Herransa kuolemaa. Kaikki odottivat jännittyneinä tätä kohtaamista. He menivät paikalle kiertoteitä saapuen eri suunnilta, jotteivät herättäisi kateellisten juutalaisten epäluuloja. He tulivat ihmetellen, keskustellen vakavasti keskenään niistä uutisista, joita he olivat Kristuksesta saaneet.AT 784.3

Määräaikana oli noin viisisataa uskovaa kokoontunut pieninä ryhminä vuorenrinteelle, haluten kuulla kaiken mahdollisen niiltä, jotka olivat nähneet Kristuksen Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Opetuslapset kulkivat ryhmän luota toisen luo kertoen kaiken, mitä he olivat nähneet ja kuulleet Jeesuksesta ja selittäen kirjoituksia, kuten Hän oli heille tehnyt. Tuomas kertoi epäilyksistään ja miten hän oli niistä päässyt. Äkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään. Kukaan ei voinut sanoa, mistä tai miten Hän oli tullut. Monet läsnäolijat eivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet Häntä, mutta he näkivät Hänen käsissään ja jaloissaan naulojen jäljet, ja Hänen kasvonsa olivat kuin Jumalan kasvot, ja Hänet nähdessään he kumartaen rukoilivat Häntä.AT 785.1

Mutta toiset epäilivät. Niin on aina oleva. Muutamien on vaikea uskoa, ja he asettuvat epäilijäin puolelle. He menettävät paljon epäuskonsa tähden.AT 785.2

Tämä oli ainoa kerta, jolloin Jeesus kohtasi monet näistä uskovista ylösnousemuksensa jälkeen. Hän tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Opetuslapset olivat kumartaneet Häntä jo ennenkuin Hän puhui, mutta Hänen sanansa, jotka kaikuivat kuoleman jo kerran j sulkemilta huulilta, valtasivat heidät aivan erikoisella tavalla. Hän oli nyt ylösnoussut Vapahtaja. Monet heistä olivat nähneet Hänen käyttävän voimaansa sairaitten parantamiseen ja Saatanan voimien hillitsemiseen. He uskoivat, että Hänellä oli valta perustaa valtakuntansa Jerusalemiin, valta tukahduttaa kaikki vastarinta ja valta luonnonvoimien yli. Hän oli tyynnyttänyt raivoavat aallot, Hän oli kävellyt vaahtoharjaisilla laineilla ja herättänyt kuolleet eloon. Nyt Hän lausui, että Hänelle oli annettu “kaikki valta”. Hänen sanansa siirsivät Hänen kuulijainsa ajatukset maallisista ja ajallisista taivaallisiin ja iankaikkisiin asioihin. Heidät nostettiin korkeimpaan käsitykseen Hänen arvostaan ja kunniastaan.AT 785.3

Kristuksen vuorenrinteellä lausumat sanat olivat ilmoitus siitä, että Hänen uhrinsa ihmisen puolesta oli täydellinen. Sovituksen ehdot oli täytetty, ja työ, jota varten Hän tuli tähän maailmaan, suoritettu. Nyt Hän oli matkalla Jumalan valtaistuimelle, missä enkelit, hallitukset ja vallat Häntä kunnioittaisivat. Hän oli ryhtynyt välitystyöhönsä. Rajattoman valtansa perusteella Hän antoi opetuslapsille tehtävän: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt. 28: 19, 20.AT 786.1

Juudan kansalle oli uskottu pyhä totuus, mutta farisealaisuus oli tehnyt heistä koko ihmiskunnan itsekylläisimpiä ja ulkokultaisimpia olentoja. Kaikki, mitä papeilla ja hallitusmiehillä oli: heidän pukunsa, tapansa, muotomenonsa ja perinteensä, tekivät heidät sopimattomiksi olemaan maailman valona. He pitivät itseään, Juudan kansaa, koko maailmana. Mutta Kristus antoi opetuslastensa tehtäväksi julistaa uskoa ja jumalanpalvelusta, joka ei tuntisi luokka- tai kansallisuusrajoja, vaan joka soveltuisi kaikille kansoille, kansakunnille ja ihmisluokille.AT 786.2

