Wiimeisinä päiwinä.

Tämän maailman historian loppunäytelmät owat esitetyt rikkaan miehen kertomuksen lopulla. Tämä tahtoi olla Abrahamin poika, mutta hän oli erotettu Abrahamista ylipääsemättömällä kuilulla — wäärään suuntaan kehittynyt luonne. Abraham palweli Jumalaa uskollisesti ja kuuliaisesti seuraamalla hänen käskyjään; mutta rikas mies unohti sekä Jumalan että kärsiwän ihmiskunnan tarpeet. Se suuri juopa, joka oli muodostunut hänen ja Abrahamin wälille, oli tottelemattomuuden juopa. Meidän päiwinämme on monta, jotka kulkewat samoja teitä. He owat kirkon jäseniä, mutta eiwät ole kääntyneitä. He ottawat osaa jumalanpalwelukseen, laulawat wirttä: “Niinkuin peura hi- moitsee wesiojille, niin minun sieluni himoitsee Sinua, Jumala”, 1 mutta siinä he lausuwat wäärän todistuksen. He eiwät ole Jumalan silmissä wanhurskaampia kuin suurin syntinen. Se sielu, joka ikäwöitsee maailman huwituksia, se mieli, joka on täynnä komeiluhalua, ei woi palwella Jumalaa. Kuten rikkaalla miehellä wertauksessa, ei sellaisella ihmisellä ole halua taistella lihan himoa wastaan. Hän haluaa jättäytyä himojen waltaan. Hän walitsee ennemmin synnin ilmapiirin. Ja kun kuolema äkkiä tempaa hänet pois, astuu hän hautaan luonteella, joka elinaikana on muodostunut yhteistyössä saatanan lähettien kanssa. Haudassa ei hänellä ole waltaa walita mitään, ei hywää eikä pahaa, sillä sinä päiwänä, jolloin ihminen kuolee, katoowat kaikki hänen aiwoituksensa. 2KW 269.2

Kun Jumalan ääni herättää kuolleet, nousee ihminen haudasta samoilla haluilla ja himoilla, samoilla taipumuksilla ja wastenmielisyyksillä, jotka hänellä oli elinaikanaankin. Jumala ei tee ihmeitä ihmisen uudistamisessa, jos ei hän anna uudistaa itseään silloin kun siihen on tilaisuutta. Elinaikanaan ei hänellä ollut iloa Jumalassa, eikä hän löytänyt iloa hänen palweluksessaan. Hänen luonteensa ei ole sopusoinnussa Jumalan luonteen kanssa, eikä hän olisi onnellinen taiwaallisessa perheessä.KW 270.1

Nykyään on maailmassa joukko itsewanhurskaita ihmisiä. He eiwät ole syömäreitä, juomareita eikä jumalankieltäjiä, mutta heidän ilonsa on elää itselleen eikä Jumalalle. Hän ei ole heidän ajatuksissaan ja siitä syystä pidetään heitä uskottomina. Jos heidän olisi mahdollista astua Jumalan kaupungin portista sisälle, ei heillä olisi oikeutta elämän puuhun; sillä jos Jumalan käskyt kaikkine sitowine waatimuksineen, asetettaisiin heidän eteensä, kieltäytyisiwät he niitä täyttämästä. He eiwät ole täällä alhaalla palwelleet Jumalaa; siitä syystä eiwät he olisi häntä täst'edeskään palwelleet. He eiwät woisi elää hänen läheisyydessään, waan tuntuisi heistä, että kaikki muut paikat owat taiwasta paremmat.KW 270.2

Oppia Kristukselta on sama kuin ottaa wastaan hänen armonsa, joka on hänen luonteensa. Mutta ne, jotka eiwät käytä hywäkseen niitä kalliita tilaisuuksia ja pyhiä waikutuksia, jotka tulewat heidän osakseen täällä maan päällä, eiwät woi ottaa osaa taiwaan puhtaaseen iloon. Heidän luonteensa ei ole muodostettu jumalallisen kuwan kaltaiseksi. Oman laiminlyöntinsä kautta owat he muodostaneet kuilun, jota ei mikään woi poistaa. Heidän ja wanhurskauden wälille on suuri juopa kiinnitetty.^{1Perustuu Luuk. 16: 19—31.}KW 271.1

* * * * *