Luku 51—Maailman valo

“Minä olen maailman valkeus: joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella.”AT 445.1

“Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ‘Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.’”AT 445.2

Nämä sanat lausuessaan Jeesus oli siinä temppelipihan osassa, jossa pidettiin lehtimajanjuhlan jumalanpalvelukset. Keskellä tätä pihaa oli kaksi korkeata pylvästä, joiden päässä oli suurikokoiset lampunjalat. Iltauhrin jälkeen kaikki lamput olivat sytytetyt levittäen valoaan yli Jerusalemin. Tämän juhlamenon tarkoitus oli muistuttaa siitä tulipatsaasta, joka johdatti Israelia korvessa, ja sen katsottiin myös viittaavan Messiaan tulemiseen. Iltaisin, kun lamput oli sytytetty, vallitsi pihalla suuri riemu. Harmaahapsiset miehet, temppeli- papit ja kansan hallitusmiehet yhtyivät juhlatanssiin musiikin äänen ja leeviläisten laulun säestäminä.AT 445.3

Tämä Jerusalemin juhlavalaistus kuvasi kansan toivoa, että Messias tulisi antaakseen valonsa loistaa Israelille. Mutta tämä näky merkitsi Jeesukselle vielä enemmän. Kuten pyhäkön kirkkaat lamput valaisivat kaiken ympärilläolevan, samoin Kristus, hengellisen valon lähde, valaisee maailman pimeyden. Vertauskuva oli kuitenkin puutteellinen.AT 445.4

Se loistava valo, jonka Hänen oma kätensä oli taivaalle asettanut, kuvasi sattuvammin Hänen tehtävänsä kirkkautta.AT 446.1

Oli aamu. Aurinko oli juuri noussut Öljymäen takaa, ja sen häikäisevän kirkkaat säteet sattuivat marmoripalatseihin ja saattoivat pyhäkön seinien kullan hohtamaan. Silloin Jeesus lausui osoittaen tätä näkyä: “Minä olen maailman valo.”AT 446.2

Eräs, joka kuunteli näitä sanoja, toisti ne kauan jälkeenpäin seuraavassa ylevässä raamatunkohdassa: “Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” “Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” Joh. 1: 4, 5, 9. Ja kauan senjälkeen, kun Jeesus oli noussut taivaaseen, Pietari myöskin palautti muistiin Kristuksen käyttämän vertauskuvan kirjoittaessaan Jumalan Hengen johdattamana: “Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä vaikenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” 2 Piet. 1: 19.AT 446.3

Jumalan ilmestyessä kansalleen valo oli aina ollut Hänen läsnäolonsa merkki. Kun Jumala alussa oli lausunut luomissanansa, valo oli loistanut pimeydestä. Valo oli verhoutunut pilvipatsaaseen päivällä ja tulipatsaaseen yöllä johdattaen Israelin suurta joukkoa. Valo leiskui peloittavan kirkkaana Herran ympärillä Siinain vuorella. Valo loisti armoistuimen yllä pyhäkössä. Valo täytti Salomonin temppelin, kun se vihittiin. Valo loisti Beetlehemin kukkuloilla, kun enkelit toivat sanoman lunastuksesta odottaville ja valvoville paimenille.AT 446.4

Jumala on valo, ja sanoillaan “Minä olen maailman valo” Kristus ilmaisi ykseytensä Jumalan kanssa ja suhteensa koko ihmisperheeseen. Hän se alussa sai “valon loistamaan pimeydestä”. 2 Kor. 4: 6. Hän antaa valon auringolle, kuulle ja tähdille. Hän oli se hengellinen valo, joka vertauskuvissa, esikuvissa ja ennustuksissa oli loistanut Israelille. Mutta valoa ei ollut annettu vain Israelin kansalle. Kuten auringon säteet tunkeutuvat maan kaukaisimpiinkin kolkkiin, samoin Vanhurskauden Aurinko loistaa jokaiselle sielulle.AT 446.5

“Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” Maailmassa on ollut suuria opettajia, terävän älyn ja ihmeellisen tutkimuskyvyn omaavia miehiä, miehiä, joiden lausunnot ovat herättäneet uusia ajatuksia ja avanneet uusia tiedon aloja, ja näitä miehiä on kunnioitettu ihmiskunnan johtajina ja hyväntekijöinä.AT 446.6