Ennenkuin Jeesus jätti opetuslapsensa, Hän esitti heille selvästi valtakuntansa luonteen. Hän palautti heidän mieleensä, mitä Hän aikaisemmin oli heille siitä kertonut. Hän selitti, ettei Hänen tarkoituksensa ollut perustaa tänne maailmaan ajallista, vaan hengellinen valtakunta. Hän ei tullut hallitsemaan maallisena kuninkaana Daavidin valtaistuimella. Jälleen Hän avasi heille kirjoitukset osoittaen, että kaikki, mitä Hän oli läpikäynyt, oli määrätty taivaassa, Isän ja Hänen itsensä välisissä neuvotteluissa. Kaikki oli ennustettu Pyhän Hengen innoittamien miesten välityksellä. Hän sanoi: Näette nyt, että kaikki, mitä ilmaisin teille hylkäämisestäni Messiaana, on tapahtunut. Kaikki, mitä sanoin nöyryytyksestä, jonka joutuisin kestämään, ja kuolemasta, jolla kuolisin, on toteutunut. Kolmantena päivänä nousin ylös. Tutkikaa kirjoituksia huolellisemmin, niin tulette näkemään, että kaikissa näissä asioissa ovat minua koskevat ennustukset yksityiskohtaisesti toteutuneet.AT 786.3

Kristus valtuutti opetuslapsensa suorittamaan työn, jonka Hän oli jättänyt heidän käsiinsä, ja käski heidän alkaa Jerusalemista. Jerusalemissahan oli tapahtunut Hänen ihmeellinen alentumisensa ihmissuvun puolesta. Siellä Hän oli kärsinyt, siellä Hänet oli kielletty ja tuomittu. Juudean maa oli Hänen synnyinseutunsa. Siellä Hän oli ihmisenä vaeltanut ihmisten keskuudessa, ja harvat käsittivät, miten lähelle taivas tuli maata Jeesuksen ollessa heidän keskuudessaan. Jerusalemissa oli opetuslasten aloitettava työnsä.AT 786.4

Siihen katsoen, mitä kaikkea Kristus oli siellä kärsinyt ja miten vähän Hänen työlleen ja ponnistuksilleen oli annettu arvoa, opetuslapset olisivat voineet pyytää lupaavampaa työkenttää, mutta sitä he eivät tehneet. Opetuslasten tuli viljellä juuri samaa maata, minne Hän oli kylvänyt totuuden siementä, ja siemen orastaisi ja tuottaisi runsaan sadon. Työssään opetuslapset saisivat kokea vainoa kateellisten ja raivostuneiden juutalaisten taholta, mutta samaa oli kokenut heidän Mestarinsakin, eivätkä he saisi paeta sitä. Armoa olisi ensiksi tarjottava Vapahtajan murhaajille.AT 787.1

Ja Jerusalemissa oli monta, jotka olivat salaa uskoneet Jeesukseen, ja monta, joita papit ja hallitusmiehet olivat pettäneet. Näillekin oli julistettava evankeliumia. Heitä oli kutsuttava tekemään parannus. Heille oli tehtävä selväksi se ihmeellinen totuus, että vain Kristuksen välityksellä voitiin saada syntien anteeksiantamus. Kun koko Jerusalem oli kuohuksissa viime viikkojen järkyttävien tapausten johdosta, voisi evankeliumin saarnaaminen tehdä syvän vaikutuksen.AT 787.2

