Luku 3—“Ensin kylwö, sitten tähkä”.

Wertaus kylwäjästä herätti kuulijoissa monta kysymystä. Muutamat heistä alkoiwat käsittää, ett'ei Kristus aikonut perustaa mitään maallista kuningaskuntaa, mutta monet oliwat neuwottomia ja noloja. Kun Jeesus näki heidän neuwottomuutensa, koetti hän toisilla selwemmillä esimerkeillä kääntää heidän ajatuksensa pois maallisen kuningaskunnan toiwosta Jumalan armotyöhön sielussa.KW 62.1

“Ja hän sanoi: Niin on Jumalan waltakunta, kuin milloin mies kylwää siemenen maahan ja nukkuu ja nousee, yöllä ja päiwällä; ja siemen orastaa ja kaswaa, hän ei itse tiedä miten. Sillä itsestään maa tuottaa wiljan, ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jywän tähkään. Mutta kun hedelmä on walmistunut, lähettää hän heti sinne sirpin, sillä leikkuuaika on käsissä.”^{1Perustuu Mark. 4: 26—29.}KW 62.2

Isäntä, joka “lähettää sirpin, sillä leikkuuaika on käsissä”, ei woi olla kukaan muu kuin Kristus itse. Hän se on, joka wiimeisenä suurena päiwänä kokoo maan sadon. Mutta kylwäjä, joka kylwää siemenen, edustaa kaikkia, jotka työskentelewät Kristuksen kanssa. Siemenestä sanotaan, että se orastaa ja kaswaa, “hän ei itse tiedä miten.” Mutta se ei woi tarkottaa Kristusta, sillä hän ei nuku, waan walwoo työtään yötä päiwää. Hän ei ole tietämätön siitä, miten wilja kaswaa. Wertauksessa siemenestä opettaa Kristus, että Jumala waikuttaa luonnossa. Jywässä itsessään on taipumus itämään, taipumus, jonka Jumala itse on sille antanut, mutta jos jywä jätettäisiin yksikseen, ei sillä olisi woimaa kaswaa. Ihmiselläkin on osansa siemenen kaswun edistämisessä. Hänen pitää walmistaa ja lannoittaa maa sekä kylwää siihen siemen. Hänen pitää hoitaa peltoa. Mutta on olemassa raja, jonka toisella puolen ihminen ei woi mitään tehdä. Ei mikään ihmiswoima eikä ihmiswiisaus woi siemenjywästä saada esiin eläwää tainta. Waikka ihminen panisi kaikki woitawansa, täytyy hänen sittenkin olla riippuwainen hänestä, joka on yhdistänyt kylwön ja sadon kaikkiwaltiaan woimansa ihmeellisillä renkailla.KW 62.3

Siemenjywässä on elo, maassa on woima; mutta siemenjywä ei koskaan tuottaisi hedelmää, joll'ei joku yliluonnollinen woima yötä päiwää siihen waikuttaisi. Sadekuurojen täytyy tuottaa kosteutta janoamille pelloille, auringon täytyy synnyttää lämpöä ja sähkön tunkeutua piilossa olewaan siemenjywään. Elämän, jonka Luoja on siihen kätkenyt, woi hän yksin saada esiin. Jokainen siemen itää ja jokainen taimi kehittyy siitä woimasta, joka tulee Jumalasta. “Sillä niinkuin maa, joka kaswattaa oraansa, ja niinkuin kaswitarha, joka kaswattaa siemenensä, niin saattaa Herra, Herra wanhurskauden ja kiitoksen orastamaan.”^{1Es. 61: 11.} Samoin kuin on laita luonnollisen kylwön, niin on henkisenkin. Totuuden opettajan tulee koettaa walmistaa sydämen maanlaatua. Hänen tulee kylwää siemen. Mutta elon synnyttämiswoima on yksin Jumalassa. Kaikki inhimilliset ponnistukset päästä tämän rajan yli owat turhat. Kun saarnaamme sanaa, emme itse woi antaa sitä woimaa, joka wirkistää sielun, emmekä woi saada aikaan wanhurskauden hedelmäin puhkeamista. Sanaa saarnattaessa tarwitaan woimaa, joka on paljoa suurempi kuin ihmiswoima. Jumalallinen Henki yksin woi antaa sanalle elämän ja woiman uudistaa sielu iankaikkiseen elämään. Tätä Kristus koetti terottaa opetuslapsilleen. Hän selitti, ett'eiwät he itse woineet menestyä työssään, waan Jumalan ihmeitä tekewä woima se on, joka tekee hänen oman sanansa hedelmää tuottawaksi.KW 63.1