Mutta yksi on heitä korkeammalla. “Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” “Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut.” Joh. 1: 12, 18. Voimme tarkastella maailman suurten opettajain joukkoa niin pitkälle kuin ihmiskunnan historia ulottuu, mutta Valo oli ennen heitä. Kuten aurinkokuntamme kuu ja tähdet loistavat auringosta heijastunutta valoa, samoin maailman suuret opettajat, sikäli kuin heidän opetuksensa on oikeata, heijastavat Vanhurskauden Auringon säteitä. Jokainen ylevä ajatus, jokainen älyn välähdys on lähtöisin maailman Valosta. Näinä päivinä puhutaan paljon “korkeammasta opetuksesta”. Todellista “korkeampaa opetusta” saamme Häneltä, “jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä”. “Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.” Kol. 2: 3; Joh. 1: 4. Jeesus sanoi: “Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.”AT 447.1

Sanoillaan “Minä olen maailman valkeus” Jeesus julisti itsensä Messiaaksi. Vanha Simeon oli samassa temppelissä, jossa Kristus nyt itse opetti, sanonut Hänen tulevan “valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi Israelille”. Luuk. 2: 32. Näissä sanoissa Hän sovellutti Jeesukseen koko Israelin tunteman ennustuksen. Pyhä Henki oli julistanut profeetta Jesajan välityksellä: “Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet; minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.” Jes. 49: 6. Tämän ennustuksen käsitettiin yleisesti tarkoittavan Messiasta, ja kun Jeesus sanoi: “Minä olen maailman valkeus”, kansan täytyi huomata, että Hän väitti olevansa se luvattu.AT 447.2

Fariseusten ja hallitusmiesten mielestä tämä väite oli röyhkeää julkeutta. He eivät voineet sietää, että heidän kaltaisensa ihminen esitti sellaisia vaatimuksia. Välittämättä Hänen sanoistaan he tiuk- kasivat: “Kuka sinä olet?” He halusivat pakottaa Hänet julistamaan itsensä Kristukseksi. Hänen olemuksensa ja työnsä olivat niin toisenlaiset, kuin mitä kansa oli odottanut, että Hänen kavalat vihollisensa uskoivat kansan hylkäävän Hänet petturina.AT 447.3

Mutta Jeesus vastasi heidän kysymykseensä: “Kuka sinä olet?” sanoen: “Juuri se, mitä minä puhunkin teille.” Joh. 8: 25. Se, mikä oli ilmennyt Hänen sanoissaan, ilmeni myös Hänen luonteessaan. Hän oli opettamiensa totuuksien ruumiillistuma. Hän jatkoi: “En minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja Hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; Hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä Hänelle on otollista.” Hän ei koettanut todistaa väitettään, että Hän on Messias, vaan osoitti olevansa yhtä Jumalan kanssa. Jos heidän mielensä olisi ollut avoin Jumalan rakkaudelle, he olisivat ottaneet Jeesuksen vastaan.AT 447.4

Monet Hänen kuulijoistaan tulivat uskoen Hänen luokseen, ja heille Hän sanoi: “Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”AT 448.1

Nämä sanat loukkasivat fariseuksia. He eivät ottaneet huomioon, että kansa oli kauan ollut vieraan ikeen alla, ja he huudahtivat vihaisina: “Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi’?” Jeesus katsoi näitä miehiä, jotka olivat synnin orjia ja joilla oli vain koston ajatuksia, ja vastasi murheellisena: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.” He olivat kaikkein pahimmassa orjuudessa, pahan hengen hallittavina.AT 448.2

Jokainen sielu, joka kieltäytyy jättäytymästä Jumalalle, on toisen voiman vallassa. Hän ei ole itsensä oma. Hän voi puhua vapaudesta, mutta hän on kaikkein kauheimmassa orjuudessa. Hän ei voi nähdä totuuden kauneutta, sillä Saatana hallitsee hänen mieltään. Vaikka hän kuvittelee seuraavansa oman järkensä määräyksiä, hän noudattaa pimeyden ruhtinaan tahtoa. Kristus tuli murtamaan kahleet, jotka sitovat sielun synnin orjuuteen. “Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” “Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8: 2.AT 448.3

Lunastustyössä ei ole mitään pakkoa. Siinä ei käytetä ulkonaisia voimakeinoja. Jumalan Hengen vaikutuksen alaisena ihminen saa vapaasti valita, ketä hän tahtoo palvella. Muutos, joka tapahtuu, kun sielu jättäytyy Kristukselle, on täysin vapaaehtoinen. Synnin karkoittaminen on sielun oma teko. On kyllä totta, ettei meillä ole voimaa vapautua Saatanan vallasta, mutta kun haluamme päästä irti synnistä, ja kun suuressa hädässämme rukoilemme voimaa ulkopuoleltamme ja yläpuoleltamme, täyttyy sielumme Pyhän Hengen jumalällisellä voimalla ja tottelee tahdon määräyksiä täyttäen Jumalan | tahtoa.AT 448.4