Mutta työ ei saisi pysähtyä sinne. Se olisi ulotettava maan kaukaisimpiin kolkkiin. Kristus sanoi opetuslapsilleen: Te olette nähneet minun uhrautuvaisen elämäni maailman hyväksi. Te olette nähneet minun vaivannäköni Israelin puolesta. Vaikka he eivät tahtoneet tulla minun luokseni saadakseen elämän, vaikka papit ja hallitusmiehet tekivät minulle mitä halusivat, vaikka he kielsivät minut, kuten kirjoituksissa oli ennustettu, annetaan heille vielä tilaisuus ottaa vastaan Jumalan Poika. Te olette nähneet minun ottavan vapaasti vastaan kaikki, jotka tulevat minun tyköni tunnustaen syntinsä. Joka minun tyköni tulee, häntä minä en suinkaan heitä ulos. Kaikki, jotka haluavat, voivat tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa ja saada iankaikkisen elämän. Teille, opetuslapsilleni, uskon tämän armon sanoman. Se on ensin julistettava Israelille, sitten kaikille kansoille, kielille ja kansanheimoille. Se on julistettava juutalaisille ja pakanoille. Kaikki, jotka uskovat, on koottava yhteen seurakuntaan.AT 787.3

Pyhän Hengen lahjan välityksellä opetuslapset saisivat ihmeelli sen voiman. Heidän todistustaan vahvistaisivat merkit ja ihmeet. Ihmetöitä eivät suorittaisi ainoastaan apostolit, vaan myös ne, jotka vastaanottaisivat heidän sanomansa. Jeesus sanoi: “Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” Mark. 16: 17, 18.AT 787.4

Siihen aikaan suoritettiin usein myrkytyksiä. Häikäilemättömät ihmiset eivät epäröineet tällä tavoin raivata pois niitä, jotka olivat heidän suunnitelmiensa tiellä. Jeesus tiesi, että Hänen opetuslastensa henki joutui tällä tavoin usein vaaraan. Monet luulivat tekevänsä Jumalalle palveluksen surmatessaan Hänen todistajiaan. Siksi Hän lupasi suojella heitä tätä vaaraa vastaan.AT 788.1

Opetuslapsina olisi sama valta kuin Jeesuksellakin parantaa “kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä oli kansassa”. Parantamalla Hänen nimessään ruumiillisia sairauksia he todistaisivat, että Hänellä oli valta tehdä myös sielu terveeksi. Matt. 4: 23; 9: 6. Ja heille luvattiin vielä uusikin lahja. Opetuslapset julistaisivat evankeliumia muitten kansojen keskuudessa, ja he saisivat taidon puhua vieraita kieliä. Apostolit ja heidän toverinsa olivat oppimattomia miehiä, ja kuitenkin Hengen vuodattamisen jälkeen helluntaipäivänä oli heidän puheensa, käyttivät he sitten omaansa tai vierasta kieltä, puhdasta, yksinkertaista ja täsmällistä sekä sanojen että korostuksen puolesta.AT 788.2

Näin Kristus antoi opetuslapsille heidän tehtävänsä. Hän huolehti täydellisesti työn jatkumisesta ja otti itselleen vastuun sen menestymisestä. Niin kauan kuin he tottelisivat Hänen sanaansa ja työskentelisivät yhdessä Hänen kanssaan, he eivät voisi epäonnistua. Menkää kaikkeen maailmaan, Hän heitä pyysi. Menkää asutun maailman kaukaisimpaan kolkkaan, mutta tietäkää, että minä tulen olemaan sielläkin teidän kanssanne. Tehkää työtä uskoen ja luottaen, sillä sellaista aikaa ei koskaan tule, jolloin minä hylkäisin teidät.AT 788.3

Vapahtajan opetuslapsilleen antama tehtävä käsitti kaikki uskovat. Se käsittää kaikki Kristukseen uskovat ajan loppuun asti. On kohtalokas erehdys luulla, että sielujenpelastustyö riippuu yksinomaan yihityistä saarnaajista. Kaikille, jotka ovat saaneet taivaallisen innoituksen, uskotaan evankeliumin julistaminen. Kaikki, jotka vastaanottavat Kristuksen elämän, ovat määrätyt työhön lähimmäistensä pelastamiseksi. Tätä työtä varten seurakunta perustettiin, ja kaikki, jotka tekevät sen jäsenyyteen kuuluvat pyhät lupaukset, ovat siksi velvolliset toimimaan Kristuksen työtovereina.AT 788.4