Kylwäjän työ on uskon työtä. Hän ei woi käsittää, mikä suuri salaisuus on siemenen itämisessä ja kaswussa, mutta hän luottaa Jumalan woimaan, joka antaa sekä kaswun että kukoistuksen. Kun hän kylwää maahan siemenensä, näyttää siltä kuin heittäisi hän pois jywät, jotka woisiwat rawita koko hänen perheensä. Mutta todellisuudessa luopuu hän wain hetkellisesti siitä hywästä, jotta wastaisuudessa saisi sitä enemmän.KW 64.1

Hän heittää pois siemenen toiwoen runsaan sadon kautta saawansa moninkerroin takasin. Tällä tawoin Kristuksen palwelijatkin työskentelewät — työskentelewät toiwossa saada sato kylwämästään siemenestä.KW 64.2

Hywä siemen woi mahdollisesti maata jonkun aikaa piilossa kylmässä, itsekkäässä, maailmallisessa sydämessä, eikä siina ehkä näy mitään juurtumisen merkkejä, mutta jälkeenpäin, kun Ju-KW 64.3

malan Henki tekee työtään sielussa, wersoo kätketty siemenjywä ja kantaa lopulta hedelmän Jumalan kunniaksi. Emme tiedä, mikä puoli elämämme toiminnasta tulee menestymään. Se kysymys ei ole meidän ratkaistawissa. Meidän on tehtäwä työmme ja jätettäwä tulos Jumalalle. “Kylwä siemenesi huomeneltain, äläkä lepuuta kättäsi illalla.”^{1Saarn. 11: 6.} Liittoa tehdessään Jumala selittää: “Niin kauan kuin maa seisoo, ei ole kylwäminen ja niittäminen … koskaan lakkaawa.”^{21 Moos. 8: 22.} Maamies kyntää ja kylwää tähän lupaukseen luottaen. Yhtä luottawasti on meidän tehtäwä hengellistä kylwöä, sillä Jumala wakuuttaa: “Niin on myös minun sanani, joka suustani lähtee; ei se palaja tyhjänä tyköni, waan tekee mitä Minulle otollinen on, ja se menestyy, jota warten Minä sen lähetin.” “Itkien he menewät matkaan, kantaen siementä sitkaimella — mutta riemulla tullaan, kantaen lyhteitä.”^{3Jes. 55: 11; Ps. 126: 6.}KW 65.1

Siemenen itäminen tarkottaa hengellisen elämän alkua ja taimen kehitys on kaunis kuwa kristityn kehittymisestä armossa. Kuten luonnon, niin on myös armon waltakunnassa — ei ole eloa ilman kaswua. Taimen tulee joko kaswaa tahi kuolla. Ja samoinkuin se kaswaa hiljaisuudessa, mutta keskeytymättä, niin kehittyy myös kristityn elämä. Meidän elämämme tulee olla täydellistä jokaisella uudella kehitysasteella, mutta jos tahdomme, että Jumalan aikomus meidän suhteemme menee täytäntöön, tulee meidän alituiseen pyrkiä eteenpäin. Pyhitys on koko elämän iän työ. Kokemustemme tulee kaswaa ja tiedon lisääntyä siinä suhteessa, kuin meillä on siihen tilaisuutta; meidän tulee wahwistua kantamaan edeswastuuta ja koettelemuksia, ja sitä mukaa, kun kypsymme, tulemme nauttimaan etujakin.KW 65.2

Taimi kaswaa ottamalla wastaan sen, minkä Jumala on määrännyt sen elämän ylläpidoksi. Se tunkee juurineen sywälle maahan. Se imee auringonpaistetta, kastetta ja sadetta sekä ilman elwyttäwiä ominaisuuksia. Niin tulee kristitynkin kaswaa toimimalla yhdessä jumalallisten waikuttimien kanssa. Kun tunnemme itsemme awuttomiksi, tulee meidän käyttää hywäksemme kaikkia tarjolla olewia tilaisuuksia, jotta säisimme enemmän kokemusta. Kuten taimi juurtuu maahan, tulee meidän juurtua Kristukseen.KW 65.3