Ainoa ehto, jolla ihmisen on mahdollista tulla vapaaksi, on tulla yhdeksi Kristuksen kanssa. “Totuus on tekevä teidät vapaiksi”, ja Kristus on totuus. Synnin voitto on siinä, että se heikentää mielen ja tukahduttaa sielun vapauden. Jumalalle jättäytyminen merkitsee palautumista omaan itseensä, ihmisen todelliseen kunniaan ja arvoon. Jumalan laki, jonka alaisiksi joudumme, on “vapauden laki”. Jaak. 2: 12.AT 449.1

Fariseukset olivat selittäneet olevansa Aabrahamin lapsia. Jeesus j sanoi heidän voivan todistaa tämän väitteen vain tekemällä AabraI hamin tekoja. Todelliset Aabrahamin lapset eläisivät Hänen tavallaan Jumalalle kuuliaisina. He eivät yrittäisi tappaa Häntä, joka julisti Jumalalta saamaansa totuutta. Punoessaan juonia Kristusta vastaan rabbiinit eivät tehneet Aabrahamin tekoja. Suoraan Aabrahamista polveutuminen ei merkinnyt mitään. He eivät olleet hänen lap- 1 siaan, ellei heillä ollut hengellistä yhteyttä hänen kanssaan, joka ilmenisi siinä, että heillä olisi sama henki ja he tekisivät samoja tekoja.AT 449.2

Sama periaate koskee yhtä tärkeänä erästä kysymystä, joka jo kauan on askarruttanut kristittyä maailmaa: kysymystä apostoliI sesta vallanperimyksestä. Aabrahamista polveutumisen merkkinä ei I; ollut nimi tai sukuperä, vaan luonteen yhtäläisyys. Niinpä ei apostolinen vallanperimyskään perustu kirkollisen vallan siirtymiseen, vaan hengen yhteyteen. Apostolien hengen läpitunkema elämä, heidän julistamansa totuuden uskominen ja opettaminen on apostolisen vallanperimyksen oikea todistus. Tämä tekee ihmisistä evankeliumin ensimI mäisten julistajien seuraajia.AT 449.3

Jeesus kiisti, että juutalaiset olisivat Aabrahamin lapsia. Hän sanoi: “Te teette isänne tekoja.” He vastasivat pilkallisesti: “Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala.” Nämä sanat, jotka viittasivat Hänen syntymäänsä kuuluviin seikkoihin, oli! tarkoitettu hyökkäykseksi Kristusta vastaan niiden kuullen, jotka alkoivat uskoa Häneen. Jeesus ei kiinnittänyt huomiota tähän halpamaiseen viittaukseen, vaan sanoi: “Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut.”AT 449.4

Heidän tekonsa osoittivat heidän olevan yhteydessä hänen kanssaan, joka oli valehtelija ja murhaaja. “Te olette isästä perkeleestä”, sanoi Jeesus, “ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole... Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.” Joh. 8: 44, 45. Se seikka, että Jeesus sanoi totuuden, vieläpä esitti sen hyvin varmasti, oli syynä siihen, etteivät juutalaisten johtomiehet ottaneet Häntä vastaan. Totuus loukkasi näitä itsevanhurskaita miehiä. Totuus paljasti erehdyksen petollisuuden, se tuomitsi heidän opetuksensa ja elintapansa, ja tämä oli vastenmielistä. Mieluummin he sulkivat silmänsä totuudelta kuin nöyrtyivät tunnustamaan olleensa väärässä. He eivät rakastaneet totuutta. He eivät halunneet kuulla sitä, vaikka se olikin totta.AT 449.5

“Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?” Kolmen vuoden ajan Kristuksen viholliset olivat päivä päivältä seuranneet Häntä koettaen löytää jotakin virhettä Hänen luonteessaan. Saatana ja kaikki pahuuden vallat olivat koettaneet voittaa Hänet, mutta he eivät olleet löytäneet Hänessä mitään, mistä he olisivat hyötyneet. Paholaistenkin oli pakko tunnustaa: “Sinä olet Jumalan Pyhä”. Mark. 1: 24. Jeesus noudatti elämässään lakia taivaan, lankeamattomien maailmojen ja syntisten ihmisten nähden. Enkelien, ihmisten ja paholaisten edessä Hän oli jääväämättömästi lausunut sanat, jotka kenenkä tahansa toisen suusta olisivat olleet jumalanpilkkaa: “Minä teen aina sitä, mikä Hänelle on otollista.”AT 450.1