“Henki ja morsian sanovat: ‘Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ‘Tule!’” Ilm. 22: 17. Jokaisen, joka kuulee, on toistettava kutsu. Olkoon ihmisen elämäntehtävä mikä tahansa, hänen ensimmäisenä pyrkimyksenään tulisi olla sielujen voittamisen Kristukselle. Hän ei ehkä kykene puhumaan kokoontuneille joukoille, mutta hän voi työskennellä yksityisten ihmisten hyväksi. Hän voi välittää heille Herralta saamiaan opetuksia. Sielunhoitoon ei kuulu vain saarnaaminen. Ne palvelevat Herraa, jotka auttavat sairaita ja kärsiviä, antavat tarvitseville, lohduttavat masentuneita ja vähäuskoisia. Lähellä ja kaukana on syntitaakan painamia sieluja. Eivät vaikeudet, työ tai köyhyys alenna ihmiskuntaa. Sen tekee synti, rikkomus. Se tuo levottomuutta ja tyytymättömyyttä. Kristus toivoo seuraajiensa palvelevan synninsairaita sieluja.AT 789.1

Opetuslasten oli aloitettava työnsä sieltä, missä he olivat. Ei kovinta eikä toivottomintakaan kenttää saanut sivuuttaa. Samoin jokaisen Kristuksen työntekijän on aloitettava sieltä, missä hän on. Kodeissamme voi olla sieluja, jotka janoavat myötätuntoa ja isoavat elämän leipää. Siellä voi olla lapsia, jotka on kasvatettava Kristukselle. Pakanoita on aivan ovellamme. Tehkäämme uskollisesti se työ, joka on meitä lähinnä. Ulottakaamme senjälkeen ponnistuksemme niin pitkälle, kuin Jumalan käsi ohjaa. Olosuhteet voivat näyttää rajoittavan monien työtä; mutta jos uskollisesti ja uutterasti suoritamme sen, olimmepa sitten missä tahansa, sen vaikutukset tuntuvat maailman kaukaisimmissakin osissa.AT 789.2

Kristuksen työ, Hänen ollessaan maan päällä, näytti rajoittuvan ahtaalle alalle, mutta suuret joukot kaikista maista kuulivat Hänen sanomansa. Jumala käyttää usein yksinkertaisimpia välikappaleita suurimpien tulosten saavuttamiseksi. Hänen suunnitelmansa mukaan jokaisen Hänen työnsä osan on oltava riippuvainen kaikista muista osista, kuten pyörä liittyy pyörään kaikkien toimiessa sopusointuisesti Häivinkin työntekijä voi Pyhän Hengen vaikutuksesta koskettaa näkymättömiä kieliä, joiden väreily kiirii maan ääriin asti ja soi kautta iankaikkisuuksien.AT 789.3

Mutta emme saa unohtaa Jeesuksen käskyä: “Menkää kaikkeen maailmaan.” Meidän on kiinnitettävä katseemme rajan toiselle puolen. Kristus repii maahan kaikki raja-aidat, ennakkoluulojen muurit eri kansojen väliltä ja opettaa rakastamaan koko ihmissukua. Hän kohottaa ihmiset sen ahtaan piirin yläpuolelle, jonka heidän itsekkyytensä on piirtänyt; Hän hävittää aluerajat ja keinotekoiset yhteiskunnalliset eroavaisuudet. Hän ei tee eroa naapurien ja vieraitten, ystävien ja vihollisten välillä. Hän opettaa meitä pitämään jokaista puutteenalaista veljenämme ja koko maailmaa työkenttänämme.AT 789.4

Kun Vapahtaja sanoi: “Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”, Hän sanoi myös: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” Lupaus on yhtä paljon sisältävä kuin tehtäväkin. Kaikkia näitä lahjoja ei kuitenkaan anneta jokaiselle uskovalle. Henki jakaa “kullekin erikseen, niinkuin tahtoo”. 1 Kor. 12: 11. Mutta Hengen lahjat luvataan jokaiselle uskovalle sen mukaan, kuin hän niitä tarvitsee Herran työssä. Tämä lupaus on vielä nytkin yhtä luja ja luotettava kuin apostolien päivinä. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Tämä on Jumalan lasten etuoikeus, ja heidän on uskon kautta tartuttava kaikkeen, mitä he voivat saada tunnusmerkkinä uskostaan.AT 790.1