Ja samoinkuin taimi wastaanottaa auringonpaisteen, kasteen ja sateen, tulee meidänkin awata sydämemme Pyhälle Hengelle. Tätä työtä ei suoriteta “sotawäellä eikä woimalla, waan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot”.^{1Sak. 4: 6.} Jos pidämme sydämemme wakawasti Kristuksessa, tulee hän meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade, joka kostuttaa maan. “Hän nousee kuin wanhurskauden aurinko, jolla on autuus siipeinsä alla.” Me “kukoistamme kuin lilja”. Me “kukoistamme kuin wiinipuu”.^{2Hos. 6. 3; Mal. 4: 2; Hos. 14: 6, 8.} Alati pitämällä kiinni Kristuksesta persoonallisena Wapahtajanamme kaswamme kaikessa häneen päin, joka on meidän päämme.KW 66.1

Wehnä tuottaa “ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jywän tähkään”. Isännän tehtäwä on kylwää siemen, ja hän toiwoo saawansa runsaan hedelmän. Hän tahtoo saada leipää nälkäisille ja uutta siementä wastaista tarwetta warten. Niin odottaa taiwaallinenkin isäntä satoa — korwausta työstään ja uhrauksistaan. Kristus koettaa muodostaa ihmisten sydämiin kuwan omasta itsestään, ja tämän hän suorittaa niiden kautta, jotka uskowat häneen. Kristityn elämän tarkotus on kantaa hedelmää — muodostaa Kristuksen luonne uskowan sydämeen, jotta se tulisi muissakin näkywiin.KW 67.1

Taimi itää, kaswaa ja tuottaa hedelmän, ei itsensä takia, waan antaakseen “kylwäjälle siementä ja syöjälle leipää.”^{3Jes. 55: 10.} Ihminen ei myöskään saa elää oman itsensä takia. Kristitty on asetettu maailmaan edustamaan Kristusta toisten sielujen pelastukseksi.KW 67.2

Sellaisessa elämässä, jossa oma minä on kaiken keskipisteenä, ei ole minkäänlaista kaswua eikä hedelmää. Jos olet omannut Kristuksen persoonalliseksi Wapahtajaksesi, unohdat itsesi ja koetat auttaa muita. Puhu Kristuksen rakkaudesta; kerro hänen suuresta hywyydestään. Suorita kaikki welwollisuudet, jotka eteesi sattuwat. Kanna sydämelläsi sielujen pelastuksen taakkaa ja etsi kaikki mahdolliset tilaisuudet pelastaaksesi kadotettuja. Kun wastaanotat Kristuksen Hengen — epäitsekkään toiminnan ja rakkauden Hengen — kaswat sinä siinä ja tuotat hedelmän. Hengen kaunistus näkyy sinun luonteessasi. Uskosi kaswaa, wakaumuksesi sywenee, rakkautesi tulee täydellisemmäksi. Yhä enemmän ja enemmän sinussa heijastuu Kristus kaikessa, mikä on puhdasta, jaloa ja epäitsekästä.KW 67.3

“Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystäwällisyys, hywyys, uskollisuus, säwyisyys, itsensähil litseminen.”^{1Gal. 5: 22.} Nämä hedelmät eiwät katoa, waan tuottawat sadon iankaikkiseen elämään.KW 68.1

“Mutta kun hedelmä on walmistunut, lähettää hän heti sinne sirpin, sillä leikkuuaika on käsissä.” Kristus odottaa hartaasti saada ilmaista itsensä seurakunnalleen maan päällä. Kun Kristuksen luonne kerran täydellisenä esiintyy hänen kansalleen, silloin tulee hän waatimaan itselleen sitä, mikä on hänelle kuuluwaa.KW 68.2

Jokaisen kristityn etu on odottaa ja jouduttaa Herramme Jee suksen Kristuksen tulemista.^{12 Piet. 3: 12 (engl. käännös).} Jos kaikki, jotka tunnustawat hänen nimeänsä, kautaisiwat hedelmää hänen kunniakseen; miten pian silloin koko maailma olisikaan kylwetty ewankeliumin siemenellä. Wiimeinen suuri laiho kypsyisi pian, ja Kristus tulisi korjaamaan kalliin satonsa.KW 69.1