Se seikka, että vaikka juutalaiset eivät voineet löytää Kristuksessa mitään syntiä, he eivät kuitenkaan tahtoneet ottaa Häntä vastaan, osoittaa, ettei heillä ollut mitään yhteyttä Jumalan kanssa. He eivät tunteneet Jumalan ääntä Hänen Poikansa sanomassa. He luulivat j ulistavansa tuomion Kristukselle, mutta kieltäessään Hänet he langettivatkin oman tuomionsa. “Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat”, sanoi Jeesus. “Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.”AT 450.2

Tämä pitää paikkansa kaikkina aikoina. Moni, joka mielellään saivartelee, arvostelee ja etsii jotakin epäilyttävää Jumalan sanasta, luulee sen osoittavan ajatuksen vapautta ja terävää älyä. Hän otaksuu käyvänsä oikeutta Raamattua vastaan, kun hän itse asiassa tuomitsee itsensä. Hän ilmaisee olevansa kykenemätön antamaan arvoa taivaallisille totuuksille, joihin sisältyy iankaikkisuus. Hänen henkensä ei kauhistu edes Jumalan vanhurskauden valtavaa vuorta.AT 450.3

Hän puuhailee keräillen risuja ja korsia, mikä osoittaa ahdasta ja maallista luonnetta, sydäntä, joka on kadottamaisillaan kykynsä antaa arvoa Jumalalle. Se, jonka sydän on vastannut taivaalliseen kutsuun, etsii sitä, mikä lisää hänen Jumalan tuntemustaan sekä puhdistaa ja jalostaa hänen luonnettaan. Kuten kukka kääntyy aurinkoon, jotta sen kirkkaat säteet saisivat kukan kauniit värisävyt esille, samoin sielukin kääntyy Vanhurskauden Aurinkoon, jotta taivaan valo kaunistaisi luonteen Kristuksen luonteen ihanuudella.AT 451.1

Jeesus jatkoi, esittäen juutalaisten tilan Aabrahamin asenteen jyrkkänä vastakohtana: “Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.”AT 451.2

Aabraham oli hartaasti halunnut nähdä tulevan Vapahtajan. Hän rukoili palavasti, että hän ennen kuolemaansa saisi katsella Messiasta. Ja hän näki Kristuksen. Hänelle annettiin yliluonnollista valoa, ja hän tunnusti Kristuksen jumalallisen luonnon. Hän näki Hänen päivänsä ja iloitsi. Hänelle näytettiin jumalallinen uhri syntien edestä. Tämän uhrin vertauskuva sisältyi hänen omiin kokemuksiinsa. Hänelle tuli käsky: “Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat,... ja uhraa hänet... polttouhriksi.” 1 Moos 22: 2. Hän laski uhrialttarille lupauksen pojan, johon kaikki hänen toiveensa keskittyivät. Kun hän sitten odotti alttarin vieressä veitsi koholla noudattaakseen Jumalan kehoitusta, hän kuuli äänen taivaasta sanovan: “Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.” 1 Moos. 22: 12. Tämä hirveä tulikoe määrättiin Aabrahamille, jotta hän voisi nähdä Kristuksen päivän ja käsittää Jumalan suuren rakkauden maailmaa kohtaan, rakkauden, joka oli niin valtava, että Hän, nostaakseen maailman alennustilastaan, antoi ainosyntyisen Poikansa häpeälliseen kuolemaan.AT 451.3

Aabraham oppi Jumalalta vaikeimman läksyn, mikä ihmiselle koskaan on annettu. Hänen rukoukseensa nähdä Kristus ennen kuolemaansa vastattiin. Hän näki Kristuksen; hän näki niin paljon kuin kuolevainen voi nähdä ja elää. Antaessaan täydellisen uhrin hän tuli kykeneväksi ymmärtämään hänelle annetun näyn Kristuksesta. Hänelle osoitettiin, että Jumala, antaessaan ainosyntyisen Poikansa pelastaakseen syntiset ikuisesta kadotuksesta, antoi suuremman ja ihmeellisemmän uhrin, kuin mitä ihminen koskaan voisi antaa.AT 451.4