“He panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” Tämä maailma on suuri sairaala, mutta Kristus tuli parantamaan sairaita ja julistamaan vapautusta Saatanan vangeille. Hän itse uhkui terveyttä ja voimaa. Hän antoi elämäänsä sairaille, vaivatuille ja pahojen henkien riivaamille. Hän ei kääntänyt pois luotaan ketään, joka tuli saamaan parantavaa voimaa. Hän tiesi, että ne, jotka pyysivät Häneltä apua, olivat itse aiheuttaneet sairautensa, mutta Hän ei kuitenkaan kieltäytynyt parantamasta heitä. Ja kun Kristuksen voima virtasi näihin sieluparkoihin, he tulivat synnintuntoon, ja monet parantuivat hengellisestä sairaudestaan samoinkuin ruumiillisistakin vaivoistaan. Evankeliumiin sisältyy vielä sama voima, miksi emme siis tänä päivänäkin näkisi samoja tuloksia?AT 790.2

Kristus tuntee jokaisen kärsivän tuskat. Kun pahat henget raastavat ihmisruumista, Kristus tuntee tuon kirouksen. Kun kuume jäytää elinjuuria, Kristus tuntee tuskan. Ja Hän on aivan yhtä halukas parantamaan sairaita, kuin Hän oli ollessaan henkilökohtaisesti maan päällä. Kristuksen palvelijat ovat Hänen edustajiaan, Hänen apulaisiaan. Hän toivoo heidän välityksellään voivansa käyttää parantavaa voimaansa.AT 790.3

Vapahtajan parannustavassa on Hänen opetuslapsiaan paljon opittavaa. Kerran Hän voiteli sokean silmät tahtaalla ja käski häntä: “Mene ja peseydy Siiloan lammikossa ...” “Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.” Joh. 9: 7. Vaikka Suuren Lääkärin voima yksin saattoi saada aikaan paranemisen, käytti Kristus kuitenkin yksinkertaisia luonnon parannuskeinoja. Vaikka hän ei kannattanut lääkkeiden käyttöä, Hän hyväksyi yksinkertaiset ja luonnolliset hoitokeinot.AT 791.1

Monille vaivatuille, jotka saivat parannuksen, Kristus sanoi: “Älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi.” Joh. 5: 14. Näin Hän opetti, että kaikki sairaudet johtuvat Jumalan lakien rikkomisesta, sekä luonnonlakien että hengellisten lakien. Maailman kurjuutta ei olisi olemassa, jos ihmiset vain eläisivät sopusoinnussa Luojan suunnitelman kanssa.AT 791.2

Kristus oli ollut muinaisen Israelin opas ja opettaja, ja Hän opetti heille, että terveys on palkka kuuliaisuudesta Jumalan laeille. Tuo Suuri Lääkäri, joka paransi sairaita Palestiinassa, oli puhunut kansalleen pilvipatsaasta, sanoen, mitä heidän oli tehtävä ja mitä Jumala tekisi heidän hyväkseen. Hän sanoi: “Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein Hänen silmissänsä, tarkkaat Hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea Hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.” 2 Moos. 15: 26. Kristus antoi Israelille selviä ohjeita, jotka koskivat heidän elintapojaan, ja vakuutti heille: “Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet.” 5 Moos. 7: 15. Kun he täyttivät ehdot, niin lupaus täytettiin heille. “Eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista” (“heikkoa”, engl. käänn.). Ps. 105: 37.AT 791.3

Nämä opetukset kuuluvat meillekin. Kaikkien, jotka tahtovat säilyttää terveytensä, on noudatettava määrättyjä ehtoja. Jokaisen on tunnettava nämä ehdot. Herra ei ole tyytyväinen siihen, ettei Hänen lakejaan, olipa sitten kysymyksessä luonnonlaki tai hengellinen laki, tunneta. Meidän tulee työskennellä yhdessä Jumalan kanssa sekä ruumiin että sielun terveyden palauttamiseksi.AT 791.4

Ja meidän tulisi opettaa myös muita säilyttämään ja jälleen saavuttamaan terveytensä. Sairaille tulisi käyttää niitä parannuskeinoja, joita Jumala itse on luonnossa antanut, ja meidän tulisi ohjata heitä Hänen luokseen, joka yksin voi parantaa. Meidän tehtävämme on kantaa sairaat ja kärsivät uskon käsivarsilla Kristuksen luo. Meidän tulisi opettaa heitä uskomaan Suureen Parantajaan. Meidän tulisi tarttua Hänen lupaukseensa ja anoa Hänen voimansa ilmausta. Itse evankeliumin olemus merkitsee ennalleenasettamista, ja Vapahtaja toivoo meidän pyytävän sairaita, toivottomia ja ahdistettuja tarttumaan Hänen voimaansa.AT 791.5

Kaikissa Kristuksen parannustöissä vaikutti rakkauden voima, ja vain osallistumalla uskon kautta tuosta rakkaudesta me voimme tulla hänen työaseikseen. Ellemme ole jumalallisessa yhteydessä Kristuksen kanssa, ei elämää antavan voiman virta voi runsaana virrata meistä muihin. Oli seutuja, joissa ei Vapahtaja itsekään voinut tehdä paljon ihmetekoja ihmisten epäuskon tähden. Samoin nytkin epäusko erottaa seurakunnan sen jumalallisesta Auttajasta. Seurakunnalla ei ole lujaa otetta ikuisiin asioihin. Sen uskon puutteen tähden Jumalan aikeet raukeavat tyhjään, ja Hänen kunniansa riistetään Häneltä.AT 792.1

Suorittaessaan Kristuksen työtä seurakunnalla on lupaus Hänen läsnäolostaan. “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”, Hän sanoi. “Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Hänen ikeensä ottaminen on ensimmäisiä ehtoja Hänen voimansa saamiseen. Seurakunnan koko elämä riippuu siitä, miten uskollisesti se täyttää Herran sille antaman tehtävän. Tämän työn laiminlyöminen aiheuttaa varmasti hengellistä heikkoutta ja kuihtumista. Siellä, missä ei innokkaasti työskennellä toisten hyväksi, rakkaus kylmenee ja usko heikkenee.AT 792.2

Kristuksen tarkoitus on, että Hänen palvelijansa olisivat seurakunnan kasvattajia evankeliumityöhön. Heidän on opetettava ihmisiä pelastamaan kadonneita. Mutta tekevätkö he näin? Voi, miten monet uurastavatkaan saadakseen säilymään elonkipinän seurakunnassa, joka on kuolemaisillaan: Kuinka monet paimenet joutuvatkaan hoitamaan seurakuntiaan kuten sairaita karitsoja, vaikka heidän pitäisi olla etsimässä kadonneita lampaita! Ja sillä aikaa miljoonia ihmisiä joutuu kadotukseen ilman Kristusta.AT 792.3

Jumalallinen rakkaus on pantu käsittämättömiin syvyyksiin asti liikkeelle ihmisten pelastamiseksi, ja enkelit ihmettelevät nähdessään niin suuren rakkauden kohteiden osoittavan vain pinnallista kiitollisuutta. Enkeleitä hämmästyttää se, että ihminen antaa niin vähän arvoa Jumalan rakkaudelle. Taivas katselee vihastuneena sitä, miten ihmissieluja laiminlyödään. Miltähän se Kristuksesta tuntunee? Miltä tuntuisi isästä ja äidistä, jos he saisivat kuulla niiden, jotka olisivat voineet pelastaa heidän lumeen ja pakkaseen eksyneen lapsensa, kulkeneen hänen ohitseen ja jättäneen hänet sinne kuolemaan? Eivätkö he olisi suuresti suruissaan, vihan vimmoissaan? Eikö heidän vihansa kohdistuisi noihin murhaajiin yhtä kuumana kuin ovat heidän kyyneleensä, yhtä kiihkeänä kuin on heidän rakkautensa? Jokaisen ihmisen kärsimykset ovat Jumalan lapsen kärsimyksiä, ja ne, jotka eivät ojenna auttavaa kättään perikatoon joutuville lähimmäisilleen, herättävät Hänen vanhurskaan vihansa. Tämä on Karitsan vihaa. Niille, jotka väittävät olevansa yhteydessä Kristuksen kanssa ja kuitenkin ovat välinpitämättömästi suhtautuneet lähimmäistensä hätään, Hän on lausuva viimeisenä päivänä: “En tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.” Luuk. 13: 27.AT 792.4