Aabrahamin kokemus oli vastaus kysymykseen: “Mitä tuoden minä voisin käydä Herran eteen, kumartua korkeuden Jumalan eteen? Käynkö Hänen eteensä tuoden polttouhreja, vuodenvanhoja vasikoita? Ovatko Herralle mieleen tuhannet oinaat, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoiseni rikoksestani, ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?” Miika 6: 6, 7. Aabrahamin sanat “Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani” (1 Moos. 22: 8) ja Jumalan Iisakin tilalle hankkima uhri osoittavat, ettei yksikään ihminen voinut sovittaa itse itseään. Jumala ei ollenkaan voinut hyväksyä pakanallista uhrijärjestelmää. Ei kenenkään isän tullut uhrata poikaansa tai tytärtään syntiuhriksi. Yksin Jumalan Poika saattoi kantaa maailman synnit.AT 452.1

Omien kärsimystensä vuoksi Aabraham saattoi käsittää Vapahtajan tehtävän uhrilampaana. Mutta Israel ei tahtonut ymmärtää sitä, mikä oli heidän ylpeille sydämilleen niin vastenmielistä. Kristuksen Aabrahamista lausumat sanat eivät merkinneet Hänen kuulijoilleen juuri mitään. Fariseukset näkivät niissä vain uuden viisastelun aiheen. He vastasivat pilkallisesti, ikäänkuin osoittaakseen Jeesuksen olevan mielettömän: “Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!” Jeesus vastasi vakavasti ja arvokkaaksi: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, OLEN MINÄ OLLUT.”AT 452.2

Suuri kansanjoukko kävi äänettömäksi. Tuon Jumalan nimen, joka oli ilmoitettu Moosekselle kuvaamaan Jumalan ikuista olemassaoloa, oli tämä galilealainen rabbi omaksunut itselleen. Hän oli julistanut olevansa tuo Israelille luvattu, “jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista”. Miika 5: 2.AT 452.3

Jälleen papit ja rabbiinit nimittivät Jeesusta jumalanpilkkaajaksi. Hänen väitteensä, että Hän oli yhtä Jumalan kanssa, oli jo aikaisemmin kiihottanut heitä ottamaan Hänet hengiltä, ja muutamia kuukausia myöhemmin he selittivät: “Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi.” Joh. 10: 33. Koska Hän oli ja julkisesti tunnusti olevansa Jumalan Poika, he halusivat tuhota Hänet. Nyt monet kansasta asettuivat pappien ja rabbiinien puolelle ja poimivat kiviä heittääkseen häntä niillä. “Mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä.”AT 452.4

Valo loisti pimeässä, “ja pimeys ei sitä käsittänyt”. Joh. 1: 5.AT 452.5

“Ja ohi kulkiessaan Hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät Häneltä, sanoen: ‘Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?’ Jeesus vastasi: ‘Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki’... Tämän sanottuaan Hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen ja sanoi hänelle: ‘Mene ja peseydy Siiloan lammikossa’ — se on käännettynä: lähetetty. — Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.”AT 453.1

Juutalaiset uskoivat yleisesti, että synti sai rangaistuksensa tässä elämässä. Jokaista sairautta pidettiin joko sairaan tai hänen vanhempainsa pahanteon rangaistuksena. On totta, että kaikki kärsimykset johtuivat Jumalan lain rikkomisesta, mutta tämä totuus oli tulkittu väärin. Saatana, joka on synnin ja kaikkien sen seurausten aiheuttaja, oli saanut ihmiset pitämään sairauksia ja kuolemaa Jumalan lähettäminä, mielivaltaisesti määrättyinä synnin rangaistuksina. Tästä johtui, että sellaisella, jota oli kohdannut jokin suuri onnettomuus tai ahdistus, oli lisäksi kannettavana se taakka, että häntä pidettiin suurena syntisenä.AT 453.2

Näin juutalaiset vähitellen valmistuivat kieltämään Jeesuksen. He pitivät Häntä, “joka kantoi meidän sairautemme ja sälytti päällensä meidän kipumme”, “rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana”, ja he peittivät Häneltä kasvonsa. Jes. 53: 4, 3.AT 453.3

Jumala oli antanut opetuksen, jonka tarkoitus oli estää tämä, Kertomus Jobista osoitti, että kärsimykset aiheuttaa Saatana, ja Jumala käyttää niitä armotarkoituksiinsa. Mutta Israel ei käsittänyt tätä opetusta. Kieltäessään Kristuksen tekivät juutalaiset saman erehdyksen, josta Jumala oli nuhdellut Jobin ystäviä.AT 453.4

Kristuksen opetuslapsina oli sama käsitys kuin juutalaisillakin synnin ja kärsimyksen suhteesta. Oikaistessaan heidän erehdyksensä Jeesus ei selittänyt miehen sairauden syytä, vaan ilmoitti heille, mikä oli oleva seurauksena. Sen kautta Jumalan teot tulivat julki. Hän sanoi: “Niin kauan, kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus.” Voideltuaan sokean miehen silmät Hän lähetti hänet peseytymään Siiloan lammikossa, ja mies sai näkönsä jälleen. Näin Jeesus vastasi opetuslasten kysymykseen käytännöllisellä tavalla, kuten Hän tavallisesti vastasi kysymyksiin, joita Hänelle uteliaisuudesta tehtiin. Opetuslapsia ei ollut kutsuttu väittelemään kysymyksestä, kuka oli tehnyt syntiä tai kuka ei ollut tehnyt syntiä, vaan tarkoitus oli, että he käsittäisivät Jumalan voiman ja armon Hänen antaessaan sokealle näkönsä. Oli ilmeistä, ettei parantava voima ollut savessa eikä lammikossa, mihin sokea mies lähetettiin peseytymään, vaan se voima oli Kristuksessa.AT 453.5

Tämä parantaminen hämmästytti fariseuksia. Kuitenkin he olivat vihan vimmoissa enemmän kuin koskaan ennen, sillä ihmetyö oli suoritettu sapattina.AT 454.1

Parannetun nuorukaisen naapurit ja ne, jotka olivat tunteneet hänet sokeana, sanoivat: “Eikö tämä ole se, joka istui ja kerjäsi?” He katselivat häntä epäillen, sillä kun hänen silmänsä avautuivat, hänen kasvonsa muuttuivat ja kirkastuivat, ja hän näytti aivan kuin toiselta ihmiseltä. Toinen toisensa jälkeen teki saman kysymyksen. Jotkut sanoivat: “Hän se on”, ja muutamat: “Ei ole, vaan hän on hänen näköisensä.” Mutta hän, joka oli saanut tämän suuren siunauksen, poisti epäilykset sanoen: “Minä se olen.” Sitten hän kertoi Jeesuksesta ja miten hänet oli parannettu, ja he kysyivät: “Missä Hän on?” Hän vastasi: “En tiedä.”AT 454.2

Sitten he veivät hänet fariseusten neuvoston eteen. Jälleen häneltä kysyttiin, miten hän oli saanut näkönsä. “Ja hän sanoi heille: ‘Hän siveli tahtaan minun silmilleni, ja minä peseydyin, ja nyt minä näen.’ Niin muutamat fariseuksista sanoivat: ‘Se mies ei ole Jumalasta, koska Hän ei pidä sapattia.’” Fariseukset toivoivat voivansa todistaa Jeesuksen syntiseksi, jolloin Hän ei voisi olla Messias. He eivät tienneet, että Hän, joka oli parantanut sokean, oli tehnyt sapatinkin ja tiesi kaikki sen velvoitukset. He kiihkoilivat kiivaasti sapatin noudattamisen puolesta, ja kuitenkin suunnittelivat murhaa juuri sinä päivänä. Mutta moniin tämä ihme oli tehnyt syvän vaikutuksen, ja he olivat vakuuttuneita siitä, että Hän, joka oli avannut sokean silmät, oli enemmän kuin tavallinen ihminen. Vastaukseksi syytökseen, että Jeesus oli syntinen, koska Hän ei pitänyt sapattia, he sanoivat: “Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?”AT 454.3

Rabbiinit kääntyivät jälleen sokean puoleen: “Mitä sinä sanot Hänestä, koskapa Hän avasi sinun silmäsi?” Hän sanoi: “Hän on profeetta”. Sitten fariseukset väittivät, ettei hän ollut syntynyt sokeana eikä siis parantunut sokeudesta. He kutsuivat hänen vanhempansa ja kysyivät heiltä: “Onko tämä teidän poikanne, jonka sanotte sokeana syntyneen?”AT 454.4

Siinä oli mies itse selittäen, että hän oli ollut sokea ja saanut näkönsä, mutta fariseukset kielsivät mieluummin sen, minkä olivat omin silmin nähneet ja omin korvin kuulleet, kuin myönsivät erehtyneensä. Niin voimakas on ennakkoluulo; niin vääristelevä on farisealainen vanhurskaus.AT 455.1