Opetuslapsilleen antamassaan tehtävässä Kristus ei ainoastaan esittänyt heidän työnsä pääpiirteitä, vaan Hän antoi heille heidän sanomansa. “Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”, Hän sanoi “opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”. Opetuslasten tuli opettaa sitä, mitä Kristus oli opettanut. Tähän kuuluu kaikki, mitä Hän on puhunut, ei vain henkilökohtaisesti, vaan myös kaikkien Vanhan testamentin profeettain ja opettajien välityksellä. Ihmisten opetukset suljetaan tästä pois. Siinä ei ole sijaa perimätiedoille, ihmisopeille ja -päätelmille tai kirkon lainsäädännölle. Tähän tehtävään ei sisälly kirkollisten viranomaisten säätämiä lakeja. Kristuksen palvelijain ei tule opettaa mitään sellaisia. “Laki ja profeetat” sekä Hänen omat sanansa ja tekonsa ovat se aarre, joka on uskottu opetuslapsille annettavaksi maailmalle. Kristuksen nimi on heidän tunnussanansa, heidän erottava tunnusmerkkinsä, heidän yhdyssiteensä, heidän toimintansa valtuus ja heidän menestyksensä lähde. Hänen valtakuntaansa ei hyväksytä mitään, missä ei ole Hänen allekirjoitustaan.AT 793.1

Evankeliumia ei tule saarnata elottomana teoriana, vaan elävänä voimana, joka voi muuttaa elämän. Jumala toivoo niiden, jotka vastaanottavat Hänen armonsa, todistavan myös sen voimasta.AT 793.2

Hän ottaa vapaasti vastaan nekin, joiden vaellus on ollut Hänelle mitä vastenmielisintä. Kun he katuvat, Hän antaa heille Pyhän Henkensä, asettaa heidät tärkeisiin luottamustehtäviin ja lähettää heidät uskottomien leiriin julistamaan Hänen rajatonta armoaan. Hän toivoisi palvelijainsa todistavan, että Hänen armonsa avulla ihmiset voivat saada luonteeseensa Kristuksen kaltaisuutta ja iloita varmoina Hänen suuresta rakkaudestaan. Hän toivoisi meidän todistavan, ettei Hän ole tyytyväinen, ennenkuin ihmiskunta on kutsuttu ja asetettu 1 jälleen pyhiin etuoikeuksiinsa Hänen poikinaan ja tyttärinään.AT 793.3

Kristuksessa on paimenen hellyys, vanhemman rakkaus ja säälivän Vapahtajan verraton armo. Hän tarjoaa siunauksiaan mitä houkuttelevimmin sanoin. Hän ei tyydy vain kertomaan näistä siunauksista, Hän esittää ne mitä viehättävimmällä tavalla herättääkseen halua saada ne. Näin Hänen palvelijainsakin on kerrottava tuon sanomattoman lahjan kirkkaudesta. Kristuksen ihmeellinen rakkaus sulattaa sydämet silloin, kun oppikysymysten teroittaminen ei hyödytä mitään. “‘Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani’, sanoo teidän Jumalanne.” “Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: ‘Katso, teidän Jumalanne!’ ... Niinkuin paimen Hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään.” Jes. 40: 1, 9 — 11.AT 794.1

Kerro ihmisille Hänestä, joka on “kymmentä tuhatta jalompi” ja joka on “pelkkää suloisuutta”. Kork. v. 5: 10, 16. Sanat yksin eivät voi sitä ilmaista. Sen tulee heijastua luonteesta ja näkyä elämästä. Kristus on jokaisen opetuslapsensa esikuva. Jumala on edeltämäärännyt jokaisen “Poikansa kuvan kaltaiseksi”. Room. 8: 29. Jokaisessa kristityssä täytyy Kristuksen pitkämielisen rakkauden, Hänen pyhyytensä, sävyisyytensä, armonsa ja totuutensa näkyä maailmalle.AT 794.2

Ensimmäiset opetuslapset lähtivät saarnaamaan sanaa. Kristus ilmeni heidän elämässään. Ja Herra vaikutti yhdessä heidän kanssaan “ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta”. Mark. 16: 20. Nämä opetuslapset valmistuivat työhönsä. Ennen helluntaipäivää he kokoontuivat ja sopivat kaikki erimielisyydet. He olivat yksimielisiä. He uskoivat Kristuksen lupaukseen, että siunaus annettaisiin, ja he rukoilivat uskossa. He eivät pyytäneet siunausta vain itselleen, sillä heitä painoi taakka sielujen pelastuksesta. Evankeliumi oli vietävä maailman ääriin, ja he odottivat saavansa Kristuksen lupaaman voiman. Silloin Pyhä Henki vuodatettiin, ja tuhansia kääntyi yhtenä päivänä.AT 794.3

Näin voi olla nytkin. Saarnattakoon Jumalan sanaa ihmisajatusten sijaan. Pankoot kristityt pois kaikki erimielisyydet ja antakoot itsensä Jumalalle kadotettujen pelastamiseen. Rukoilkoot uskossa siunausta, niin se on tuleva. Hengen vuodattaminen apostolien päivinä oli “syyssade”, ja ihanat olivat seuraukset. Mutta “kevätsade” on oleva vielä runsaampi. Jooel 2: 23.AT 794.4

Kaikki, jotka pyhittävät sielunsa, ruumiinsa ja henkensä Jumalalle, tulevat lakkaamatta vastaanottamaan uutena lahjana ruumiin ja hengen voimaa. Heidän käytettävissään ovat taivaan tyhjentymättömät varastot. Kristus antaa heille henkensä omasta hengestään, elämää omasta elämästään. Pyhä Henki panee voimansa työskentelemään suurimmalla teholla sydämessä ja mielessä. Jumalan armo kasvattaa ja lisää heidän kykyjään, ja jumalallisen luonnon koko täyteys tulee heidän avukseen sielujenpelastustyössä. Toimimalla yhdessä Kristuksen kanssa he ovat täydellisiä Hänessä, ja inhimillisessä heikkoudessaan he saattavat tehdä Kaikkivaltiaan tekoja.AT 795.1

Vapahtaja haluaa ilmaista armonsa ja painaa leimansa koko maailmaan. Se on Hänen ostamaansa omaisuutta, ja Hän haluaa tehdä ihmiset vapaiksi, puhtaiksi ja pyhiksi. Vaikka Saatana koettaa estää tämän tarkoituksen täyttymistä, niin kuitenkin maailman puolesta vuodatetun veren kautta voidaan saada voittoja, jotka tuottavat kunniaa Jumalalle ja Karitsalle. Kristus ei ole tyytyväinen, ennenkuin voitto on oleva täydellinen, ja “sielunsa vaivan tähden Hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi”. Jes. 53: 11. Kaikki maailman kansat tulevat kuulemaan Hänen armonsa evankeliumin. Kaikki eivät tule ottamaan Hänen armoaan vastaan, mutta “jälkeentulevaiset palvelevat Häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta”. Ps. 22: 30. “Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle”, ja “maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”. “Ja päivänlaskun äärillä he pelkäävät Herran nimeä ja päivän koittamilla Hänen kunniaansa.” Dan. 7: 27; Jes. 11: 9; 59: 19.AT 795.2

“Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ‘Sinun Jumalasi on kuningas!’ ... Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te ... rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa; ... Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden.” Jes. 52: 7 —10.AT 795.3

Luku 85—Kohtaus merenrannalla

Luku 87—Kunnian kuningas