Fariseuksilla oli vielä yksi keino jäljellä, ja se oli miehen vanhempien pelotteleminen. He kysyivät viattoman näköisinä: “Kuinka hän nyt sitten näkee?” Vanhemmat pelkäsivät saattaa itseään huonoon valoon, sillä oli julistettu, että kuka ikinä tunnustaisi Jeesuksen Kristukseksi, “pantaisiin pois synagoogasta”, se on, suljettaisiin synagoogasta kolmeksikymmeneksi päiväksi. Tänä aikana ei rikkojan kodissa saanut lasta ympärileikata eikä kuollutta valittaa. Tätä rangaistusta pidettiin suurena onnettomuutena, ja ellei se aikaansaanut katumusta, seurasi vielä ankarampi rangaistus. Pojalle tehty suuri ihmetyö oli saanut vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, kuka Jeesus oli, mutta kuitenkin he vastasivat: “Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän on sokeana syntynyt; mutta kuinka hän nyt näkee, emme tiedä; emme myöskään tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä; hänellä on kyllin ikää, puhukoon itse puolestansa.” Näin he siirsivät koko vastuun pojalleen, sillä he eivät uskaltaneet tunnustaa Kristusta.AT 455.2

Pulma, johon fariseukset täten joutuivat, heidän epäilyksensä ja ennakkoluulonsa, ja se, etteivät he tässä tapauksessa uskoneet selviä tosiasioita, avasivat kansan, varsinkin rahvaan silmät. Jeesus oli usein suorittanut ihmetöitään julkisesti kaduilla, ja Hänen tekonsa olivat aina kärsimyksiä lieventäviä. Monen mielessä heräsi kysymys: Tekisikö Jumala tällaisia ihmetöitä petturin välityksellä, jollaiseksi fariseukset väittivät Jeesusta? Ristiriita kehittyi vakavaksi molemmin puolin.AT 455.3

Fariseukset näkivät, että heidän menettelynsä alkoi tehdä Jeesuksen suorittaman työn yleisesti tunnetuksi. He eivät voineet kieltää ihmettä. Sokea oli täynnä iloa ja kiitollisuutta, hän katseli luonnon ihmeitä ja iloitsi taivaan ja maan kauneudesta. Hän kertoi vapaasti kokemuksestaan, ja jälleen he koettivat vaientaa häntä sanoen: “Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen.” Se merkitsi: Älä sano enää, että tämä mies antoi sinulle näkösi, sillä Jumala teki sen.AT 455.4

Sokea vastasi: “Onko Hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.”AT 456.1

Niin he kysyivät jälleen: “Mitä Hän sinulle teki? Miten Hän avasi sinun silmäsi?” He koettivat hämmentää häntä monin sanoin, jotta hän luulisi tulleensa petetyksi. Saatana ja hänen pahat enkelinsä olivat fariseusten puolella ja yhdistivät voimansa ja älynsä ihmisten viisauteen voittaakseen Kristuksen vaikutuksen. He koettivat kumota vakaumuksen, joka oli heräämässä monen mielessä. Myös Jumalan - enkelit olivat paikalla vahvistamassa miestä, joka oli saanut näkönsä.AT 456.2

Fariseukset eivät käsittäneet olevansa tekemisissä kenenkään muun kuin sen oppimattoman miehen kanssa, joka oli sokeana syntynyt, sillä he eivät tunteneet Häntä, jota vastaan he taistelivat. Jumalallinen valo loisti sokean miehen sieluun. Kun nämä ulkokullatut koettivat saada hänet epäilemään, Jumala auttoi häntä osoittamaan sattuvilla ja nasevilla vastauksillaan, ettei häntä voinut kietoa. Hän vastasi: “Johan minä teille sanoin, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta Hänen opetuslapsiksensa?” Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: “Sinä olet Hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä.”AT 456.3

Jeesus tiesi, minkälaiseen tulikokeeseen mies oli joutunut, ja Hän antoi hänelle armoa ja sanat suuhun, niin että hänestä tuli Kristuksen todistaja. Hän vastasi fariseuksille sanoin, jotka olivat pureva moite näitä kohtaan. He sanoivat osaavansa selittää kirjoituksia ja olevansa kansan hengellisiä oppilaita, ja kuitenkin kun Jeesus suoritti ihmetöitä, he olivat täysin tietämättömiä Hänen voimansa lähteestä, Hänen luonteestaan ja väitteistään. “Sehän tässä on ihmeellistä”, sanoi mies vielä, “että te ette tiedä, mistä Hän on, ja kuitenkin Hän on avannut minun silmäni. Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee Hänen tahtonsa, sitä Hän kuulee. Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana pysyneen silmät. Jos Hän ei olisi Jumalasta, ei Hän voisi mitään tehdä.”AT 456.4

Mies oli lyönyt tutkijansa heidän omilla aseillaan. He eivät pystyneet vastaamaan mitään hänen perusteluihinsa. Fariseukset olivat hämmästyneitä ja vaikenivat ikäänkuin hänen sattuvien, päättävien sanojensa lumoamina. Jonkin aikaa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Sitten papit ja rabbiinit kietoutuivat synkän näköisinä viittoihinsa ikäänkuin peläten hänen kosketuksensa saastuttavan heidät; he pudistivat tomun jaloistaan ja julistivat tuomionsa häntä vastaan: “Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinä tahdot opettaa meitä!” Ja he ajoivat hänet ulos.AT 456.5

Jeesus sai kuulla, mitä he olivat tehneet, ja kohdatessaan hänet pian tämän jälkeen, Hän sanoi: “Uskotko sinä Jumalan Poikaan?”AT 457.1

Ensi kertaa sokea katsoi parantajansa kasvoja. Neuvoston edessä hän oli nähnyt vanhempansa kiusaantuneina ja hämmentyneinä; sitten hän oli nähnyt rabbiinien vihaiset kasvot, ja nyt hänen katseensa viipyi Jeesuksen rakkautta uhkuvissa, tyynissä kasvoissa. Hän oli jo, vaikka suurin kustannuksin, tunnustanut Hänet Jumalan voiman välittäjäksi, ja nyt hänelle suotiin korkeampi ilmestys.AT 457.2

Vapahtajan kysymykseen: “Uskotko sinä Jumalan Poikaan?” sokea vastasi kysymällä: “Herra, kuka Hän on, että minä Häneen uskoisin?” Jeesus sanoi hänelle: “Sinä olet Hänet nähnyt, ja Hän on se, joka sinun kanssasi puhuu.” Mies heittäytyi kunnioittaen Jeesuksen jalkojen juureen. Hän ei ollut ainoastaan saanut luonnollista näköään, vaan myös hänen ymmärryksensä silmät olivat auenneet. Kristus oli paljastunut hänen sielulleen, ja hän otti Hänet vastaan Jumalan lähettämänä.AT 457.3

Joukko fariseuksia oli kokoontunut lähistölle, ja kun Jeesus näki heidät, Hänen mieleensä tuli kuinka Hänen sanansa ja tekonsa aina saivat aikaan aivan vastakkaisia vaikutuksia. Hän sanoi: “Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, jotta ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.” Kristus oli tullut avaamaan sokeain silmät ja tuomaan valoa pimeydessä istuville. Hän oli lausunut olevansa maailman valo, ja Hänen juuri suorittamansa ihme todisti Hänen tehtävästään. Ihmiset, jotka katselivat Vapahtajaa Hänen tullessaan maailmaan, saivat nauttia Hänen jumalallisen läsnäolonsa ilmestyksestä täydellisemmin, kuin maailma koskaan ennen oli nauttinut. Jumalan tunteminen ilmaistiin täydellisemmin. Mutta juuri tähän ilmestykseen sisältyi myös tuomio. Ihmisten luonne koeteltiin ja heidän kohtalonsa ratkaistiin.AT 457.4

Se jumalallisen voiman ilmaus, joka oli antanut sokealle sekä luonnollisen että hengellisen näön, oli johtanut fariseukset yhä suurempaan pimeyteen. Jotkut Kristuksen kuulijoista, jotka tunsivat Hänen sanojensa soveltuvan itseensä, kysyivät: “Olemmeko mekin sokeat?” Jeesus vastasi: “Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä.” Jos Jumala olisi tehnyt teille mahdottomaksi nähdä totuutta, ei tietämättömyyteenne sisältyisi syyllisyyttä. “Mutta nyt te sanotte: ‘Me näemme.’” Te uskotte voivanne nähdä ja hylkäätte sen ainoan keinon, jonka avulla voisitte saada näkönne. Kaikille, jotka käsittivät tarpeensa, Jeesus toi runsaan avun. Mutta fariseukset eivät tahtoneet tunnustaa tarvitsevansa mitään, he kieltäytyivät tulemasta Kristuksen luo, ja siksi he jäivät pimeyteen, sokeuteen, johon he itse olivat syypäitä. Jeesus sanoi: “Teidän syntinne pysyy.”AT 457.5